Usein avioeroa suunnittelevat vuodattavat tyyliin "olemme vain ystäviä, rakkaus on kuollut, en tunne mitään..., erotaanko?.... muuten kyllä hyvä perheenisä mutta ,,,,
Siis kun rakkaus kuolee, jäljelle jää ystävyys, ja koska aviosuhde perustuu loputtomaan rakkauteen eikä sitä enää ole, on revittävä perhe hajalle ja etsittävä uusi rakas tilalle. Näinhän se usein menee.
Mielestäni ainoa kestävä pohja suhteelle on ystävyys. Se joka näkyy toisesta välittämisenä- ei välttämättä kiihkeänä tunnevyörynä. Ja jos oikealla silmällä katsot kaikessa rauhassa sitä ystävääsi, arkipäiväistä kumppania, niin huomaat "rakastavasi" häntä, eli hänen hyvinvointinsa on sinulle tärkeää.
Rakkaus ei juuri koskaan kestä elinikää, ehkä pari kolme vuotta, Sen jälkeen tuo hakveksittu ystävyys ja välittäminen toisesta voi jatkua eliniän, ja sen pohjalla piilossa muhii se romanttinen rakkauskin, jos sen osaa nähdä ja kaivaa esille.
Kuinka monta hyvää miestä vai vaimoa heitetään roskiin kun enää se ystävyys ei riitä? Kaivataan jotain jota ei ole edes olemassa.
Ystävyys ja välittäminen mieluummin kuin tulinen rakkaus, jos saan valita!
Siis kun rakkaus kuolee, jäljelle jää ystävyys, ja koska aviosuhde perustuu loputtomaan rakkauteen eikä sitä enää ole, on revittävä perhe hajalle ja etsittävä uusi rakas tilalle. Näinhän se usein menee.
Mielestäni ainoa kestävä pohja suhteelle on ystävyys. Se joka näkyy toisesta välittämisenä- ei välttämättä kiihkeänä tunnevyörynä. Ja jos oikealla silmällä katsot kaikessa rauhassa sitä ystävääsi, arkipäiväistä kumppania, niin huomaat "rakastavasi" häntä, eli hänen hyvinvointinsa on sinulle tärkeää.
Rakkaus ei juuri koskaan kestä elinikää, ehkä pari kolme vuotta, Sen jälkeen tuo hakveksittu ystävyys ja välittäminen toisesta voi jatkua eliniän, ja sen pohjalla piilossa muhii se romanttinen rakkauskin, jos sen osaa nähdä ja kaivaa esille.
Kuinka monta hyvää miestä vai vaimoa heitetään roskiin kun enää se ystävyys ei riitä? Kaivataan jotain jota ei ole edes olemassa.
Ystävyys ja välittäminen mieluummin kuin tulinen rakkaus, jos saan valita!
Vastaukset 9
Vanhimmat
ehkä tottakin
"Rakkaus ei juuri koskaan kestä elinikää, ehkä pari kolme vuotta, Sen jälkeen tuo hakveksittu ystävyys ja välittäminen toisesta voi jatkua eliniän"
Minä taas sanoisin toisin päin. Rakastan vaimoani ja lapsiani mutten ole heidän ystävänsä.
Ystävä ei toista tahallaan loukkaa. Ystävään voi turvautua ja luottaa. Ystävyys kestää koska se ei vaadi (yleensä näin). Ystävyys ilmenee kauniina tekoina, ajatuksina, tukemisena.
"Kaiken se vaatii" kuvaa hyvin rakkautta. Rakkaus synnyttää myös vihan koska rakastettu ei toimi kuten haluan. Vihan kohdetta voi taas kohdella kuinka vain. Se vihahan on se kolikon toinen puoli, ja tulee siis kylkiäisenä. Sen kolikon tarvitsee vain pyörähtää ympäri, ja siinä se on.
Kun rakkaus loppuu, niin piste. Ero ja uusi rakas tilalle. Ja koska rakkaus on kuumaa, niin se palaa myös vikkelään poroksi. Rakkaus on myös kauppatavaraa. Rakastan sinua jos olet minulle uskollinen, mutta jos kerrankin hairahdat, niin anteeksi en anna. Turha selitellä,
Juuri noin sanoi vaimonikin kuin sinä: "en ole ystäväsi". Ja se piste on siinä. Todellisuudessa siis näin.
Ystävyyden takaa löytyvät ne oikeat rakkauden hedelmiksi mainitut asiat. Ja hups.... huomaat välittäväsi hänestä ja toivovasi hänelle hyvää vaikka naamalle tulisi tuutin täydeltä sitä itseään.
