Totuushan on tietysti tämä. Että ns. rakkaus on naistenkeksintöä kokonaan. Mieshän ei tarvitse rakkautta, vaan seksiä ja läheisyyttä. Jos se menee liiaksi hempeilyksi, niin siitä koko hommasta menee mielenkiinto.
Tietysti monet miehet yrittävät naista mielyttääkseen hempeillä, ja sanovat rakastavansa. Mutta pohjimmaltaan miehen luonteeseen sellainen ei sovi. Jos ei ole naismainen mies. Pelimiehethän tekevät mitä vaan saadakseen naista.
Tietysti monet miehet yrittävät naista mielyttääkseen hempeillä, ja sanovat rakastavansa. Mutta pohjimmaltaan miehen luonteeseen sellainen ei sovi. Jos ei ole naismainen mies. Pelimiehethän tekevät mitä vaan saadakseen naista.
Vastaukset 24
Vanhimmat
etkö kaipaa naisen kanssa yhteistä elämää muuten?Riittääkö että elät yksin ja sillon tällön läheisyyttä ym.
Jos tuo väitteesi pitää paikkansa, niin mitä se sitten on miehen käytöksessä, kun oma exäni ei pääse irti minusta millään? Soittelee perään, haluaa tavata, tekstailee joka päivä monia viestejä jne. Toiset naiset ei ole kelvanneet vaan on jättänyt monta naista itkemään peräänsä ja minulta ei herra ole seksiä vongannut.
Hän on se, joka ottaa kädestä kiinni, jos nähdään. Hän haluaa koskea ja halata. Hän on se, joka soittelee ja pyytää tapaamista. Vaikka olisin kuinka hyvä pano, niin tässä ei ole kyse seksistä. Veikkaisin niitä tunteita ja rakkautta...niiden ääneen sanominen on sitten eri asia.
Voi tyttö parkaa,sua viedään kuin kuori ämpäriä.
Miksi luulet et sonnis on jättänyt monta peräänsä itkemään?
Tiedän sen siitä, että tunnen pari näistä naisista, jotka ovat ruinanneet tätä miestä mukaansa..eivät tiedä meidän menneestä/olevasta suhteesta.
Ja miten ihmeessä minua voi viedä, kun itse jatkan elämääni kuten haluan ja parhaaksi näen? Teen sitä, mitä haluan. MIES soittelee ja pyytelee minulta aikaa...
En usko olleeni niin hyvä pelkästään sängyssä, että mies siksi pyhittäisi itsensä minulle. Rakastunut se höppänä on nyt. Sääli sinänsä.
Chatissa tapasin joskus ulkomaalaisen miehen, joka on Suomeen muuttanut.. Emme ole koskaan edes seurustelleet mutta yhdessä vaiheessa hän jo melkein puhui minusta vaimonaan.
Nyt seurustelen(tämä on ensimmäinen seurustelusuhteeni,en koskaan siis seurustellut tämän ulkomaalaisen kanssa) ihanan miehen kanssa, olemme kihloissa ja muuttamassa yhteen, mutta kuitenkin tämä ulkomaalainen yhä pitää yhteyttä, eikä hän vieläkään oikein tajua että haluan olla vain kaveri hänelle, mutta hän se yhä jaksaa kärkkyä perässäni ja vieläkin sanoo jopa rakastavansa minua, mutta minulla on toinen jota rakastan(ulkomaalainen on ollut aina vaan kaveri minulle..mitään suurempaa ei ole ollut välillämme) Miksiköhän hän on sellainen jukuripää?
Juu..kyllä se vain näin on, että miehet rakastaa ja tuntee siinä missä naisetkin, kun oikea nainen sattuu kohdalle. Se on harmi, että kun miehet eivät voi myöntää tunteitaan, niin tämä elämän nainen lähtee pahimmassa tapauksessa kävelemään ja mies menettää paljon.
Miehet voivat paljastaa vaikka kuinka syviä tunteita, mutta se ei takaa etteikö myös naiset voisi iskeä tikaria sydämmeen siinä missä miestenkin väitetään tekevän..
Ihmisiä on monenlaisia..
Eli turha on miehen surra kuollutta vaimoaan. Vain neitimiehet alkavat hautajaisissa selittää jotain rakkaudesta. Tosimies toteaa: "Joo, ikävää että se kuoli, siltä sai niin näppärästi seksiä ja läheisyyttä. Hohhoijaa, nyt täytyy nähdä vaivaa uuden naisen löytämiseksi..."
Tässä on sitä jotakin.Arkielämän realismia ja viisautta.Tätä kun olisi enemmän niin elämä olisi selkeämpää.
Mitäs rakkautta se sellainen on, jos on esim. Ex mies/nainen. Rakkaudenhan piti kestää kaiken. Elikkä "kaiken se kestää, kaiken se kärsii jne."
Läheisyys ja riippuvuus toisesta on aivan muuta kuin rakkautta. Käsitykseni mukaan (tosin ei kokemusta) rakkaus ei loppuisi milloinkaan, vaan kuinka helposti ihastus ja ensivuodet unohtuvat vastoinkäymisten myötä.
