Nyt on aivan pakko kirjoittaa tänne ajatuksiani, jos vaikka saisin muutaman mielipiteen teiltä miehiltä......
Olen aina toitottanut suureen ääneen, että aivan varmasti nainen ja mies voivat olla pelkkiä ystäviä keskenään, mutta tällä hetkellä alkaa epäilyttää, eli tarinani lyhykäisyydessään tiivistettynä on:
Pari vuotta sitten tutustuin työn merkeissä tosi miellyttävään ja huumorintajuiseen mieheen, ja huomasimme pian olevamme kuin "sielunkumppaneita".
Minä olen naimisissa ja hän tahollaan kihloissa, ja minusta me sovittiin heti alussa melko selvät "pelisäännöt", eli juttu on todellakin "vain" ystävyyttä, eikä siihen sotketa seksiä. Emme ole töissä samalla paikkakunnalla, joten jutustelumme tapahtui sähköpostitse tai puhelimitse. Huumori lensi ja nauroimme miljoonat naurut omille jutuillemme, olimme todellakin samalla aalto-pituudella. Flirttailimme pilke silmäkulmassa ja hymy huulilla, mutta toki puhuimme myös vakavammistakin asioista, ja paljastimme itsestämme hyvinkin henkilökohtaisia asioita. Minä todella luulin, että kaikki on ok, kunnes sitten tänä syksynä juttu alkoi mennä siihen, että mieheltä ei muuta juttua enää irtoa kuin että jokos minä antaisin? Tuntuu tosi kurjalta, ja päällimmäisenä on ajatus siitä, että onko mies kuitenkin kaiken aikaa vain "saalistanut", ja nyt kun ei kuitenkaan sitten kahden vuoden yrittämisen jälkeen "irtoa", niin on vetänyt herneen niinsanotusti nenäänsä ja syvälle, eikä ole minulle enää muuta sanomista? En millään tahtoisi uskoa niin, mutta mikä ihme voi olla miehen käytöksen takana? Olen ilmoittanut nimittäin jo alussa, että minulle voi sanoa sitten suoraan, kun meidän jutut ei enää naurata, niin osaan lopettaa......Eli miksiköhän mies ei sano suoraan, jos on kyllästynyt meidän juttuihimme? En ole enää vähään aikaan mitään viestejä lähetellytkään, vaan olen päättänyt luovuttaa.....Sääli, hän oli ihana ystävä, ja nyt olo on kyllä jotenkin sellainen, että jäi niinsanotusti "paskan maku suuhun"..........
Mutta sainpahan vähän purkaa ajatuksiani täällä, ja ehkä haluaisin vain sanoa sen, että älkää kukaan, olit sitten nainen tai mies, lopettako ystävyyssuhdettanne jättämällä toinen epätietoisuuteen, vaan olkaa rehellisiä loppuun asti.
Olen aina toitottanut suureen ääneen, että aivan varmasti nainen ja mies voivat olla pelkkiä ystäviä keskenään, mutta tällä hetkellä alkaa epäilyttää, eli tarinani lyhykäisyydessään tiivistettynä on:
Pari vuotta sitten tutustuin työn merkeissä tosi miellyttävään ja huumorintajuiseen mieheen, ja huomasimme pian olevamme kuin "sielunkumppaneita".
Minä olen naimisissa ja hän tahollaan kihloissa, ja minusta me sovittiin heti alussa melko selvät "pelisäännöt", eli juttu on todellakin "vain" ystävyyttä, eikä siihen sotketa seksiä. Emme ole töissä samalla paikkakunnalla, joten jutustelumme tapahtui sähköpostitse tai puhelimitse. Huumori lensi ja nauroimme miljoonat naurut omille jutuillemme, olimme todellakin samalla aalto-pituudella. Flirttailimme pilke silmäkulmassa ja hymy huulilla, mutta toki puhuimme myös vakavammistakin asioista, ja paljastimme itsestämme hyvinkin henkilökohtaisia asioita. Minä todella luulin, että kaikki on ok, kunnes sitten tänä syksynä juttu alkoi mennä siihen, että mieheltä ei muuta juttua enää irtoa kuin että jokos minä antaisin? Tuntuu tosi kurjalta, ja päällimmäisenä on ajatus siitä, että onko mies kuitenkin kaiken aikaa vain "saalistanut", ja nyt kun ei kuitenkaan sitten kahden vuoden yrittämisen jälkeen "irtoa", niin on vetänyt herneen niinsanotusti nenäänsä ja syvälle, eikä ole minulle enää muuta sanomista? En millään tahtoisi uskoa niin, mutta mikä ihme voi olla miehen käytöksen takana? Olen ilmoittanut nimittäin jo alussa, että minulle voi sanoa sitten suoraan, kun meidän jutut ei enää naurata, niin osaan lopettaa......Eli miksiköhän mies ei sano suoraan, jos on kyllästynyt meidän juttuihimme? En ole enää vähään aikaan mitään viestejä lähetellytkään, vaan olen päättänyt luovuttaa.....Sääli, hän oli ihana ystävä, ja nyt olo on kyllä jotenkin sellainen, että jäi niinsanotusti "paskan maku suuhun"..........
