Mutta kuka on tämä multipersoona, tämä villi ja vapaa ihmissielu, seikkailija ja intellektuelli?
Olen rakastunut itseeni.
(reps)
Olen rakastunut itseeni.
(reps)
Tapaus Sonne
Sonne
1081
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Joillekin jo Siwassa käyntikin on seikkailu. intelligentsijan päivän mietelause -; kansalle kaalia ja minulle kaviaaria.
Tiesitkö, että hakkerit tietävät minun olevan nainen, mutta eivät voi sulattaa sitä, koska olen palstaseksikäs mies. Todellisuudessa minä olen varsin älykäs nainen, ja vielä kaunis sellainen. Ainoa miinus tässä ruljanssissa on se että olen itsekin homoseksuaali. Tämä on heille kestämätön tilanne.
Minulle tämä ei ole mikään ongelma, koska olen niin itseäni täynnä, että tulvin.
(naurua)
Kyllä tiesin tämän kaiken, mutta voin vakuuttaa ettei sinun tai muidenkaan sukupuoli tai suuntaus paljon kiinnosta....mut onnea palstailulles!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/2526723
Sähän saat olla vaikka pilkullinen tiikeri.
Palstalla sanailu on se juttu - eikä sukupuoli.
Multipersoona lienee paras - sukupuoli.
Vaikka kirjoittaisi molemmilla tai kaikilla....
Mä en kyl mitenkään usko, että olisit nainen. Mut voithan sä väittää niin.
Tuli tosta roolituksesta mieleen miten tyypit assosioi oman sanastonsa kautta. Miten toiset osaa olla niin neutraaleja, ettei mitenkään arvaa ja toisista voi piirtää heti kuvaa.
Mites joku Lucky Luke juttelis täällä?
https://www.youtube.com/watch?v=S9JfntArFP4
Ehkä Lucky Strike-ääni olisi matala pohjalaanen miehen ääni. Ääni, jota puhutaan rööki huulilla pää ja käsivarsi auton ikkunasta ulkona roikkuen . Siinä olisi jotain jonoa tomaatille ja maassa kävelisi jokin koppakuoriainen, joka olisi vienyt hetkeksi huomion. Tumma tamma hänen vierellään ei olisi järin kiinnostunut siitä mitä maanpinnalla tapahtui. Häntä ei voisi vähempää tällainen kiinnostaa, sillä auto olisi tankattava jo hyvissä ajoin, ettei tarvitsisi ajaa kuin hullu. Turha toivo.
(naurua)
https://www.youtube.com/watch?v=LOyVvpXRX6w
Siis mä olen tässä kehittelemässä uutta sankaritarta, joka tekisi matkan Vaasasta Helsinkiin eräänä kauniina kesäpäivänä. Tuon kaverin heivaan bensikselle. Hänellä minä en tee mitään.
(reps)
Ihmisen mitta
Kun saavuin takaisin kotiin, ajattelin siivota lastenhuoneen. Ajatus on niin klassikko, että se kuulosti lähes huvittavalta. Suoritus on myös täysin hyödytön, kuin auton pesu sadesäällä. Tällaiseen noukkimiseen liittyy kuitenkin ajatus siitä, että jossain lelujen alla olisi jotain pölyntapaista, jonka voisi imuroida. Sitä kyllä löytyikin. Nousin seisomaan keskellä lattiaa ja ajattelin, että mistä alkaisin. Samassa päähäni asettui kattokruunu. Se tuli siihen kuin meduusa tai mustekala, ja kietoutui kiinni hiuksiini.
Kun olin hetken sitä yrittänyt selvittää, niin huomasin sen olevan minussa kiinni kuin takiaisen villapaidassa.
Palataan hieman taaksepäin ja jätetään tämä nainen punaisine Lucia-kruunuineen sätkimään siihen kuin nukke teatterissaan. Kolmisen kuukautta sitten, kun tämä Bauhausista ostettu muoviluomus asennettiin lastenhuoneen kattoon, niin huomattiin että se jäi hieman liian alas. Lisäksi sen kuudesta lampusta paloi vain kaksi; vika ei ollut itse lampuissa. Jokin muu mätti. Ajoin takaisin Baukkariin metelöimään. He vaihtoivat lampun mukisematta uuteen. Samalla tutustuin erilaisiin keittiöhanoihin. Valikoima oli suhteellisen suuri. Hanat olivat juuri sellaisia kapistuksia, joita naiset mielellään koskettelevat. Olihan tämä yksinkertainen laite mitä arkisin asia keittiössä, ellei yksi keskeisimmistä.
Lopulta päädyin Ratian hanaan, joka miellytti silmää. Tämän päätöksen taustalla oli se, että olin vuosia sitten törmännyt tähän kaveriin Yrjönkadulla, ja hän oli lentänyt kumoon käyden ensin jossain rintojeni tienovilla nenineen. Tämä on vanha tarina, ja kerron sitä aina uudestaan ja uudestaan. Minusta siinä on jotain hauskaa. Niin hauskaa, että se ei kulu pois mielestäni, vaan jää sen poimuihin hihittelemään loppuelämäksi. Ja kun hana oli asennettu, niin tupareissa sen päälle oli unohtunut tiskirätti. Minusta tämä oli kardinaalitason designmunaus.
Kun ihmisellä on palava kattokruunu päässään, hän on sekä avuton että koominen, lähes alaston oman neuvottomuutensa kanssa.
(naurua)
Mun pitäisi päättää millä autolla tämä mirri olisi liikenteessä. Dodge Challenger voisi olla aika hyvä, punainen, kromivanteet. Ei mitään scuuppia konepellillä, vaan ihan reipas oma itsensä.
Jenkkilässä kaupunkisuunnittelusta puuttuu kokonaan aukiot. Jonkin kaupunginraadon ainoa keskus ja ydin sijaitsee bensiksellä. Eli tarina lähtee liikkeelle bensa-asemalta. Vaasassa kyllä on aukio, mutta en nyt halua mennä sinne. Pohojalaaseen kulttuuriperimään kuuluu se että toinen hiha haisee bensalta ja toinen ruudilta, bootsit savelta. Pohojalaaset akat ovat yhtä koviä jätkiä kuin ovat satamajätkät Stadissa, joiden kädet haisevat kalalta.
(reps)
Mä olen hahmotellut tällaista alkua. Olisiko tämä hyvä?
"Amerikkalainen paholainen jyrähti käyntiin huoltoaseman katoksen alla. Kaikki päät kääntyivät viidenkymmenen metrin säteellä katsomaan äänen lähdettä. Punaisen auton ratissa istui tumma nainen aurinkolasit päässään.
Hän työnsi automaattivaihteen pakille ja käänsi kasvonsa vielä kerran tulosuuntaan. Kone jymisi laajan pellin alla, kun auto kaarsi kahden farmarin väliin. Sitten nainen sammutti savukkeensa, heitti sen ulos ja veti vaihteen päälle. Tankatessa ei saisi polttaa, hän ajatteli. Sitten hän painoi kaasua ja huoltoasema peittyi savuun ja kuminkäryyn, helvetilliseen meteliin."
Ehkä vähän raju ja vaarallinen. Mutta on tässä jotain... helmeilevää.
(naurua)