Eli miksi edes aikuiset nuoret eivät osaa ajatella mitään muuta kuin vain itseä? Mennään vain sinne missä on parhaat bileet ja mahdollisimman hauskaa. Vaikka sen sijaan voisivat mennä joko tapaamaan yksinäisiä tai pyytää heitä mukaan omiin rientoihinsa. Ihminen jolla on vähäkään sydäntä rinnassa tulee itsekkin iloiseksi siitä jos saa pelastettua yksinäisen päivän, ja surulliseksi siitä jos näkee että toinen kärsii yksinäisyydestä. Mutta näyttää siltä että nuorilla se menee täysin päinvastoin. Jotenkin tähän tyyliin että "yksinäisistä viis eipä tuo ole minun murhe, kunhan minulla itsellä on vain mahdollisimman hauskaa ja paljon ystäviä". Eikö nuorilla todellakaan riitä älykkyys osamäärä ajattelemaan että miltä se heistä itsestä tuntuisi jos kukaan ei kutsuis heitä kylään, kävis heidän luonaan eikä lähdis heidän kanssa koskaan mihinkään?
Miksi nuoret ovat itsekeskeisiä?
yksin jätetty
9207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Taitaa olla ironia nyt vahva tässä.
Luultavasti haluaisit että muutkin ajattelisivat sinua, koska itsekin ajattelet vain sinua. Jos joskus ajatteletkin muita, niin sitten vain vastavuoroisuuden toivossa, eräänlaisena ostoksena tai sijoituksena. Osuiko?
No tottakai minun täytyy ajatella myös itseäni koska kukaan muukaan ei ajattele minua, niin sekin on tehtävä silloin itse. Ja oletko koskaan kuullut sellaista sananpartta että reilupeli MOLEMMIN PUOLIN? Eli silloin kun ajattelen muita niin kyllä minä vaadin sille myös jotain vastinettakin, esimerkiksi sellaista kuin ystävyys. Jos minä näissä olosuhteissa ajattelisin vain ja ainoastaan muita niin minähän vetäisin itseni hirteen että kaikki pääsisivät minusta lopullisesti eroon. Mutta jos niin tekisin niin minähän palkitsisin heidät siitä että ovat jättäneet minut yksin, ja sitä ilonpäiväähän minä en niille suo!
Ha, en minä sanonut että sinun pitäisi ajatella muita. Sinä sen sijaan sanot että muiden pitäisi ajatella sinua. Sinä vaadit etkä saa. Sitten olet täynnä katkeruutta ja vihaa ja raivoat täälläkin. Hieno tyyppi... Kannattaisiko olla vaatimatta?
Kai minullakin on oikeus vaatia normaali elämää. Koska kaikilla muillakin on ystäviä rinnalla niin miksi minulla ei saa olla? Hyvähän sinun on puhua kun et tiedä yksinäisyydestä yhtään mitään. Mutta teeppä joskus sellainen temppu. Mene makuuhuoneeseesi sulje ovi sulje tv radio tietokone sammuta valot mene sänkyyn makaamaan pistä silmät kiinni hennitä syvään. Ja kuvittele että elämäsi olisi sellaista että kukaan ei kutsu sinua koskaan kylään, eikä tule kylään vaikka itse kutsuisitkin eikä lähde koskaan kanssasi mihinkään vaikka pyytäisit. Niin miltä sellainen tuntuisi?
Älä välitä kommenteista jotka syyllistää sua. Olen itse vanhempi, en mikään nuori aikuinen ja tiedän kokemuksesta mitä yksinäisyyden vankila pahimmillaan on. Etenkin kun vielä joskus minullakin oli vilkas sosiaalinen elämä.Nyt yli nelikymppisenä elelen pidemmän ajanjakson ajan elämää jossa ei ole ystävää kenen kanssa viettää aikaa, ylipäätään tehdä asioita tai mennä jonnekin yms. Joskus sentäs voin jonkun kanssa jotain ajanvietettä keksiä, ja itse joudun kamppailemaan tällöin että en valittaisi näissä tilanteissa liikaa yksinäisyyden kipujani, koska ihminen joka ei ole kokenut itse ei ymmärrettävästi käsitä mitä tunnet.Onko sulla ketään, sukulaista tai sisarta jonka luo mennä tai kenen kanssa viettää aikaa? Kaikkea hyvää sinulle toivon.
Äiti ja sisarukset on jotka ovat kaikki itsestäni vanhempia, mutta ihminen kaipaa muutakin. Ihminen kaipaa sellaista seuraa jossa voi tuntea itsensä onnelliseksi eikä mitään eläkeläiskerhoja.
Yksinjääneet ovat raukkamaisia kun eivät itse tule. Olen muutenkin niin ujo.
Minua on joskus kiusattu joten en ole enää niin kiva. Kaverini on niin hyvä kaveri. En ansaitsisi olla hänen ystävänsä. Minä rakastan häntä.
Ne kommunikoi vain kännykkänsä kanssa, missä heillä olisi mahdollisuus sosiaalistua ja ajatella muita ihmisiä
Sen vuoksi kun ovat