Näin kävi että viimeinenkin kaveri jolla ei ole aiempaa seurustelusuhdetta on löytänyt vierelleen jonkun. Nyt alkaa jo tuntumaan että hirteen voisi hypätä kun kaikilla muillakin osa-alueilla sitä on jo pitkään ollut huonoin.
Vai pitäisikö hommata alemman tason kavereita? Onko "vika" minussa vai liian menestyneissä kavereissa?
Vai pitäisikö hommata alemman tason kavereita? Onko "vika" minussa vai liian menestyneissä kavereissa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuule. Tekisi mieli sanoa että "sama tilanne", mutta jos katsotaan niin tietyt tasaisen varmat suorittajat ovat löytäneet vierelleen jonkun ja perustaneet perheen.
Osa heistä ei ole kuitenkaan kovinkaan tyytyväisiä ja monia asioita jotka heitä vituttaa mm. perhe-elämässä. Sitten on niitä jotka ovat ehkä opiskeluaikoina löytäneet itselleen jonkun ja niistäkin suhteista osa on jo lopahtanut, on uusioperhettä jne.
Sitten on näitä kolmekymppisiä joilla on joku jonkin aikaa ja asutaan yhdessä jonkun aikaa ja taas vaihtuu syystä tai toisesta.
Ei sillä sinun alempitasoisien kavereiden hankkimisella ole mitään tekemistä vaan se että sulla suurin osa on jotain perussuorittajaseppoja joiden elämä menee sitä tiettyä rataa.
Näin kolmekymppisenä joka on jo nähnyt vähän kaikenlaista niin tuollainen "kaikilla muilla on joku, mulla ei ketään" kuulostaa aika hassulta koska ainakin minun kokemuksen mukaan monella voi olla useinkin joku, mutta ei se "onni" kestä tai vie ojasta allikkoon.
Sun pitää kehittää itsellesi elämäntehtävä ja mennä sitä kohti. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä että annat asioiden tapahtua itsellesi ja tarkkailet kuin nuoret naiset omasta pienestä ja kavereidesi näkövinkkelistä maailmaa.
Ihmisillä on semmoinen kuvitelma että elämän tulisi mennä tietyllä tavalla ja sitten saavuttaa jonkun onnen.
Kun katsot kaukoputkellasi vähän kauemmaksi niin huomaat ettei se elämä ole herkkua monella parisuhteessakaan ja täältä kukaan ei tule sua pelastamaan. Hirteen hyppääminen siinä mielessä ei paranna eikä huononna tilannetta. ;)
Kyllä miehen olisi hyvä edes kerran päästä kokeilemaan sitä parisuhdetta, meni sitten syteen tai saveen.
Aloittajalla on sentään kavereita, tosin kuin kaverittomalla neitsyt-sedällä DarkFearilla.
Näinpä. Olen jäänyt kehityksessä jälkeen tällä osa-alueella ja ei voisi enempää tuntua ulkopuoliselta. Voi olla että itse otan etäisyyttä tai muut ottaa mutta jokatapauksessa yleensä ajan myötä seurusteleviin kavereihin alkaa yhteydenotot vähenemään ja sitten lopulta ei oikeastaan edes olla kaveripiirissä.
Ei tässä vaan oikein tunnu mitään voivan tehdä, liikaa ikää jotta kukaan voisi ottaa minua vakavasti, minä itse mukaanlukien.
Etsi uusia kavereita. Aloita joku uusi harrastus, missä tapaa ihmsiä, myös naisia. Esim kokkauskurssit ja kielten opiskelu on tällaisia.
Uusi taito tuo myös itsearvostuksen tunnetta. :)
On siinä sentään jotain hyviä puolia, että ei ole niitä vitunvitunvitunvitun kavereita, minkä takia ei pääse nussimaan. Ei toisaalta ole ketään jonka edessä pitäisi yrittää päteä nussimisellaan.