Jos myönnettäis avoimesti ,että järkiliitot ovat niitä kestävimpiä ja hedelmällisimpiä liittoja. Niin ei olisi niin paljon yksinäisiä, ja sitä olematonta "rakkautta" hakevia ihmisiä. Vaikka ruoho viheriöitseekin aidantakana, niin ei se sen parempaa ole.
Ehkä tosiaan on parempi, että pysyt naimattomana. Ikuisena optimistina uskon ja toivon kuitenkin, että jonain päivänä silmäsi aukeavat...
Kaarina hyvä. Niin minäkin uskon, että minun on parempi elää yksikseni. Jos minun iässä ei ole sitä "rakkautta" löytynyt, ja Naiset eivät ole valmiita järkiliittoon ilman sitä tulista rakkaudenhuumaa, josta niin usein puhutaan. Niin turhakai minun on kenenkään tunteilla mennä leikkimään, ja luulotella rakastavani. Se vaan satuttaa, kun se tulee ilmi kuitenkin ajanmyötä.
Koitin vaan saada keskustelua aikaiseksi siitä, että vaikka suhteessa ei tuntuisikaan aina olevan se "rakkaus"asia pinnalla. Niin silti voisi ensin harkita ja keskustella kumppaninsa kanssa syvällisemmin, ennen kuin alkaa etsiä sitä huumaa muualta.
Suhdetta ja rakkautta pitää vaalia. Jos vaan loukkaa, se helposti kuihtuu.Monet miehet haluavat kokeilla sitä, että rakastaakohan se nainen oikeesti. sitten testataan ja testataan, loukataan ja loukataan. Välittämättä seurauksista.
Kyllä se rakkaus saattaa kestää, mutta haluaako enää olla sellaisessa ilmapiirissä ja kohdeltavan itseä kuin kuramattoa. Miehen puolelta se ei ole rakkautta sellainen käytös. On myös olemassa rakkautta itseään kohtaan ja silloin pitää ottaa etäisyyttä loukkaavaan puoliskoon, että saa toisen ajattelemaan käytöstään.
Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.
myös päinvastoin
Rakasta itseäsi kuin lähimmäistäsi.
Jos toinen vihaa, loukkaa kaikin mahdollisin keinoin sen takia, että rakkauden pitäisi kestää, olisimme koneita tai yli-inhimillisiä ihmisiä, jos emme reagoisi käytökseen ja tuntisi surua ja kipua sisimmässämme ja sydämessämme. Sitä voi jaksaa toisen huonon käytöksen välillä, jos toisella huono päivä, mutta kaiken aikaa se on todella rankkaa. Kyllä ihmissuhde toimii molempiin suuntiin annetaan ja saadaan.
Osaat kysyä oikeat kysymykset.
Luulen, että rakkauden oppiminen, rakastamisen oppiminen, sen säilyttäminen , liekin ylläpitäminen vaatii paljon harjoitusta, tahtoa voi jopa viedä eliniän. Tai sitten sekään ei vielä riitä.
Monet alkavat ajattelemaan asiaa valitettavasti vasta eron jälkeen. Sen takia ex:t. Uudessa suhteessa ei haluta tehdä samoja virheitä kuin ensimmäisessä. Ehkä näitä asioita ei vielä tiedosta, kun ei ole läpikäynyt. Eli miten saadaan parisuhteissa olevat tiedostamaan asiat ennenkuin on myöhäistä. Täälläkin monet eron käyneet antavat hyviä neuvoja suhteen ylläpitämiseksi. Mutta kun niitä ei olla valmiita vastaanottamaan. Siinä se vitsi piilee. Ymmärretään vasta oman kokemuksen kautta asiat.
Kyllä, kaikki ei ole rakkautta. Uskon, että tosi rakkaus kestää. Mutta joskus on hyvä suojata itseään ja huolehtia itsestään, etäisyyttäkin ottamalla.
Kun rakkaus kolahtaa kohdalle olet mennyttä miestä. Ja se tulee eittämättä sinunkin kohdallesi, olen siitä aivan varma. Joudut syömään vielä sanasi.
Kyllähän se on totuus, että rakkautta on mahdotonta ymmärtää, ellei sitä ole kokenut ja näyttää tekstisi perusteella, että sinulla on rakkaus kokematta, jota koitat mieliuvilla selvittää itsellesi.
Minä olen kai naismainen mies, koska uskon lujasti rakkauteen ja saan tuntea sitä vapaasti ja omakohtaisesti.
Oletko koskaan nähnyt rakastunutta miestä, eikö olekin iljettävää katsottavaa ;D varsinkin kun sitä ei voi ymmärtää.
Kunniaan kaikki "naismaiset" miehet, jotka rakastaa aidosti :D
EI KAI tää mies mistään RAKASTAMISEN AITOUDESTA höpissyt - vain siitä, että sellainen "huuuchi-buuuchi"-söpöttely on liian makeaa miehelle? Ei se tarkoita, että ei rakasta aidosti, jos ei koko ajan supattele pehmoisia korvaan tai roiku kaulassa kiinni. Rakkaus on välittämistä, johon liittyy rehellisyys ja luottamus - teot puhuvat puolestaan!