Mutta sainpahan vähän purkaa ajatuksiani täällä, ja ehkä haluaisin vain sanoa sen, että älkää kukaan, olit sitten nainen tai mies, lopettako ystävyyssuhdettanne jättämällä toinen epätietoisuuteen, vaan olkaa rehellisiä loppuun asti.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ole vain miehen mielen muuttuminen aikaa myöten ja vielä siten, että hän haluaisi muuttaa ystävyyssuhteen seksi suhteeksi.
Mikäli hänen mielensä olisi muuttunut haluamaan oikeasti vakavampaa suhdetta, hänen viestinsä eivät olisi olleet suoraa vonkaamista.
Hän on tietysti pettynyt, kun sinä et ollut hänen kanssaan samoilla linjoilla.
Sellaista elämä on, mutta olihan teillä kuitenkin mukava keskusteluyhteys siihen asti, joten sinun kannattaa iloita siitä ja unohtaa maku p:n suussa.
Kiitos Tapio asiallisesta vastauksestasi!
Kyllähän me aikamoista flirttiä harrastimme, mutta luulin sen todellakin olevan myös miehen puolelta pelkkää flirttiä.....Kyllähän hän pariinkin otteeseen totesi, ettei tämä tämmöinen kanssakäyminen hänelle enää riitä, vaan ruokahalu on kasvanut syödessä.....En ottanut häntä tosissani, sillä sieluni silmin näin hänen odottavan reagointiani suu ilkikurisessa virneessä ja pilke silmäkulmassa...........
Ehkä kuitenkin olisi siis pitänyt ottaa asia vakavasti.........................
Hei,
voimakkaasti tuntevana yksilönä / miehenä en ole koskaan ymmärtänyt ns. flirttiä, silmäpeliä, "hauskanpitoa" jne. Sitä joko on kiinnostunut toisesta seksuaalisesti tai sitten ei. Jos olen kiinnostunut ja vapaa, näytän sen, olisiko sitten flirttailemalla. Jos en ole kiinnostunut tai en ole vapaa, en tietoisesti reagoi tai aloita. Kaikki muu on mielestäni kusetusta, likaista peliä, leikkiä vakavalla asialla - tunteilla. En tarkoita, että teistä kumpikaan olisi toiminut epäilyttävästi tai mies ajattelisi näin. Juttusi vaan vaikutti niin oudolta omasta tylsästä suomalaisnäkökulmastani - välimeren maissa ajatellaan ja toimitaan ehkä toisin...
Meille se flirttailu tuli mukaan kuvioihin vähän kuin "varkain", en tiedä sille parempaakaan kuvausta....Aluksi ystävyytemme todella oli vain vitsejä, päivän piristyksien lähettelemistä toisillemme, ja huomasimme, että meitä naurattaa samanlaiset asiat....Kehittelimme aivan älyvapaita juttuja keskenämme, mitä eivät takuulla olisi ulkopuoliset ymmärtäneet lainkaan, vaan olisivat varmaankin passittaneet meidät hoitoon. Totesimmekin, että taidamme omata samanlaisesti "kieroutuneen" huumorintajun....
Vähitellen sitten kuitenkin flirtti astui kuvioihin, ja siinä sitä varmaan mentiin sitten metsään niin että rytinä kävi! Ehkä siinä kuitenkin tuli tunteet peliin, vaikka luulimme voivamme pitää sen "pelkkänä" päivien piristyksenä toisillemme! Ja kun kumpikin tiesi "pelisäännöt", en uskonut niin tulevan käymään.............
( Enkä muutenkaan uskonut miehen olevan tosissaan, sillä hänellä on naisia pilvin pimein, jonka hän on kertonut minulle varsin suoraan...)
Kiitos Sinulle vastauksestasi, siinä on paljon ajattelemisen aihetta!
