Naisella siis yli 10 vuoden kokemus seurustelusta, itselläni kokemusta 0 päivää. Mielestäni tämä ei haittaa koska uusi suhde aloitetaan aina ns puhtaalta pöydältä. Harmittaa vaan ajatus että jotkut panomiehet ovat höylänneet naista niin kauan, mutta ei voi mitään eipä sitä 'käyttämätöntä' naista nykyään hevillä löydy muuta kuin josta 16 v ikäluokasta.
en ole seurustellut, naisella yli 10 vuoden kokemus
ndldm
28206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Jos suhtaudut noin, älä aloita suhdetta. Et taida olla valmis suhteeseen.
Onko parempaa tapaa tulla valmiiksi kuin "harjoitella" silloin kun ei ole valmis?
On parempikin tapa, aikuistua ennen kuin ryhtyy suhteeseen.
Puhutko nyt kokemuksen tuomalla varmuudella? Aikuistuit ensin? Mitä on jäljellä aikuistuneille mutta kokemattomille?
No ainakin nainen haluaa olla kanssasi, joten hän on hyvä nainen. Palstan huonot ja emotionaalisesti vammaiset naiset eivät kaltaiseesi mieheen ikipäivänä koskisi. Huonon naisen tunnistaa siitä, että hän laskee miehen arvon naiskokemusten mukaan, mutta kuitenkin myös väittää, että panomiehet ovat lutkia.
Kokemattomuudessa ei ole mitään vikaa, mutta tuollaiset höyläämisjutut kertovat karua kieltä ihmisen ajatusmaailmasta.
Tänne voi purkaa anonyymina vähän paineita. Tuskinpa ap oikeassa elämässä sanoo naiselle, että olet kyllä aika höylätty, mutta koitan kestää sen.
Niin, tosielämässä ei saa olla rehellinen.
Mitäs vikaa TOTUUDEN KERTOMISSEA on?
Vittu mitä itkemistä siitä että miehellä on tuollaisia ajatuksia mutta on ihan ok käydä joidenkin pas-kakullien kanssa höyläämässä.
Huo-ramaisia ajatuksia joista ylpeillään.
Ei voi olla väärin kertoa totuutta. Olen monta kertaa sanonut ravintolassa aloitteen tapaista viritelleellä ätmille suorat sanat. Siinähän kuulevat ( ja muutkin lähettyvillä olevat) mitä mieltä heistä olen. Turha nyrpistellä nenäänsä tai itkeä täällä. Jos vajukki on ruma ja itsestään liikoja luuleva minulla on oikeus ja velvollisuus kertoa se ätmille.
Mulla on myös tapana kertoa ätmeille keskellä katuakin että ovat rumia ätmejä eivätkä koskaan saa naista. Huudan tämän aina kovaan ääneen, jotta muutkin saavat sen kuulla. Koska mitä vikaa TOTUUDEN kertomisessa on?
Miksi et mene Teemu terapiaan? Nää sun ajatukset on niin skitsoja ja tosi noloja. Jokainen terve ihminen olisi huolissaan, jos ajatusmaailma olisi 15-vuotiaan tasolla.
Uuden vuoden kunniaksi menet hoitoon ja saat elämäsi paremmaksi.
Riittävä lääkitys, että pystyt olemaan muiden ihmisten seurassa ja hankkimaan työn, siitä se lähtee. Turha vaan virua kotona ja kärsiä.
Niin yritä vain olla ajattelematta, että naisesi on kymmenen vuoden ajan saanut jatkuvasti munaa jokaiseen reikään muiden miesten kanssa.
Tai jos sä Teemu et voi elää sen kanssa, että naisella on ollut elämää sua ennen ja sulla ei, niin sitten sun on vaan luovuttava naisista ja seurustelusta kokonaan. Mutta älä valita täällä kaiket päivät, että naiset sitä ja naiset tätä.
Ei terveet voi mukautua sairaan maailmaan, vaan kyllä se on toisinpäin.
Terapiassa voisin opetella ja harjoitella realismia. Tekisi sinulle todella hyvää.
Sama asia vaivaa itseäni ja siitä on vaikea päästä yli, että se kenestä olet kiinnostunut on ollut toisen miehen panopuuna kymmenenkin vuotta. Se pitäisi jotenkin ihmeenkaupalla unohtaa, mutta miten. Luulen, et jos kävis parillakymmenellä huoralla niin helpottais nämä ajatukset, mutta kun en ole sellainen.
no oma on vikas jos olet niin kipee etttet pysty normaalia elämää elämään. kuka vittu ny jonkun neitsyen kans alkaa tumpuloimaan.
Kyllä tuo yli kolmekymppiselle kokemattomalle miehelle on hankala tilanne. Olen joskus miettinyt samaa. Ikäiseni naiset ja toki nuoremmatkin ovat todella kokeneita. Käytännössä kaikilla on ollut useita pitkiä suhteita, irtosuhteiden määrää ei uskalla edes arvailla. Moni kolmekymppinen nainen on käynyt läpi myös yhden avioeron.
Itse pysyttelen naisista etäällä mutta jos suhdetta haluaisi, niin aika hankalaa olisi lähteä nollasta ponnistamaan. En oikein usko että tässä iässä enään pystyisi suhteeseen, elämänhistoria on niin totaalisen erilainen kuin naisilla keskimäärin.
