Sain juuri selville, että kun olemme eroamassa ja nyt talo on myynnissä,velkaa enemmän kuin talosta saadaan rahaa, niin pankki ei ehkä suostukkaan tekemään kauppoja. Olen saanut mieheltä valtakirjan jolla hoidan kaupat ja hän aikoo tulla "sitten joskus" hoitamaan asioita pankkiin, ja nyt pankki kyselee takaajia loppuvelalle. Siitä velasta kaikkien laskelmien mukaan suurin osa kuuluu miehelle, ja hän on sen itsekin myöntänyt, mutta jos hän ei tule paikalle, ja minun on hankittava takaajat sille osuudelle, kaatuuko kaikki kuitenkin minun niskaani? Kertokaa jos osaatte neuvoa???
Apua,mitä tehdä?
Paniikkitilanteessa
71332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei niitä takaajia tarvitse jälkeenpäin hankkia. Jos pankki on antanut liikaa lainaa, on se sen ongelma. Sopikaa pirtin myymisen jälkeen jääneen lainan jako keskenänne.
Pallo on pankilla.
Melkein jo luulin että kaikki on menetetty. Talo on pakko myydä koska se on tyhjillään paikkakunnalla missä kumpikaan ei enää asu, ja luulin jo että kaikki kariutuu tähän. Kiitos että annoit vähän valoa tunnelin päähän. :)
Kuten sinua jo neuvottiinkin, ei pankki voi varsinaisesti estää talon myyntiin pistämistä... mutta tietenkin kauppojen syntyessä vakuutena oleva talo ei enää voisi olla jäännösvelan vakuutena. Eli, aivan oikein kysyvät sille uusia takaajia. Arvaisin että käytännössä maksatte ns. asuntovelat kokonaan pois talon myyntihinnalla ja uudella lainalla (molemmat ottavat omat "lunastusvelat" ja hoitavat takaajansa sille).
Luulen että pankki voi kyllä estää talokauppojen syntymisen ELLEI koko asuntolainaa samalla makseta (tavalla tai toisella). Se tapahtuu niin, etteivät luovuta panttia mikä ao. lainojen vakuutena (mihin heillä siis velvollisuus vasta kun lainat on maksettu). Kun lainhuudot pankilla, ei uusi omistaja voi rekisteröidä omaisuutta itselleen. Eli, kyllä teillä on takaajien haku edessänne.
Ellei teillä ole avioehtoa, niin juridisesti sillä ei merkitystä kummalle "suurempi osa velasta" kuuluu (avioerossa kun kaikki käytännössä yhteista ja puolkkiin laitetaan)... paitsi tietenkin jos niin sovitte (minkä vuoksi myös jäännösvelka kätevin hoitaa molempien ottamalla uudella lainalla)
M36 selvitti tuon pankkiasian oikein. Pankki ei päästä vakuuksia (siis talon kiinnityksiä)ulos ennen kuin takaajat löytyy loppuvelalle.
Se omaisuuden jako ja velan yhteisyys oli hiukan väärin. Jos miehesi on velkaantunut vaikka huonoilla bisneksillä, niin tavallaan sinulla ei liene oikeutta saada siitä hyvitystä. Jos velkaantuminen on seurausta tuhlaavaisuudesta, asia on toinen juttu.
Usein tuolla asialla on merkitystä, jos teillä on muita varoja tai osuuksia kuolinpesissä tms.
Käy ihmeessä kotikuntasi oikeusavustajalla selvittämässä, mikä on tilanteesi ja pyri hoitamaan juttu sillä tavalla, ettet jää mihinkään yhteisiin vastuisiin kiinni.
Yllä oleva perustuu kokemukseen. Olin ennen pankin juristi.
Lykkyä sulle!