Moi,
Ei SILLE mikään tullut.Se vain ymmärsi erään faktan:Totuus on taruakin ihmeellisempää.
Aivottomat, vaistonvaraiset otukset pelkäävät suurta tuntematonta, sitä mitä ne eivät herneen kokoisilla aivoillaan kykene tajuamaan että nainen on sittenkin se luomakunnan älykkäin olento, joka on siunattu korkeimmilla ajatuksilla ja tunteilla.
Me otukset, me miehet vain tajuamme, ymmärrämme, tunnemme ja elämme nupputulppaanimme kautta. Siksi tämä pieni tarina.
Toivottavasti et ymmärtänyt että mitenkään mollaisin miehiä, ei nimittäin tulisi pieneen mieleenkään! Ihmettelen vain käytöstapaa tässä tapauksessa, että miksi juttu pitää lopettaa vastaamalla viesteihini aina ja joka kerta "Jokos tänään antaisit?"- tyyliin? Miksi sitä ei voi lopettaa vain ilmoittamalla, että enää ei hymyilytä? Näin nimittäin sovimme alussa, että kun toista ei enää naurata, se sitten ilmoitetaan selvällä suomen kielellä! Miksi mies siis lopettaa sen näin "inhottavalla" tavalla? Siihen haluaisin Teidän miesten ajatuksia...........
tarkentaa aiempaa vastaustani tähän kohtaan, kun se tuntuisi istuvan siihen aika hyvin.
Eli miehen mieli siis muuttui, mutta et uskonut siihen silloin, vaan pyrit jatkamaan entisillä sovituilla linjoilla. Mies taas luuli sinun vain kiusoittelevan aluksi, mutta uskoi sinun kuitenkin olevan samoilla linjoilla kanssaan.
Ajan mittaan hänkin alkoi huomata, ettet ollutkaan samoilla linjoilla hänen kanssaan, siis sen enemmän kanssa. Häntä ohjasi jo tässä vaiheessa pääosin seksuaaliset halut ja järki jäi taka-alalle, jolloin hänen turhautumisensa purkautui "sen" inttämisenä. Valitettava juttu, mutta joillekin vain käy näin, eli heidän syvempi olemus nostaa päätään, se olisi tullut esille, hyvin todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin, koska se kuuluu osana hänen persoonaan, valitettavasti.
Voisi sanoa myös niin, että hän koki viestittely suhteenne arkipäiväistyneen ja hän koitti löytää siihen uutta virtaa, mutta koska se ei mennyt hänen mielensä mukaan, niin hänen persoonanosa, joka ei ole mitenkään miellyttävä, tuli esille, joka näkyy sitten hänen viestien lopuissa.
Ihmettelen kuitenkin suhteenne kestoa, sillä itselläni ei vastaavat pelkästään viesttittelyyn perustuneet suhteet ole pysyneet elossa läheskään noin pitkään, mitä teillä on kestänyt, ne on vain hiipuneet hiljaa pois, kuin yhteisestä sopimuksesta, mutta ovat tuoneet piristystä päivään, niin kauan kuin ovat kestäneet ja olen iloinnut jo siitäkin.
Kiitos, Tapio, Sinun pohdintasi asian suhteen kuulostaa kyllä erittäin järkeen-käyvältä, ja luulenkin, että näin tässä on juuri käynyt.
Ikävää ja perin murheellista, mutta asia lopulta meni minullekin "jakoon", enkä enää siis viestejä lähettele, sillä en halua enää kertaakaan lukea tuota iän-ikuista kysymystä, mikä sieltä pamahtaisi päin näköä..................
Harmittaa, että ystävyys päättyy näin ikävällä tavalla, mutta elämäähän tämä vain on.
Täytyypä ottaa Sinusta esimerkkiä ja yrittää muistaa vain tuo kaksi huisin hauskaa vuotta ja vaalia niitä muistona ystävyydestämme!
Kiitos Sinulle, että annoit minulle tähän erittäin hienosti selitetyn, miehisen näkökulman!
Kaikkea hyvää Sinulle jatkossa!
mukavata, saada myönteistä palautetta, sekä myös siksi, että miehen ja naisen logiikka kohtasi toisensa ymmärrettävästi, tämän asian kohdalta.
Vastaavaasti myös kaikkea hyvää sinullekin jatkossa ja löytyköön meille molemmalle uusia mielenkiintoisia ja piristäviä keskustelu kumppaneita, päivää piristämään.
