Hyvät kiusaajani("hyvät" siksi kun itse olette nimenneet itsenne hyviksi)
Mutta asiaan..Tänään taas itkin , itkenythän olen jo aiemminkin,usein itkin itseni uneen herätäkseni painajaisiin :
Iloitkaa...sillä tänään oli erityistä aihetta itkuu .. sain murkaavan kirjeen työnantajaltani : Siinä kerrottiin kuinka olin teitä kiusannut, en ollut tehnyt yhteistyötä kanssanne (pakotitte minut rikkomaan lääkärin ohjeita , tai en saanut nostaa potilasta sängytä kun te "hyvät" hoitajat ette halunneet sitä tehdä ,tiimityöhön tuli paha särö ja onhan anteeksiantamatonta oli kun johtaja viimein armahti hänet ja antoi hänelle ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden takaisin ja näin hän pääsi muiden kanssa aamupalalle..
Kirjeessä kerrottiin myöskin kuinka minusta on valiteltu ja pidetty palavereja jo vuosi kausia,, No hyvähän on jos asioita käsitellään mutta EN minä sentäs niin "näkymätön " ole että minut niistä toistuvasti unohdetaan pois, vai olenko jo teille niin rakas että olen läsnä vaikken oliskaan fyysisesti läsnä. : )))).
No lohdutukseksenne voin sanoa että minun mustamaalammisenne on todella tuottanut tulosta . Myönnän etten itsekkään pidä puhetavastani, niinkuin olittekin ihan asiallisesti pomollemme valttaneet. Pientä vahingoniloa minäkin olen päässyt nauttimaan , nimitäin nautin mummon voitosta: )))
Mutta älkää vielä repikö pelihousujanne , sillä teillä vielä suurempi on syy iloon,, Sillä paljastan nyt teidän iloksenne että olen tällä hetkellä se panikoiva hermoraunio, eli pääsitte tavoitteseenne ONNEA
,.Syön lääkkeitä että selviäisin päivästä ja saisin nukuttua. Sen verran helpotusta on tullut että en enää näe niitä kamalia takaa-ajo unia.
Yhden pettymyksen ja ehkä karvaimman teille kumminkin tuotin, kun en sitten kumminkaan ottanut sitä yliannosta lääkettä. Sitäkin kyllä suunnittelin , mutta sitten muistin sen hoitajan joka sairasti syöpää. Mieleeni tuli ne ajat kun hän vielä eli ja kuinka häntä haukuttiin ja mustamaallattin takanapäin . hän teki töitä loppuun asti ja oli osaston herttaisin hoitaja...............................
Muuten oletteko koskaan aatelleet kuinka hyviä näytteliöitä teistä olisikaan tullut... Osaatte todella näytellä herttaista "enkeleitä" ... HYI HITTO.... että alkoi kuvottaan ajatus teidän naamanne siellä kummulla .. Sitä en teille sentäs suonut. ANTEEKSI että olin itsekäs.
Mutta nyt asiaan miksi teille kirjoitan. Nimittäin tänään kun sain sen kirjeen , ensimmäinen reagtioni oli taas se toivomanne itku... Minulla oli tänään lääkäri aika joten jouduin auton rattiin heti järkyttävän kirjeen saatuani.. panikoin ja ajattelin että pakko päästä juttelemaan terapeutilleni , no ei ollut aikaa..siispä liikenteeseen lääkepökkyrässä ja ituisena (Nyt varmaan syyllistät minut , olisinhan voinut ajaa vaikka päällesi
) No joka tapauksessa päivästä tuli lopultakin antoisa Sisareni auttoi unohtamaan murheet , kuulin häneltä että työpaikkamme on kuuluisa laajemminkin kiusaamisesta. jotkut opiskeliat kuulemma eivät tahdo tulla työharjoitteluun vaan menevät mieluummin 100km päähän.... hmmm... miksiköhän... enhän ole siellä enää ..... No vieläkään en päässyt itse aiheeseen , tää rönsyilee.