Haluan vähän herätellä teitä rakastajia miettimään mitä se rakkautenne oikeasti on? Jos suljette sen ystävyyden pois, niin mitä kestävää jäljelle jää?
Loppuun vielä pieni väläys siitä oikeasta elämästä:
Kaksi toisiinsa kietoutunutta hahmoa:
"Rakastan sinua!"
"Minäkin sinua"
"Oi kuinka ihanaa... pusi pusi.... olet kaikkein arvokkain minulle"
"niin sinäkin minulle..."
Pusuttelua, halailua....
"Hei kultaseni, minun on pakko tunnustaa sinulle....
vaikka rakastan sinua niin taidan olla vähän ihastunut siihen ystävääsikin, Janiin"....
"Mitä, vihaan sinua! Häivy sinne Janin kainaloon, koskaan et saa anteeksi. Älä ikinä tule silmiini"
Ikääntymisen myötä painopisteet parisuhteessa muuttuvat.
Keskinäisen kiintymyksen vahvistuminen ylläpitää myös fyysisen kanssakäymisen aktiivisuutta.
Olkoon se sitten ystävyyttä, kaveruutta, rakkautta tai mitä tahansa.
Kiiman heiketessä kiintymys lisääntyy ja ylläpitää parisuhteen tärkeintä ( ainakin toistaiseksi ) toimintoa.
Miten ajattelet seksistä läpi elämänkaaren? Ihminen on kuitenkin seksualinen olento myös suhteen alkuhuuman jälkeen.
Ihmisen kunnioittaminen on se ydin. Avioliitonkin pitäisi perustua sille. Kuten kaikkien ihmissuhteiden, muuten ne ovat - kummallisia. Ystävyysavioliitto on todellakin kestävin avioliitto. Ns. rakkaudet tulevat ja menevät, intohimoa riittää harvoin pitkään. Sehän tulee enimmäkseen oman pään sisältä, jos ei perustu omistamisen haluun. Jos perustuu, se on omalla tavallaan sairasta intohimoa, joka ei johda onneen.
Ystävyyden pitäisi olla kaikkein kovimmassa kurssissa. Rakkaus on liian painavasti sanottu, kun olemme vain ihmisiä ja rakkauteen sekottuu itserakkaus. Se sekottuu ovelasti ja piilevästi niin,ettei sitä edes huomaa.
Voi voi.Minulla lähti ja kehui minua hyväksi,liian,isäksi ,muutenkin. Vaan hän ei rakasta vaan haluuaa elää ja kokea uusia miehiä. Ei sille kuulkaa mitään voi. Jokainen tekee valintansa,minulle jätetiin kaikki,lapset ja lämmin koti.Jostain se ystävä olisi löydettävä kukkia kastelemaan
Minä ja ex-mieheni erottiin jo 19 vuotta sitten.
Emme todellakaan sopineet saman katon alle, vaikka alkoholilla, väkivallalla, pettämisellä tms ei ollutkaan osuutta asiaan.
Olimme vain liian nuoria ja hätäisiä sitoutumaan. Ei se toiminut. Tyttö oli 5-vuotias silloin. Sovimme että ystävinä pysymme, ja isä saa tavat tytärtään niin paljon kuin haluaa. Saman katon alle emme (tai ainakaan minä)halunneet, ja kummallakin oma itsenäinen elämänsä.Tytär oli ja on yhteinen, hänestä pidimme huolta yhdessä ja sovussa.
Näin meni hyvin, ainakin minulla. Miehen uusi avopuoliso vain ei sietänyt tytärtämme,eikä tietenkään minua. Missään tekemisissä hänen kanssaan en ole ollut, mutta mies on saanut selkänahassaan kokea kun on tytärensä kanssa viettänyt aikaa. Esim. kesälomilla tyttö oli heidän luonaan säännöllisesti kuukauden verran, koska asumme eri maissa. Mies suomessa ja me ulkomailla. Ystävyys kuitenkin kesti ja kestää. Emme niinkään tavanneet kuin harvoin, nyt kun tyttö on iso ei olla tavattu vuosiin. Kuitenkin tyttären kautta kulkee joulutervehdykset ja muutenkin kuullaan toistemme kuulumiset.
Emme ole missään vaiheessa olleet vihoissa kekenämme, miksi pitäisi? Ystävänä, tosin en minään sydän-sellaisena häntä pidän, ja hänen veljiensä perheisiin ollaan hyvissä väleissä myös.
Hänon minulle tärkeä lapsemme isänä ja hyvänä ystävänä.