Edellinen avioliittoni päättyi siihen että mies aloitti suhteen työkaverinsa kanssa. Tein paljon virheitä silloin kun asia oli akuutti. Tajusin jo heti alkuvaiheessa missä mennään, voisi jopa sanoa että tiesin miehen tunteista työkaveriansa kohtaa ennenkuin hän itsekään oli sitä tajunnut. Homma meni kuitenkin omaa rataansa, en mahtanut suhteen etenemiselle mitään. Ei auttanut hyvä eikä paha. Lopulta mies suostui katkaisemaan suhteen. Seuraavana päivänä hän kuitenkin sanoi lauseen jonka voin kuulla edelleenkin kuin livenä: mä rakastan häntä ja mulla on häntä koko ajan ikävä. Se oli viimein se niitti josta mäkin lopulta ymmärsin antaa periksi. Avioliittomme loppui, ja säilyimme jotenkuten väleissä. No, tuo asia on mennyttä jo vuosia sitten. Nyt olen uudessa avioliitossa. Suhteemme kuitenkin alkoi kun mies oli vielä kihloissa tyttöystävänsä kanssa. Hän purki kihlauksen ja muutimme yhteen. Menimme naimisiin muutama vuosi sitten ja tämä aika on ollut elämäni parasta aikaa. Rakastan häntä kovasti. Nyt on kuitenkin vanha kaava palaamassa: epäilen että hänellä on jotain menossa läheisen työkaverinsa kanssa. He olivat juuri yhteisellä työmatkalla ulkomailla ja koko matkaa edeltävä aika oli vain sen suunnittelua ja tästä naisesta puhumista. Lisäksi pari viikkoa sitten olimme autossa ja tämä nainen soitti hänelle työasiaa. Ihmettelin että kenen kanssa mieheni puhuu kun hänen äänensä oli niin lempeä ja tyyli kovin hellä. Hälytyskellot pärähtivät –ja lujaa. Nyt matka on tehty, ja minä olen tietysti aivan hermona. Tarkkailen koko ajan hänen juttujaan matkasta ja sydän itkee verta kun mies kertoo kuinka ’me’ teimme sitä ja tätä ja kävimme siellä ja täällä. En voi uskoa että tämä tapahtuu uudestaan! Olen aivan epätoivon partaalla. Ajattelen että onko tämä kostoa siitä että vein hänet aikoinaan tyttöystävältään – karmaa? Tiedän että hän petti entistä tyttöystäväänsä erään toisen työkaverinsa kanssa aikoinaan. Mutta selitys oli se, että häntä oli petetty. En halua ottaa asiaa puheeksi, koska tiedän että kun epäilys on kerran sanottu ääneen, se jää siihen ikuisesti leijumaan. Lisäksi nykyinen mieheni ei voisi sanoa mitään sellaista mitä en olisi entisessä tapauksessa kuullut. Kaikki kliseet on tuttuja. Mieheni tietää että jotain on vialla, hän jopa kysyi johtuuko se siitä matkasta työkaverin kanssa. En osannut sanoa muuta kuin että onhan tässä se mahdollisuus. Elämäni on muuttumassa helvetiksi. Olen sulkeutunut kuin simpukka vaikka tiedän että siinä on yksi hyvä syy miehelleni hakeutua uuden syliin. Tällä hänen työtoverillaan on ollut joitain vuosia sitten ongelmia oman miehensä kanssa, joten hänellä saattaa olla hyvinkin matala kynnys uuteen suhteeseen. Mutta en voi lakata kyselemästä itseltäni: miten tämä on mahdollista että joudun tähän samaan helvettiin taas uudestaan?????? Ja kestänkö enää toista kertaa????? Sen olen päättänyt että tällä kertaa en jää odottelemaan kumman mies valitsee. Jos saan selvät todisteet että jotain on menossa, aion lähteä samantien ja lopullisesti. Toista kertaa en anna itseäni nöyryyttää. Ainoa mutta tässä on että hän on suuri rakkauteni josta luopuminen on kaamea ajatus. Mitä ihmettä mä teen????
Mitä mä teen?????
Heidi66
3546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Surullista. Hän on sinun Suuri Rakkaus, mutta sinä et ole hänen. Totuus sattuu, mutta sen kanssa oppii elämään. Puheeksi ja tekoja!
Ei vanha koira tapojaan muuta!!!!!!!!!!!!!!
Joka on joskus pettänyt, on astunut sellaisen kynnyksen yli, että se madaltuu joka kerta, kun se ylitetään. Olet vielä nuori, jätä mies, mutta vasta,kun olet ihan varma asiastasi. Tiedän hyvin tunteen, kun epäilee toista ja paisuttelee joka sanaa ja elettä, kun toisesta naisesta puhutaan. Et voi olla vielä aivan varma.
Mieti tarkkaan sanotko asian ääneen, mutta jos päädyt siihen, ettet uskalla, niin jätä asia siihen ja elä eteenpäin. Jos miehesi haluaa jatkaa uudessa suhteessa, et voi sille mitään. Sille voit, millainen vaimo miehelläsi on tällä hetkellä kotonaan. Eli sure vasta sitten, kun olet varma. Mitä, jos valmistat hyvää ruokaa ja kerrot rehellisesti miehelle, että historiasi edellisen miehesi takia kummittelee ja sinulla on nyt hieman epävarma olo, koska miehesi pitää työkaveristaan paljon. Haluaisit jatkaa tästä eteenpäin niin, ettei sinun tarvitsisi enää koskaan miettiä yhtäkään hetkeä miehesi tekemisiä. Älä syytä miestä, vaan itseäsi. Ole pahoillasi, että tuot vanhan suhteesi ongelmat uuteen avioliittoon. Et halua pilata suhdettasi typerillä aavisteluilla ja pahanodottelulla. Sano, että et oikeasti usko miehestäsi sellaista, mutta aina joskus menneisyytesi nostaa alitajuntaisen epäilyn, että onkohan kaikki miehet sittenkin sikoja. Kerro, kuinka oikeastaan suutut siitä itsellesi ja se heijastuu parisuhteeseen äksyilynä ja pahana olona, vaikka miehessäsi ei ole mitään syytäkään.
Kerro, että haluat jatkaa avioliittoa ilman typeriä epäilyksiäsi. Voisiko miehesi mitenkään saada sinua vakuuttuneeksi, ettei mitään tietenkään ole menoillaan työkaverin kanssa.
Käytä vain lauseita, jotka alkavat: musta tuntuu, mun mielestä olen ollut, en haluaisi tuntea itseäni, eli minä, minä minä...Unohda koko SINÄ sana, koska se saa miehet takajaloilleen heti. Ne alkaa puolustautua syyttäen ja ilmiriita on hyvällä alulla.
Muista, että kaikki miehet eivät ole sikoja. Tosin, tietääkö kukaan, missä ihmeessä ne ei-siat oikein on???