TÄNÄÄN jokunen tunti sitten mulle se sitten VALKENI... nimittäin kuinka onnellinen minä saankaan olla AJATELKAA MINULLA KAIKKI HYVIN EI MUUTA MURHETTA KUIN MUUTAMA HÖLMÖ TYÖPAIKKA KIUSAAJA.. SIIS AJATELAA EIHÄN MUN TARVI NIISTÄ KÄRSIÄ..
Kaikille meille murheita elämässä tulee ja jos pitää valita maailman kaikista murheista niin eikö työpaikka kiusaaminen lopultakin ole aika pieni murhe esim.. huumeongelmiiin verrattuna. En vähättele ongelmaa sillä olenhan itsekin ihan rikki, mutta eheytyminen on jo onneksi alkanut.
Viimekesä meni sairaslomalla , tulipa siinä tehtyä kesämökki ja sinne EN VARMAAN MURHEITANI VIE... JA ne ihanat uudet ystävät ..
ja kaikista parasta tässä on se, että mä nyt tiedän IHAN VARMASTI KETKÄ ON MUN TODELLISIA YSTÄVIÄ ... niitäkin siellä työpaikalla on...
NIIN ja VAVISKAA kiusaajat .. sillä uskon että paha saa aina palkkansa. se ei ole koskaan kohdallani pettänyt..antaahan ajankulua ... ja minullahan sitä järjestämäänne laatuaikkaa kyllä on : ))
Niin että MOro sitten .. kitukaa kun se aika tulee ...ja muistakaa se on pientä todellisiin murheisiin verrattuna... Kyllä te siitä selviätte . niin selvisin minäkin : )))
Mutta asiaan..Tänään taas itkin , itkenythän olen jo aiemminkin,usein itkin itseni uneen herätäkseni painajaisiin :
Iloitkaa...sillä tänään oli erityistä aihetta itkuu .. sain murkaavan kirjeen työnantajaltani : Siinä kerrottiin kuinka olin teitä kiusannut, en ollut tehnyt yhteistyötä kanssanne (pakotitte minut rikkomaan lääkärin ohjeita , tai en saanut nostaa potilasta sängytä kun te "hyvät" hoitajat ette halunneet sitä tehdä ,tiimityöhön tuli paha särö ja onhan anteeksiantamatonta oli kun johtaja viimein armahti hänet ja antoi hänelle ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden takaisin ja näin hän pääsi muiden kanssa aamupalalle..
Kirjeessä kerrottiin myöskin kuinka minusta on valiteltu ja pidetty palavereja jo vuosi kausia,, No hyvähän on jos asioita käsitellään mutta EN minä sentäs niin "näkymätön " ole että minut niistä toistuvasti unohdetaan pois, vai olenko jo teille niin rakas että olen läsnä vaikken oliskaan fyysisesti läsnä. : )))).
No lohdutukseksenne voin sanoa että minun mustamaalammisenne on todella tuottanut tulosta . Myönnän etten itsekkään pidä puhetavastani, niinkuin olittekin ihan asiallisesti pomollemme valttaneet. Pientä vahingoniloa minäkin olen päässyt nauttimaan , nimitäin nautin mummon voitosta: )))
Mutta älkää vielä repikö pelihousujanne , sillä teillä vielä suurempi on syy iloon,, Sillä paljastan nyt teidän iloksenne että olen tällä hetkellä se panikoiva hermoraunio, eli pääsitte tavoitteseenne ONNEA
,.Syön lääkkeitä että selviäisin päivästä ja saisin nukuttua. Sen verran helpotusta on tullut että en enää näe niitä kamalia takaa-ajo unia.
Yhden pettymyksen ja ehkä karvaimman teille kumminkin tuotin, kun en sitten kumminkaan ottanut sitä yliannosta lääkettä. Sitäkin kyllä suunnittelin , mutta sitten muistin sen hoitajan joka sairasti syöpää. Mieleeni tuli ne ajat kun hän vielä eli ja kuinka häntä haukuttiin ja mustamaallattin takanapäin . hän teki töitä loppuun asti ja oli osaston herttaisin hoitaja...............................
