eroamassa-jaksaako elää

Ajattele eroa kuin uutena alkuna.
Itsemurha ei takaa mitään hyvää.
Olishan tuo miehen pimeäpuoli muutenkin paljastunut.
Kohta kaikki on taas paremmin ja jos uskot
siihen.

vaikka nyt tuntuu pahalta-selviät varmasti!tsemppiä!

pois nuo ajatukset...riippumatta siitä, kuinka vaikeaa se olis! Sä olet sinä...ja miksi antaa valtaa tuolle...ei välitä hitonkaan vertaa ajatuksistasi..koska toimi noin! Elä näytä heikkouttasi....hitto pää pystyyn! Ja tulevaisuuteen=))

hoitoasi. Yritä ryhdistäytyä sen verran, että menet sossuun tai kuntasi asuntotoimistoon?, kerrot siellä, että pelkäät, olet ajatellut itsemurhaa, niin luulen asunnon järjestyvän. Sitten teet oman pesän, sellaisen, joka on sinun näköinen ja jossa viihdyt, tavarat voi olla vaikka kirpputorilta. Vähitellen uskaltaudut myös sosiaaliseen elämään, vaikka ensin kirjastossa, työväenopistoissa ja sitten vasta baareihin. Muista, että pitkässä juoksussa sinulla voi olla ihana elämä.

Minulla hieman samanlainen tilanne, tosin minä olen mies ja siis avopuoliso pettänyt - tai en tiedä onko seksiä ollut, mutta on kuitenkin toinen mies kuvioissa. Niin enkä minä sentään itsemurhaa ole hautonut, mutta masennusta ja stressiä on ollut - ja jo ennen nykykriisiä.

Minulla tilanne on myös todella hankala, tunteet avopuolisoani kohtaan ovat edelleen olemassa ja rakastan häntä. Toisaalta olemme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle enkä tunne täällä yhtään ketään, vain puolisoni.

Mutta kuten tuossa edellä jo kirjoitettiin, joku harrastuspiiri voi auttaa, varsinkin jos sieltä löytyy vieläpä ystävä. Toisaalta voit kyllä hetimiten ottaa yhteyttä paikkakuntasi kriisikeskukseen, saat heidän yhteystietonsa varmasti esim. kotipaikkakuntasi mielenterveyspalveluista. Kriisikeskukset järjestävät myös erilaista toimintaa, joten sieltäkin voi löytyä ystäviä - apua sieltä varmasti ainakin saat ja melko pikaisesti.

Toivottavasti Sinä jaksat.

Mikäli sinusta nyt tuntuu, että olet pohjalla, niin siitä ei ole enään kuin yksi suunta ja se on ylöspäin. Sain kirjoituksestasi sen käsityksen, ettei teillä ole lapsia vielä kuvioissa.

Nyt on sinun saumasi iskeä. Voit keskittyä tasan itseesi ja tehdä elämästäsi oman näköisesi. Haet vain ensin apua depressioosi sen verran, että pääset liikeelle. Kun olet päässyt liikkeelle annat vain mennä. Nimittäin urheilet. Fyysinen ja henkinen kunto kulkevat ihan käsikädessä. Tämä johtuu osin aivokemiasta. Nimittäin kun rääkkäät kroppaasi ihan tosissaan niin aivoissa erittyy hyvän olon tunteen laukaisevia endorfiineja.

Koita nyt vain päästä jaloillesi. Ala todella keskittymään vain ja ainoastaan itseesi. Lopeta itsesäälissä piehtarointi ja ala ajattelemaan tulevaa. Nyt tunnet olevasi nolla, ehkäpä jo viikon tai kuukauden päästä olet tasolla yksi. Ja lopulta olet täysi kymppi myös itsesi mielestä.

Itsari on sitten puhdasta itsensä kusetusta ja puhutaan jopa raukkamaisimmasta teosta mitä ihminen voi tehdä. Maailma on välillä kylmä, mutta kyllä niitä lämpimiä hetkiäkin vielä tulee ja se on saletti.

Itse olen reilu kolmekymppinen mies ja kanssasi hieman samassa tilanteessa. Muutamia viikkoja sitten vaimo vetäisi maton alta ja ilmoitti ottavansa eron melkein 15-vuoden yhdessäolon jälkeen. Itse sairastuin vakavaan masennukseen ja joudun lääkitsemään itseäni seuraavat vuodet. itse hakeuduin kriisiterapiaan sekä yksityiselle että julkiselle puolelle. Seurakunnan ja yms. tahojen jonot ovat ainakin tolkuttoman pitkiä joten sinne saattaa olla hankala äkkiä päästä. Itsetuhoajatukset ovat vallanneet myös oman mielin välillä liiankin usein mutta sen verran paska tuuri käynyt(tai hyvä) että vielä henki pihisee. Itse koitan ammentaa voimaa lapsistani ja toivon että löydät itsellesi tarvitsemaasi apua. Tsemppiä ja valoa pimeisiin hetkiin!