Niin, kyllähän avioehdottoman osituksen periaate on hyvinkin yksinkertainen (josta yhteisesti sopien voidaan poiketa kuinha halutaan) :
1. lasketaan puolisoiden nettoomaisuudet (siitä päivästä kun erohakemus on jätetty, vaikka yksipuolinen ... tätä ei pidä sekoittaa päivään milloin harkinta-aika alkaa "juosta")
mies: 50% yhteisestä omaisuudesta + 100% omasta omaisuudesta MIINUS 50% yhteisistä veloista ja 100% omista veloista = netto-omaisuus tai nettovarallisuus
vaimo: 50% yhteisestä omaisuudesta + 100% omasta omaisuudesta MIINUS 50% yhteisistä veloista ja 100% omista veloista = netto-omaisuus tai nettovarallisuus
2. Tasataan nettovarallisuudet yhtä suuriksi tasingolla (jolloin toisen varallisuus pienenee, ja toisen kasvaa kohtaan 1. verrattuna)
3. Toteutetaan ositus (erottelu), eli ne tavarat ja omaisuus joiden rahallinen arvo määritetty yhdessä ja euroina käsitelty kohdissa 1 & 2 käytännössä jaetaan "sulle-mulle-sulle-mulle"
4. Laaditaan tapahtuneesta "ositus- ja erottelusopimus" asiantuntevasti (suosittelen lämpimästi)
ELLEI homma onnistu kaksistaan, eikä nelistään (molempien juristien avustuksella), niin sitten pakko ottaa pesänjakaja kenet oikeus määrää -- ei ole halpaa huvia, ja tulemana kaksi tyytymätöntä joka tapauksessa.
SITTEN on tietenkin liuta poikkeuksia, joihin vedoten voidaan vaatia oikeudelta osituksen kohtuullistamista (tai avioehdollisen osituksen kohtuullistamista) ... esimerkiksi lyhyt avioliitto, tai hyötymistarkoitus (esim. näytävä velka jonka muka pelannut hedelmäpeliin juuri päivää ennen kuin on jättänyt erohakemuksen). Nuo poikkeukset aina erikoistapauksia ja yksilöllisiä, täällä aika turha kysyä niihin neuvoa ... vastauksia saa melko varmasti puolesta ja vastaan.
PARASTA on jos eroavat itse tajuavat osituksessakin kohtuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden -- kenenkään ei ole tarkoitus hyötyä erossa, eikä myöskään kärsiä taloudellista rangaistusta vaikka olisikin "moraalisesti syyllisempi" eroon kuin toinen (helpommin sanottu kuin tehty). Sopia asiat voidaan monellakin tavalla, eikä siihen taas kenelläkään pitäisi olla nurkumista ... painostamalla tai uhkaamalla saatu "sopu" sitten eriasia.
Kiitos hyvistä neuvoista sulle. Tosin tässä jo lueskelin kaikki mahdolliset lakitekstit ja pääsin aikalailla samaan tulokseen. Tällä hetkellä pankki tuli päätti että pitävät minut kiinni siinä lainassa koska mies ei saa takaajia mistään, ja mies lupasi hoitaa velkaansa,mutta kun niitä lupauksia on jo riittävästi nähty,en jää odottelemaan onko se tässä kuussa vai ensikuussa unohdettu lupaus. Menen oikeusaputoimistoon keskustelemaan asiasta ja pidän kiinni omista oikeuksistani.
Tosiasiahan on että mies kuvittelee pääsevänsä veloistaan kun ei ollut sitä avioehtoa,mutta liitto kesti hyvin lyhyen ajan ja olen nyt perehtynyt siihen kohtuullistamiseen ja tiedän olevani vahvoilla.
Rankkaahan tämä on kun tunteet myllertää, ja välillä tuntuu että olisi vaan helpompi antaa periksi mutta on niitä elämän tosiasioita ettei kukaan pidä puoliasi jos et itse huolehdi,eihän kukaan tule tarjoamaan sitä oikeaa ratkaisua tarjottimella ilman omaa vaivannäköä.
Mutta elämä jatkuu eron jälkeenkin ja turha ottaa ongelmakseen niitä asioita joista voi eroon päästä, eikö totta?
Olen täältä poiminut aika paljon sinunkin vastauksiasi kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin, ja täytyy vaan todeta että on hienoa kun joku jaksaa vastata monia monia kertoja samoihin pulmiin.
Avioerohan on aina rankka, vaikka kuinka tiedetään että lähes puolet liitoista päättyy eroon, eli se ei ole mahdottomuus osua omalle kohdalle. Mutta kukaanhan sitä ei itselle toivo, ja kun niin käy, kyllä se tiputtaa jalat alta yleensä. Ja kun voimat on loppu, ei aina jaksa lähteä ovesta ulos kyselemään neuvoja, joten suuret kiitokset sinulle ja kaltaisillesi jotka olette suurena apuna monille muillekin kuin minulle!