Muuten oletteko koskaan aatelleet kuinka hyviä näytteliöitä teistä olisikaan tullut... Osaatte todella näytellä herttaista "enkeleitä" ... HYI HITTO.... että alkoi kuvottaan ajatus teidän naamanne siellä kummulla .. Sitä en teille sentäs suonut. ANTEEKSI että olin itsekäs.
Mutta nyt asiaan miksi teille kirjoitan. Nimittäin tänään kun sain sen kirjeen , ensimmäinen reagtioni oli taas se toivomanne itku... Minulla oli tänään lääkäri aika joten jouduin auton rattiin heti järkyttävän kirjeen saatuani.. panikoin ja ajattelin että pakko päästä juttelemaan terapeutilleni , no ei ollut aikaa..siispä liikenteeseen lääkepökkyrässä ja ituisena (Nyt varmaan syyllistät minut , olisinhan voinut ajaa vaikka päällesi
) No joka tapauksessa päivästä tuli lopultakin antoisa Sisareni auttoi unohtamaan murheet , kuulin häneltä että työpaikkamme on kuuluisa laajemminkin kiusaamisesta. jotkut opiskeliat kuulemma eivät tahdo tulla työharjoitteluun vaan menevät mieluummin 100km päähän.... hmmm... miksiköhän... enhän ole siellä enää ..... No vieläkään en päässyt itse aiheeseen , tää rönsyilee.
TÄNÄÄN jokunen tunti sitten mulle se sitten VALKENI... nimittäin kuinka onnellinen minä saankaan olla AJATELKAA MINULLA KAIKKI HYVIN EI MUUTA MURHETTA KUIN MUUTAMA HÖLMÖ TYÖPAIKKA KIUSAAJA.. SIIS AJATELAA EIHÄN MUN TARVI NIISTÄ KÄRSIÄ..
Kaikille meille murheita elämässä tulee ja jos pitää valita maailman kaikista murheista niin eikö työpaikka kiusaaminen lopultakin ole aika pieni murhe esim.. huumeongelmiiin verrattuna. En vähättele ongelmaa sillä olenhan itsekin ihan rikki, mutta eheytyminen on jo onneksi alkanut.
Viimekesä meni sairaslomalla , tulipa siinä tehtyä kesämökki ja sinne EN VARMAAN MURHEITANI VIE... JA ne ihanat uudet ystävät ..
ja kaikista parasta tässä on se, että mä nyt tiedän IHAN VARMASTI KETKÄ ON MUN TODELLISIA YSTÄVIÄ ... niitäkin siellä työpaikalla on...
NIIN ja VAVISKAA kiusaajat .. sillä uskon että paha saa aina palkkansa. se ei ole koskaan kohdallani pettänyt..antaahan ajankulua ... ja minullahan sitä järjestämäänne laatuaikkaa kyllä on : ))
Niin että MOro sitten .. kitukaa kun se aika tulee ...ja muistakaa se on pientä todellisiin murheisiin verrattuna... Kyllä te siitä selviätte . niin selvisin minäkin : )))
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olipa sulla tosi pitkä puhutteleva kirje, minulla on täysin sympatiat sinun puolella. Itse olen kokenut saman.Esimies on kollegani kanssa
kiusannut viimeisen vuoden todella tehokkaasti.
Valheilla ja panettelulla ovat saaneet mukaansa vielä muutaman mukaan. Mutta suurin osa henkilö-
kunnasta on kuitenkin minun ystäviä, eikä pelkästään työtovereita. Olen ottanut yhteyttä
työterveyshuoltoon, työsuojeluun ja luottamusmieheen. Ainoastaan luottamusmiehestä on ollut apua. Oman terveyteni ja ennenkaikkea
mielenterveyteni vuoksi aion vaihtaa työpistettä.
