lapselle kertomisen vaikeus...

Joo, tämäkin oli ihan hyvä vastaus vaikka hieman erilainen kuin minun vastaukseni. Mutta hieman tätä kait ajoin takaa että alkushokin jälkeen lapsi kyllä sopeutunee. Tosin edelleenkin näen asian niin että se on yksilöllistä tuo sopeutuminen. Tietty kun muksu on ihan pieni niin asioista ei jää niin paljon "huonoja muistoja". Tietty kasvaessaan toinen ihmettelee miksei isi asu täällä siinä missä toinen lapsi ihmettelee miksei saa kahta jälkkärivanukasta :D

Juuri tuon asian ajattelu saa minut todella surulliseksi. En voi jatkaa näin mieheni kanssa, ahdistaa luottamuksen menetys.. riitelemme turhan usein enkä soisi rakkaan lapseni sitä kuulevan. Kyseessä on enemmänkin kinastelu sarkastisella hieman normaalia kovemmalla äänellä mut toki lapsi siihen reagoi että olemme ilkeitä toisillemme. Mutta meidän lapsi rakastaa sitä kun laulamme yhdessä hänelle mieheni tekemän tuutulaulun tai kun suukottelemme häntä yhtä aikaa molemmille poskille. Mutta hänkin on alkanut reagoimaan myös isänsä tietokoneella istumiseen ja kun ei reagoi häneen kun hän menee kohti. Kun näen tämän monta kertaa päivässä se sattuu minuun lujaa. Itse aukaisen käteni hänelle ja hän juoksee syliini kikattaen tai hymyillen. Joskus myös kun tulee pipi. Mutta koska poika selvästi on kiintynyt myös isäänsä en millään haluaisi muuttaa pois ja sekoittaa pojan elämää. Mutta on asioita joiden vuoksi olisi pakko juurikin suojellakseni poikaa. Hirveä dilemma.. kyllä minä vielä miehestäkin välitän mutta en jaksa enää tyhjiä lupauksia enkä katsoa vierestä itsensä tuhoamista.. hirveän raskasta aina toivoa ja pettyä kun toinen pettää luottamuksen kerta toisensa jälkeen. Pelkään että myöhemmin myös poika näkee isän muuttuvan tai ehkä on jo koska niinä päivinä on hakenut minun syliä ja huomiota enemmän.
Ei ole lapsen osa helppo erossa koskaan vaikka itse äidilleni aikanaan neuvoin että ota ja lähde. Nyt ymmärrän miksi se oli äidille vaikeaa lähteä

eräs äiti kirjoitti:

Juuri tuon asian ajattelu saa minut todella surulliseksi. En voi jatkaa näin mieheni kanssa, ahdistaa luottamuksen menetys.. riitelemme turhan usein enkä soisi rakkaan lapseni sitä kuulevan. Kyseessä on enemmänkin kinastelu sarkastisella hieman normaalia kovemmalla äänellä mut toki lapsi siihen reagoi että olemme ilkeitä toisillemme. Mutta meidän lapsi rakastaa sitä kun laulamme yhdessä hänelle mieheni tekemän tuutulaulun tai kun suukottelemme häntä yhtä aikaa molemmille poskille. Mutta hänkin on alkanut reagoimaan myös isänsä tietokoneella istumiseen ja kun ei reagoi häneen kun hän menee kohti. Kun näen tämän monta kertaa päivässä se sattuu minuun lujaa. Itse aukaisen käteni hänelle ja hän juoksee syliini kikattaen tai hymyillen. Joskus myös kun tulee pipi. Mutta koska poika selvästi on kiintynyt myös isäänsä en millään haluaisi muuttaa pois ja sekoittaa pojan elämää. Mutta on asioita joiden vuoksi olisi pakko juurikin suojellakseni poikaa. Hirveä dilemma.. kyllä minä vielä miehestäkin välitän mutta en jaksa enää tyhjiä lupauksia enkä katsoa vierestä itsensä tuhoamista.. hirveän raskasta aina toivoa ja pettyä kun toinen pettää luottamuksen kerta toisensa jälkeen. Pelkään että myöhemmin myös poika näkee isän muuttuvan tai ehkä on jo koska niinä päivinä on hakenut minun syliä ja huomiota enemmän.
Ei ole lapsen osa helppo erossa koskaan vaikka itse äidilleni aikanaan neuvoin että ota ja lähde. Nyt ymmärrän miksi se oli äidille vaikeaa lähteä

Lue lisää

Itse kun sovittiin avioerosta kerroin heti, että isi muuttaa pois. Ei muutaanut heti vaan parin kuukauden päästä. Mainitsin aina silloin tällöin, että kohta jäädään kolmistaan kun isi lähtee. Sitten eräänä aamuna isi lähti ja ei hänestä paljoa sen jälkeen kuulunutkaan. Tosi harmi lasten kannalta, mutta minkäs teet kun ei halunnut heitä yöksi luokseen kun pari kertaa kymmenen vuoden aikana. No vierailut yleensäkin olivat n 3 kk välein, joten ei niistä montaa kymmenessä vuodessa yhteensäkään tullut.