Seksin merkitystä myös korostetaan mediassa jatkuvasti, jopa tutkijoiden ja parisuhdeterapeuttien puolelta. Voihan se ollakin tärkeä osa parisuhdetta, mistäpä sitä kokemattomana tietäisi. Minulle se ei vaan ole tärkeää, olenhan elänyt tähän asti ilman, joten ei se voi olla kovin oleellinen asia ihmisen elämässä. Nainen kuitenkin vaatisi kovaa suoritusta ensimetreiltä ja ennen kaikkea säännöllistä seksielämää. En minä ainakaan haluaisi seksiä päivittäin harrastaa. En myöskään usko että nainen suostuisi edes seksiä harrastamaan, jos selviäisi että mies on kokematon. Eikä sitä itsekään halua olla vertailun kohteenna niille lukuisille aiemmille miehille, joissa varmasti on ollut joukossa melkoisia pano-oria.
Naiset on ihan mukavia (no ainakin jotkut), mutta kyllä kokemattoman miehen on varmaan parasta keskittyä elämässä muihin asioihin. Koen että jos minun olisi ollut tarkoitus seurustella niin siihen olisi ollut edellytykset normaalissa ikähaarukassa (15-25v). Luonto yrittänee vihjata jotain kun niitä edellytyksiä ei ollut eikä koskaan tullut. :-)
Luonto ei vihjaile yhtään mitään. Sillä ei ole persoonaa, ei ajatuksia, ei pyrkimyksiä jne.
Ne ovat sinun omia harhaisia ajatuksia.
Säännöllistä seksielämää kai sitä kaikki miehet toivoo..Harvassa lienee ne kalkkunat jotka päivittäin antaa..Harmi sinällään- Get real men.
Jos et halua seksiä ja suhdetta, se on ihan ok. Mutta älä vertaile sitä haluasi johonkin keskimäääräiseen ja mieti miten pitäisi olla jotta olisit kuin muut.. vaan tee itsellesi seillainen elämä, joka sopii sulle.
Äläkä oleta liikaa "kaikki naiset", kun naisia on niin monenlaisia. Myös aseksuaaleja, sellaisia joita ei huvita kovin usein, sellaisia jotka on itsekin kokemattomia, sellaisia joille miehen kokemattomuus on kiihottavakin tekijä...
Aloitus on todennäköisesti provo, mutta koskapa tämänkin kysymyksen kanssa varmasti osa lukijoista painii (/painisi, jos löytäisi sen naisen), niin palaan lempiteemaani eli elämänkulku-/kehitysteorioihin: monien teorioiden mukaan ihmisen elämä koostuu erilaisista kehitystehtävistä, jotka ratkaistaan tietyssä iässä, ja jos joku kehitystehtävä on toisella kesken/kokonaan toteuttamatta, niin eihän se oikein hyvä lähtökohta ole. Helpompi ehkä sitten olisi, että molemmat olisivat siinä kohtaa vasta lähtöruudussa.
Vaan kun parisuhde ei ole minkäänlainen kehitystehtävä eikä mitään muutakaan.
Se on vaan sitä, että kaks ihmistä haluaa elää keskenään.......Ja mitä vittua tämä nussiminen sitten on....Miten voi olla joillekkin muka nussiminen niin jumalattoman vaikea asia, että ihan sitä pelätään suorituksena. Sen kun lätkyttää menemään, niin tehään tuommonen saatanan elämää suurempi lässytyksen aihe siitäkin. Kasvakaa nyt lapset jo aikuiseksi lopultakin, kun neljääkymmentä kumminkin jo jengi vetelee hyvin pitkälti.
Nyt ainakin selvisi miksi olet tuollainen vatipää.
Nämä "kehitystehtävät" kuuluvat lapsellisiin Nooan Arkki tarinoihin jotka nykypsykologian pitäisi jo jättää taakseen.
Ovat syntyneet siinä 60- ja 70-lukujen sosiaalipsykologiafantasioissa.
Ei ole olemassa mitään "kehitystehtäviä" eikä myöskään mitään "lähtöruutuja".
Kuuluu tietysti tuollaisen ikälopun haaska-vit-tupään sanavarastoon nuo "kehitysteoriat".
Elämänkaari ja kehitystehtävät vaikuttavat ihan järkeviltä siinä määrin kun niillä tarkoitetaan itsenäiseksi aikuiseksi kasvamista. Siinä tapahtuu tietysti ihan fyysisiä ja henkisiä muutoksia paljonkin ja niiden mukana pitää kasvaa uusiin tilanteisiin. Siis kasvetaan käsittelemään oma fyysinen aikaisuus, sukupuolisuus, itsensä elättäminen jne.
Joskus ennen kun avioliitto oli normi, joka tuli kuvioon viimeistään 20-vuotiaana parisuhdeasiat kuuluivat ehkä kiinteämmin kaareen. Nyt on mielestäni aika vaikea nähdä, mikä olisi se tietty yksittäinen polku, joka pitäisi tuolla saralla kulkea. Ihmiset elävät muutenkin hyvin eri tavoin aikuisikänsä alkuvuodet. Nythän koko ajan pidennetään eroa sukukypsyyden ja perheen välillä. Tuo tarkoittaa myös sitä, että moni, jolla on ollut erilaisia suhteita ei oikeastaan "kasva" kohti perhettä kovinkaan paljoa enempää kuin ne, joilla sellaisia ei ole. Seurustelu ei nykyään tarkoita sitä, että pitäisi alkaa valmistautua perheestä huolehtimiseen henkisellä ja fyysisellä tasolla.
Ainakin on helppo nähdä, missä kehitysvaiheessa sinä olet menossa ;D
Ajattele niin päin, että se on jo oppinut kokemuksella tietämään mitä haluaa ja se haluaa sut. :)
Jos hänellä on vaikka pari viiden vuoden seurustelua takana, niin eihän häntä ole "höylännyt" kuin pari miestä, heistäkään kumpikaan ei välttämättä ole ollut panomies, vaan joku tavallinen rauhallinen, sitä ennen ehkä kokematonkin mies?
Niinpä. Todellisuus on muuta kuin palstamiesten fantasiat.