Onko naisilla aina ystäviä (tai kavereita)?

Vaikka olis kavereita eihän se tarkoita että ollaan kokoajan yhdessä. Jokaisella oma arkielämä ja menot. Näen omia kavereita ehkä kerran parissa viikossa, harvemminkin.

Teinivuosina se olikin sellaista aina yhdessä ajan viettämistä toistensa luona.

Kaverittomia pyörii paljon näillä palstoilla. Olen itse törmännyt useaan tapaukseen haihin tutustueassani.

Noh ihan täysin kaverittomia he eivät enää ole onhan heillä minut.

Minulla ei ole kavereita, enkä edes teinivuosinani viettänyt kavereiden kanssa aikaa, kun ei niitä silloinkaan ollut. Koulussa oleskelin parin muun tytön seurassa, mutta lähinnä vain sen vuoksi, että me "ylimääräiset" ajauduimme omaan pieneen porukkaamme. Yhtään ei jäänyt kaveriksi kouluajan jälkeen.

Tänään ei ole töitä, joten olen aamun ratoksi lukenut monen median uutiset meiltä ja muualta ja katsonut, mitä parilla keskustelupalstalla on meneillään. Tällä foorumilla käydessäni seuraan aina samaa reittiä: yhteiskunta - tiede ja teknologia - koti ja rakentaminen - harrastukset - muoti ja kauneus - ihmissuhteet. Tällä ihmissuhdepalstalla käväisen vain katsomassa nämä "sinkkujen" viimeisimmät älynväläykset, vähän samaan tapaan kuin joskus tulee katsotuksi kissojen kuvia: hetken ne huvittavat, mutta vähäkin on joskus liikaa.

Ite oon täys erakko mut silti 15 frendii kun ei niistä pääse eroon. Nytkin pidin kaks vuorokautta kännykkää suljettuna kun alko niin ahdistaa se sosiaalisuus et aina pitäs vastata.
Tuskimpa kaikilla naisilla on kavereita. Vois kuvitella et ujoilla ja mt-ongelmaisilla kavereita ois vähän tai ei yhtään

Ei oo koskaan juuri ollut kavereita(paitsi ihan pienenä), koska olen ujo enkä mene juttelemaan ihmisille. Minulla ei myöskään ole harrastuksia missä tapaisin ihmisiä. Vietän suurimman osan ajasta kotona.

Jos on yhtään erilainen kuin muut, jää yksin. Esim. köyhä tausta ja eri kansalaisuus talaavat hyvin sen, ettei kavereita ole koskaan.

En kehtaisi tunnustaa kenellekään, että olen viettänyt täällä aika paljon aikaani. siis liikaa!!! noloa.lähden pois - mennään pois -

On ollut paljonkin kavereita mutta pikkuhiljaa on jääneet. ovat tulleet vieraiksi ja tuntuvat jotenkin yksinkertaisilta.
Olen kai liian outo näihin yksinkertaisiin sosiaalisissa paineissa syntyviin kuvioihin. Parisuhteet yms. Kuinka moni oikeasti tahtoo olla toisen kanssa aidosti. Väitän että moni seurustelee pakosta, kun muillakin on joku ja kun yksin ei halua jäädä. Ja kai se on helpottavaa sanoa että on minulla seuraa, vaikkei olisikaan. Ei jää luuserin leimaa.
Tässä tehokkuutta ja kiireisyyttä mainostavassa maailmassa kai suurinta surkeutta on olla yksinäinen ja joutilas.

Joskus olisi ihan kiva viettää aikaa jonkun kanssa mutta siitä se riesa sitten alkaa. Koko ajan puhelin soi ja toista typerämpiä ehdotuksia ja syyllistämistä jos vaan sanoo ettei huvita. Sitten on pakko keksiä typeriä tekosyitä ja olen niin p-run huono valehtelemaankin. Omanlaista seuraa jaksaisin kyllä, mutta ei ole tarjolla. Jossain kivenkolossa lymyää kun ei halua nähdä joutavia tyyppejä.. ymmärrän kaltaistani hyvin :)

Jos vaan on joku kaveriton normaalin kokoinen nainen olemassa jossain, niin voitais tutustua. Ehkä voitais vaikka käydä aina jollonkin yhdessä jossain ja puuhastella vähän yhtä jos toistakin yökyläilyä;)
Täällä on miespuoleinen yksinäinen 30 ja jotain vois tähän kyllä jo keksiä pikkuhiljaa.