Olen aina ollut pidetty hyvä työntekijä,iloinen,
ja innostuva kaikesta uudesta. Tässä minunkin tapauksessani on vain kysymys kahden kiusaajan
henkilokohtaisesta kateudesta minua kohtaan ja
hyvin ovat onnistuneet myrkyttämään muutaman muunkin. Olen sitä mieltä että työpaikkakiusaajat
ovat todellakin täysiä psykopaaatteja ja verrattavissa "natseihin". Onneksi minun ei ole
vielä tarvinnut turvautua masennuslääkkeisiin.
Aion selvitä tästä ja tiedän että Jumala rankaisee vielä niitä kahta kiusaajaa. Toivon todella sinulle jaksamista, sillä rivien välistä
huomaa että sinä olet varmasti todella lämmin
hyväsydäminen ihminen. Sellaisethan joutuu yleensä kiusatuksi. Laiskat ja kierot työntekijät
saavat yleensä jatkaa lusmuiluaan.Älä anna periksi ja jos ei muuta keinoa löydy , niin vaihda työpaikkaa. TSEMPPIÄ !
Jaksamista myöskin Sinulle . Älä missään nimessä jää kiusaajien armoille ,sillä ne on vieläkin julmempia mitä edes kuvittelet... Samanllaiset oli kuviot mullakin , erona vaan että luottamus mies häärii pääpiruna. Tarinastani olisi tullut tosi pitkä mutta tiivistin sitä...
Oma persoonani pysyy kasassa juuri noiden myönteisten työsuhdeiten ansiosta . Olen myöskin ollut aina muualla pidetty työntekiä , jopa pyydetty takaisin vanhaan työpaikkaan parikin kertaa . Tällä hetkelläkin olisi töitä tarjolla, mutta on ihan hölmöä sanoa itseään irti ,siispä oleilen sairaslomalla.
Irtisanominen ei kannatta , sehän on vaan kiusaajien voitto. Hakekaa ystävät sairaslomaa , ei kanatte jäädä odottelemaan että sinut "lyödään" ihan lopullisesti. Kukaan ei taivu kumminkaan ihan loputtomasti, vaan jossain vaiheessa tulee se "katkeaminen" sitä ei kannatte jäädä odottelemaan.
Kela auttaa myöskin näissä asioissa ... mm. sairaseläke .. kuntoutusjaksot .. Käy kysymässä ,neuvovat kyllä mitä tehdä ... Mutta ensin sitä sairaslomaa...
Aika outoa, että vähättelet kiusaamista vertaamalla sitä huumeongelmaan. Kun on mennyt terveys, luottotiedot, työpaikka yms en osaa ajatella, että olen päässyt vähällä. Toivon vain sairautta, joka tappaisi minut mahdollisimman pian, jotta tämä jatkuva tuska loppuisi viimeinkin .
Olisi todella kiva tietää tarinasi työpaikkakiusaamisesta, vaikka tuntuu ettet jaksa
kirjoittaa enää koko aiheesta. On sinut vaan painettu täydellisesti maan rakoon ja murrettu
täysin.Tuli tosi paha olo sinun puolesta.
Joutukoon sinun kiusaajasi maanpäälliseen helvettiin.Jaksamista ja voimaa kuitenkin sinulle!
Olen tosi surullinen puolestasi ja kaikkien puolesta jotka on joutuneet kokemaan saman, tiedän että se on "helvettiä". Mutta haluan uskoa että pohjalta ei ole muuta tietä ,kuin tie ylöspäin ... JAKSA VIELÄ...,, uskon vakaasti että kiusaajasi saa ansionsa mukaan .
Vertasin siksi tätä huumeongelmaan kun ajattelin että saa olla onnellinen, kun tästä sentäs pääsee eroon tai voi ottaa etäisyytä asiaan . Mutta jos vaikka lapsesi käyttäis huumeita ja olisi koukussa niihin, se olisi ihan kamalaa ja vieläkin ahdistavampaa. Se työpaikkahan on lopultakin pieni piste maailman kartalla.
