Moi!
Mitenkä, onko kellää kokemusta parisuhteessa tapahtuvasta alistamisen tunteesta?
Mieheni mielestä minä olen usean vuoden ajan ollut syyllinen riitoihin (todellisuudessa ei näin saisi olla eikä olekaan). Mutta, kun asioista huomauttelin aikani, niin ei tulosta.
Muutenkin perheen vastuunkantaminen on ollut minun hartioilla. Lasten vanhempainillat kouluilla ym. Koen välillä olevani äiti miehelleni. Huolehdin hänestä liikaa. Väsytän tällä itseni. Mutta mikä auttaa muu, kuin ero? Onko oikeasti sellaista, millä voisin tilannettamme parantaa? Käymme nyt parisuhdeterapeutilla, mutta tuntuu välilä toivottomalta ajatella, että tilanne voisi muuttua.
Ja se, että valehtelua on ollut jo kauan, mistä voin tietää, että valehtelu on loppunut? Inhoan kieroja ihmisiä! Miten joku voi valehdella ihmiselle, jota rakastaa? Vaikka valheet eivät ole olleet isoja, niin miksi pitää edes pieniä asioita valehdella?
En tiedä mitä minun pitää tehdä...
Jos jollakin on kokemusta samoista asioista, ottaisin mielellään vinkkejä vastaan.
Mitenkä, onko kellää kokemusta parisuhteessa tapahtuvasta alistamisen tunteesta?
Mieheni mielestä minä olen usean vuoden ajan ollut syyllinen riitoihin (todellisuudessa ei näin saisi olla eikä olekaan). Mutta, kun asioista huomauttelin aikani, niin ei tulosta.
Muutenkin perheen vastuunkantaminen on ollut minun hartioilla. Lasten vanhempainillat kouluilla ym. Koen välillä olevani äiti miehelleni. Huolehdin hänestä liikaa. Väsytän tällä itseni. Mutta mikä auttaa muu, kuin ero? Onko oikeasti sellaista, millä voisin tilannettamme parantaa? Käymme nyt parisuhdeterapeutilla, mutta tuntuu välilä toivottomalta ajatella, että tilanne voisi muuttua.
Ja se, että valehtelua on ollut jo kauan, mistä voin tietää, että valehtelu on loppunut? Inhoan kieroja ihmisiä! Miten joku voi valehdella ihmiselle, jota rakastaa? Vaikka valheet eivät ole olleet isoja, niin miksi pitää edes pieniä asioita valehdella?
En tiedä mitä minun pitää tehdä...
Jos jollakin on kokemusta samoista asioista, ottaisin mielellään vinkkejä vastaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Uskoin monta vuotta ihmeen tapahtuvan ja mieheni muuttuvan, lasten vuoksi jaksoin yrittää.
Lopulta ihastuin toiseen mieheen josta sain voimia ryhtyä avioero prosessiin.
Elän kolmatta vuotta yksin, ketään uutta miestä en luokseni ota asumaan niin kauan kuin lapset ovat kotona.
Voin henkisesti paremmin kuin koskaan.
Enää tarvitsee huolehtia kahdesta lapsesta kolmen sijaan.
Välit ex-mieheen sopuisat. Lapset viihtyvät yhtä hyvin molempien vanhempien luona.