Kiitoksia toivotuksestasi!
En anna hymyni hyytyä tämän johdosta, nyt kun ymmärrän, mistä soppa syntyi; aion toki jatkossakin olla oma vitsaileva ja nauravainen itseni, vain vähän viisaampana ( toivottavasti! ) ja jotakin oppineena tästä tapauksesta!
Sinusta oli minulle erittäin suuri apu, sain ajatukseni jonkinlaiseen järjestykseen, eikä päässäni vallitse enää täydellinen sekamelska!
Toivotan Sinulle myös jatkossa erittäin mukavia, hauskoja, upeita, ihania, suloisia, mahtavia, kivoja ja fantastisia päivänpiristyksiä!
vähän siltä, ettei kumpikaan tahtoisi katkaista, hyvässä hengessä käymäämme keskustelua, voin olla tietysti väärässäkin, mutta minua alkoi kiinnostamaan omaavasi erikoinen huumorin taju, hieman tarkemmin.
Mikäli sinua kiinnostaa jatkaa keskustelua sillä taholla tai, jollain muullakin sektorilla.
Näin yleisesti, tai kahden kesken, niin minua ainakin kiinnostaisi kokeilla saammeko virkistävää keskustelua aikaiseksi enemmänkin.
Olen myös naimisissa, joten keskustelu sopisi hyvin, omaan tilanteeseni ja tavoitteeni ovat samankaltaiset sinun kanssasi, siis ei fysiisiä tavotteita.
Piristit kuitenkin viime päiviäni mukavsti, joten kiitokset siitä joka tapauksessa, tuntuu hienolta, kun huomaa olleensa avuksi jollekin, jota ei edes tunne oikeastaan lainkaan.
....yllättämään minut nyt kyllä totaalisen täydellisesti! En osannut nimittäin yhtään varauta tällaiseen mahdollisuuteen, ja tällä hetkellä olenkin kuin nuijalla päähän lyöty!
Tosin nimeni ja työpaikkanikin paljastuu, jos annan tässä oman sähköposti-osoitteeni, joten sitä en kyllä mitenkään rohkene tehdä;
eli onko Sinulla ehdotuksia, miten pääsemme juttelemaan kahden kesken?
Valitettavasti minun pitää nyt poistua luuttuamaan pölypalleroita pois nurkista pyörimästä, eikä minulla ole konetta kotona, joten palaan heti maanantaina katsomaan, oletko vastannut minulle jotakin....
Joten ei kun hymyä huuleen ja pilkettä silmäkulmaan ja erittäin rentouttavaa alkavaa viikonloppua Sinulle!
Keskusteluanne sivusta seurattuani ehdotan että hankit ilmaisen sähköpostiosoitteen josta ei nimesi tai työpaikkasi suoraan näy ja kerrot sen Tapiolle. Mutta kirjoita se vaikka tyyliin hammentynyt (ät) sahkoposti (piste) com ettei osoitteita hakevat robotit poimi osoitettasi roskapostilistalle.
Ja varokaahan ettei teille käy niin että alatte haluta muutakin jos sattuu niin että löydätte toisistanne syvemmän henkisen yhteyden kuin aviokumppaneiltanne... ;)
On hienoa todeta sinullakin olevan haluja kahden välisiin keskusteluihin, vaikka näytit yllättyvän ehdotuksestani. Minä taas yllätyin sinun yllättymiseesi, mutta väliäkö sillä, tärkeämpää on tunteen herääminen siitä ,että keskustelu voisi olla molemmille antoisaa ja virkistävää.
Minulla on olemassa jo nimimerkillinen sp.osoite, joten sen laittaminen näkyville ei paljasta omaa nimeäni tai muutakaan. Olen sen kautta käynyt jonkin verran keskusteluja, kuten aiemmin mainitsin ja hyväksi huomannut sen kahdenvälisissä keskusteluissakin. Suosittelisin sinullekin sellaisen hankkimista, että voisit tuntea olosi täysin turvalliseksi, tällöin voi paljon vapaammin keskustella aivan kaikesta, mikä mieltä askarruttaa ja mies-/ naisnäkökulmaa, voi molemmat osapuolet hyödyntää yllättävän vapaasti ja helposti, paljon helpommin kuin esim. oman puolison kanssa, tällöin välillä joidenkin mieltä askarruttavien asioiden testaaminen puolisolla voi johtaa turhiin väärin ymmärryksiin ja sitä kautta haitata suhdetta jatkossa ehkä pitkään.