En ymmärrä minäkään turhaa hempeilyä ja rakkauslöpinöitä, vaikka nainen olenkin. Joku raja se nyt pitää olla, että ei aivan sulahdeta yhteen... Vaivautuisin todella, jos esim. seksin jälkeen mies alkaisi vaahdota siitä, miten iiihana olen tms. - ihan pelkkä "WOW!" kertoo kyllä kaiken tarpeellisen... Sellainen mies on ihana, joka ei turhia pulise, vaan antaa esimerkiksi katseen puhua puolestaan. Miehestä lähtee myös karisma, jos nainen vaatii täyden selonteon hänen tekemisistään - mies on mies vain silloin, kun hän on rehellisesti oma itsensä, eikä muutu naisen tahdon mukaiseksi. "Me think."
jos molemmat olette vapaita, voisitte pistää hyntyyt yhteen ja mennä "järkiavioliittoon".
Kuulostaisko hyvältä ajatukselta? : )
Minä OLEN JO naimisissa, ONNELLISESTI naimisissa, OLLUT JO monta vuotta, eikä loppua näy! Miksi puhut JÄRKIAVIOLIITOSTA??? Me rakastamme kyllä toisiamme todella, mutta ei se ole mikään syy vatvoa sitä asiaa jatkuvasti - johan se tuli seurusteluaikana selville! Jatkuvat rakkaudentunnustukset EIVÄT ole se asia, mikä pitää kaksi ihmistä yhdessä, vaan se rakkaus itsessään, mikä ei sanoja tuekseen tarvitse - pelkät teotkin puhuvat puolestaan.
Kenpä pystyy määrittelemään mitä joku toinen kokee?
Joku, jota ei ole ikinä tuntenut tai edes nähnyt?
Osaatko surra tuskaani? Kykenetkö riemuitsemaan ilostani?
Jokaisella on täällä oma elämänsä, ainut elämä jonka kokemuksista voi edes jotain summittaisia arvioita esittää..
...että naisiakin on monenlaisia. Eivät kaikki pidä "hempeilystä", just käsi kädessä kävelemisestä jne.
Mutta järkiavioliitot ovat hyvä asia tavallaan, tosin jos kerran mies haluaa hellyyttä ja seksiä, niin miksi kukaan nainen vakiintuisi sellaisen kanssa, joka haluaa VAIN näitä kahta asiaa. Nämä kaksi asiaa nimittäin voi saada ihan mistä vaan, voi vaikka maksaa seksistä.
Mutta rakkaushan tavallaan tarkoittaa sitä, että jos joku päivä ei vaikka halutakaan 5 kertaa päivässä, niin ihmissuhde ei silti lopahda siihen.
Sitten tämä kaikkihan on tärkeämpää naiselle siitä syystä, että naisen biologiassa sanotaan:lapsia. Seksi ja hellyys käy, mutta lapset tarvitsevat vakaat olosuhteet ja kieltämättä jo sanojen "minä rakastan sinua" symbolinen merkitys on lupaus siitä, että suhde ei pääty heti. Tämä kaikkihan on itsestään selvää...
Se tavallaan sinetöi yhdessäolon. Ja kyllä, se on naisille tärkeämpää ed. mainituista syistä.
olevan erilaisia Naisia, kuten on miehiäkin.
Kyllähän järkiliitossa voi olla yhtäpaljon hellyyttä ja seksiä, kuin ns. rakkausliitossakin. Ja nehän ne vasta kestäviä liittoja pitäisi ollakkin, kun järki on myös mukana kuvioissa. Ei olla heti eroamassa kun pieni vastoinkäyminen kohtaa.
Niistä vaan puuttuu se alkutulisuus, joka voi rakkausliitossa joko hiipua tai jatkuakin. Ja jos se hiipuu, niin yleensä rakkausliitto alkaa rakoilemaan. Aletaan etsimään sitä uutta tulisuutta muualta.
Kuinkas sen asianlaita nyt onkaan. Jos lupaa rakastaa toista, niin eikös se juuri vaadi sitä että jos toinen haluaa, niin toisenkin on haluttava. Jo pelkästä rakkaudesta toiseen.
Järkiliitossa se on neuvottelukysymys. Jos ei toista haluta, niin odotellaan halujen heräämistä. Sitä en tietenkään voi väittää, etteikö rakkaus voisi myös kehittyä ajanmyötä. Se on vaan minulle suurituntemattomuus ainakin vielä tänään ja huomenna. Ylihuomisesta en sano mitään.
Minulla on vaan sellainen kumma käsitys, että ns. rakkaus vaatii liikaa ihmissuhteelta. Sen täytyisi sitten olla varmasti aitoa, eikä mitään kuviltua juttua. Josta on jostain lehdestä lukenut.
Todellisuudessa Tosi/pelimiehen pahin pelko on se ettei häntä kukaan rakasta.
tosiaan näin?