Kosketti minuakin syvältä.Ymmärrän täysin miltä tuntuu ja kukaan joka ei ole tullut kiusatuksi ei ymmärrä kiusattuja. Haavat on minullakin syvällä ja en kai toivu niistä koskaan.
En jaksa enkä halua enää kertoa kiusaamisestani. Onneksi olen päässyt sen vaiheen ohi, että vuorokaudet ympäriinsä mietin kiusaajiani. Viimeisen vuoden aikana olen alkanut hyväksyä tosiasian, että työelämä ja oikeastaan kaikki muukin elämä on kohdaltani ohi.
Hyvää jatkoa sinullekin!
Oli sitten pakko olla siinä työpaikassa niin pitkään että meni terveys?
Itse en viitsisi kusipäitä kuunnella hetkeäkään.
Voimia vaan sinulle!
Olen kokenut ihan samantyyppisen ajojahdin tosin eri alalta. Kiusaajani olivat johtajatasolta ja siitä sitten alaspäin kaikilta tasoilta. Kielsivät työkavereitani mm. juttelemasta kanssani tai muuten voi käydä huonosti.
En tiedä miksi tämä kaikki tapahtui, mutta monien vaiheiden jälkeen jouduin pitkälle sairaslomalle, kun en enää jaksanut. Joskus pitää kuitenkin palata ja niin tein minäkin ja pääsin suoraan ns.yt-neuvotteluun, mikä olikin suuri farssi. Olin hajota henkisesti ja jo fyysisestikin, mutta pidin kynsin hampain oikeuksistani kiinni. Onneksi sain siihen ammattimaista konsultointia. Lopulta lähdin (en kylläkään tyhjin käsin), mikä oli väistämätöntä.
Tapahtumista on jo useampi vuosi, mutta kieltämättä siitä jäi ikuiset arvet. On hyvin vaikea sopeutua työelämään yhtä hyvin kuin ennen. Herkkyys kaikenlaiselle kiusaamiselle ja jo pelkkä aistimus sellaisesta saa minut häipymään oma-aloitteisesti. Sillä olen vakaasti päättänyt, ettei mulkkujen kanssa tehdä töitä, kuten Mato Valtonenkin totesi. Olen sitten mieluummin vaikka työtön.
uskollisimpia, sanotaan. Älä luovuta.
En nyt ole ihan varma asiasta mutta kirjoitan:
Ei kai sun työn arvo riipu muiden hoitajien sanomisista. Asiakkailta, eli potilailtahan se palaute pitäs tulla.
Itse olin vuosi sitten elämäni ekan kerran sairaalassa. Monta lääkäriä ja hoitsua siinä kävi - en tiedä oliko ne hyviä vai huonoja, mutta muutamaa kysymystä enempää eivät siinä olleet. Mutta sitten yksi hoitaja jutteli ihan arkipäiväisiä asioita. Ja minulle tuli aivan älyttömän hyvä mieli. Ja tunne että olin sitten kuitenkin ihminen.
Juttuhan meni niin että tulin asiakkaiden kanssa hyvin juttuun ( ehkäpä yksi kateuden syy.) Jopa mut lempannut ja kisaajaksi syyllistänyt johtaja sanoi että olen tehnyt työni hyvin ja asiakas lähtöisesti. Mutta sitä hän ei suostunut kuuntelemaan että yritin parhaani myöskin niiden työkavereiden kanssa . Asiakkaatkin huomasi tilanteen ja tulivat usein sanomaan että mua taidetaan kiusata ( irveilyä selkänitakana ) Vanhuksia pidetään jotenkin esineinä ei ymmärretä että hekin on ajattelevia ja tuntevia ihmisiä. Olen tavannut muutaman näistä vanhuksista ja on surkea katsoa kun hekin nielevät itkuaan ... he ovat joutuneet tahtomattaan tilateeseen ja eivät voi sanoa mitään kun ei tiedä miten aletaan heitäkin sorsimaan.
Voi herttileeri sentään!
Eipä sitä kannata kusipäistä piitata ja itseänsä sairastuttaa.