Sellaisen nimimerkillisen sp.osoitteen saa ilmaiseksi vaikka suomi24 sivulta helposti ja se alkaa toimimaan yleensä jo saman päivän aikana. Sen voi testata lähettämällä sillä omaan nimelliseen sp.osoitteeseen lyhyen viestin ja päinvastoin.
Sen voi aukaista millä tahansa nettikoneelta kirjautumalla vain sisään, mutta itse antamasi salasana varmistaa, ettei kukaan muu saa sitä auki.
Mikäli et halua aukaista itsellesi em. sp.osoitetta, mutta haluat kuitenkin keskustella kanssani nimellisen osoitteesi kautta, niin kerro siitä, laitan sitten oman nimimerkillisen osoitteeni näkyville, johon voit laittaa viestiä ja voimme alkaa keskustelemaan.
Joku näyttää ehdottavan sinulle samaa mitä minäkin ehdotan, ehdinin kirjoittamaan tämän valmiiksi ennen, kuin luin sen toisen viestin, joten tässä on vähän turhaa toistoa, mutta sanotaan kertauksen olevan opintojen äiti, joten tuskin siitä on haittaakaan.
Mukavaa alkanutta työviikkoa sinulle ”hämmentynyt”. Jään odottelemaan vastaustasi ja mahdollista mielenkiintoista keskustelua välillämme. Tapio.
.....nyt olisin vihdoin viimein saanut avatuksi itselleni tuon nimimerkillisen sp.osoitteen, ja testasinkin sen jo, ja hyvin tuntui pelaavan!
Joten kun Sinulta aikaa liikenee, niin minut pitäisi tavoittaa sähköpostiosoitteesta:
[email protected] ( mikäli en ole onnistunut tätäkin asiaa jotenkin tyrimään........)
Tsemppiä Sinullekin alkaneeseen työviikkoon, jään odottelemaan yhteydenottoasi!
Terkuin, "Hämmentynyt"
muuta kuin kokeilua vailla, eli katsotaan tuleeko viestini perille.
...EI voi olla kuin pintaystäviä, ei vähääkään
syvemmin!
Voi olla muutakin, mutta kaikista tapaamistasi ihmisistä tällaisia tosiystäviä on vain muutama, eli joukkoon sattuu sitten paljon muutakin. Mutta täytyy silti kulkea mieli avoinna ja oltava valmis ottamaan vastaan pettymyksiäkin, koska muussa tapauksessa ne todelliset kultakimpaleet ystävinä menevät sivu suun.
No tämä oli kyllä erittäin lohduttavaa lukea tämä viesti;
Kyllä minäkin yhä uskon, että syvääkin ystävyyttä VOI olla, ei voi olla niin, että naisen ja miehen välinen ystävyys olisi aina järestään vain pinnallista tai että siihen aina pitäisi sotkea se seksi jotenkin mukaan............
Eli olen samaa mieltä kanssasi, kyllä niitä kultakimpaleita on olemassa!
no teistä naisista en tiedä...tehän voittekin omata
tällaisen ominaisuuden...vaan luulen että te taas ette tiedä miehiä...itse ainakaan en usko sanaakaan
jos joku tollasta väittäis :)...no mä oon muutenkin
erittäin kyyninen(realistinen) eli älä masennu mun
raivoomisesta 8D
hyvää ystävyyttä vaan (in never never land)
...kiitos hyvän onnen toivotuksistasi!
En minä mitenkään masentunut "raivoamisestasi", ihmettelin vain, että miksi ei voisi olla ystävä kuin pinnallisesti vastakkaisen sukupuolen kanssa? Vaikka kylläkin sain juuri "takkiini" tässä asiassa, en suostu uskomaan, etteikö syvällisempikin ystävyys olisi mahdollista.....
Oikeastaan olen sitä mieltä, mies saattaa päästä syvemmälle naisen sielunelämään pelkässä ystävyys-suhteessa kuin seksi-suhteessa ikinä! Ja pätee varmaan myös päinvastoin..............
Kaikkea hyvää Sinulle jatkossa, ja kuka tietää, ehkä Sinäkin jonain päivänä toteat että hittolainen sentään, minullahan on nainen Ystävänä!
Totta. Minulla on takanani 15 vuotta ystävyyttä miehen kanssa, jonka kanssa aloitimme ensin seksisuhteen. Se ei tyydyttänyt, joten jatkoimme "pelkkinä" ystävinä. Mutta kun suhde syvenee, alat pitämään toisesta liikaa....