hyvä keino jos työ ottaa päähän

Itse kuvittelin joskus yövuorossa koneen vieressä, että siinä koneessa olisi aukko mistä tulee rahaa sen tuntipalkan verran, mitä tienasin. Tämä ei kuitenkaan kovin paljon auttanut, kun mietti kuinka iso siivu siitä meni laskuihin ja muihin menoihin. Toinen juttu pahimpina hetkinä on kuvitella jotain seksikkäitä julisteita seinille, mutta se on jo hätäkeino...

Itse olin joskus 90-luvulla työtön ja pelkän KELAn peruspäivärahan varassa. Kun töissä v1tuttaa niin hetken kun muistelee sitä peruspäivärahan suuruutta = pienuutta niin työ maistuu taas hieman paremmalta vaikka palkka ei suuri olekaan.

Kuulun YTK:n ja ansiosidonnaista siis kyllä tulisi sen 500pv:n verran mutta se aika varmasti kuluisi todella nopeasti eikä näinä aikoina ehkä siinä ajassa kerkeäisi uutta työtäkään löytyä. Niinpä saattaisin joutua peruspäivärahahelvettiin jos ei olisi töitä.

Ainoa toivo rikastua on lottoaminen ja joka viikko on veikkauksia vetämässä, yksi rivi viking- ja lauantailottoa, siihen se on satuttava jos on sattuakseen.

Aiemmin kun säästötilien korot olivat korkeammalla niin pistin palkasta osan säästötilille ja vuoden lopussa siitä tuli hieman "ylimääräistä" mikä oli erittäin hyödyllistä hankintoja ajatellen. Nyt korot ovat käytännössä nollassa eikä mitään ylimääräistä tule joten olen luopunut siirtämästä palkasta mitään siivua säästötileille kun ei siitä ole mitään hyötyä. Säästötileillä on kyllä jo sinne kertyneet summat vielä makaamassa.

Rahastosäästämistä olen kokeillut ihan pikkusummilla, se on vain siitä hankalaa että arvo voi laskeakin ja voitot realisoituvat vasta lunastaessa, ei tule mitään vuosittaista korkoa niistä. Sitten jos ne lunastaakin niin se "ylimääräinen" tulo on sitten siinä, jos rahaston arvo kasvaakin siitä eteenpäin niin seuraavat rahasto-osuudet ovat kalliimpia ja riski arvon alenemiseen suurempi jos käyrä alkaakin laskea.

Osakekauppaakin olen harkinnut mutta siinä riskit ovat vieläkin suurempia, osakekauppaa ei ilmeisesti edes kannata kovin pikkusummilla tehdäkään joten näin pienipalkkaisen tuskin kannattaa siihen ryhtyä. Hyvällä tuurilla osakkeista voisi kyllä saada osinkoa mikä olisi vuosittaista korkoa vastaava lisätulo.

Kaikenkaikkiaan näin pienipalkkaisena lisätulojen hankinta vaikuttaa erittäin vaikealta, mahdollisuuksia on erittäin vähän ja verottaja vielä vie huikean osan kaikesta vähästäkin mikä vähentää mielenkiintoa edes yrittää saada lisätuloa, suurin edunsaaja niistä on verottaja ja itse saa vain mitättömiä muruja korkeintaan käteen ja sekin vain jos käy tuuri.

Hyvä jos joku on löytänyt edes hitusen lievitystä ärsyttäviin hetkiin mielikuvituksesta. Minulla on varmaan huono mielikuvitus, mutta ei toimisi tuo aloittajan malli omalla kohdallani, vaikka idea sinänsä on hyvä.
Itselläni asiaa auttaa välillä ihan oikeat elämän realiteetit. Voi esimerkiksi miettiä, millaista on jossakin ulkomailla. On maita, joissa joutuu tekemään oikeasti paljon kamalampia töitä elääkseen kuin Suomessa, tai sitten on pakko tehdä jotain rikollista, koska töihin ei yksinkertaisesti pääse. Ja työolot ja palkka on huomattavasti huonommat kuin täällä monessa paikassa.
Siinä mielessä kaikki on oikeastaan hyvin, kun on sentään jokin työpaikka, jos siitä saa jotenkin elantonsa, eikä olot ole suorastaan laittomat.
Kyllähän tuo tieto ainakin välillä lohduttaa työn raskaan raatajaa =)

Onkohan olemassa montakin sellaista ihmistä, joka vaikka maksaisi toiselle "pimeästi", että saisi hänen työpaikkansa? Ihan vain koska psyyke vaatii sitä. Voisi vaikka tulla kaupat.

Monin tavoin joutuu itseään piristämään ja lohduttelemaan, että jaksaa tylsää hommaa ja sietää ahdistavaa ilmapiiriä, huonoa johtamista sekä muuta vehkeilyä työyhteisössä. Itse ajauduin turhauttavaan puuhasteluun organisaatiomuutosten myötä. Varsinainen työ siirrettiin suuremmalle paikkakunnalle, vain armopalat jäivät. Ikääntyvälle ihmiselle tietysti oli onni sinänsä, että jäi jotain, mistä palkkaa maksetaan.

Varmasti paljon on kaltaisiani, jotka zombeina tekevät idioottimaista hommaa pikkupalkalla ja koettavat vaikuttaa hereillä olevilta. Älyllistä tehtävää ei juuri ole, ei myöskään fyysistä aktiivisuutta. Naurettavinta on, että pomoille ja muille kellokkaille kuuluu esittää motivoitunutta ja työssä viihtyvää. Rehellisille kun livautellaan pirullisia vihjauksia ja tehdään elämä vieläkin vaikeammaksi. Pomoillakaan tuskin on hurraamista, joutuvathan he esittämään tärkeää.

Luulen, että tylsä työ sinänsä on sairauksien riskitekijä. Ainakin se on omiaan aiheuttamaan työpaikkakiusaamista ja muuta suhmurointia, kun osa porukasta alkaa hakea stimulaatiota toisten kyttäämisestä ja arvostelemisesta. Kun haastetta ei ole, muttuvat pikkuasiat merkittäviksi ja niitä ruoditaan.

Ihannemaailmassa jokaisella olisi omiin rahkeisiinsa nähden riittävän haasteellinen homma. Normaaleilla hoksottomilla varustettu ihminen tylsistyy sairaassa ympäristössä. On tervettä suunnata ajatuksensa vapaapäiviin, lomiin ja eläkepäiviin. Kaiken kokemani ja näkemäni jälkeen ymmärrän kirkkaasti myös heitä, jotka hakeutuvat tuolloin tällöin sairaslomille. Vaikkakin on myös ihmisiä, jotka sopivaa palautetta saadessaan viihtyvät lapioimassa monttua, jonka valmiiksi saatuaan lapioivat kiinni.

Kuvittelen viettäväni ensi syksyn Kanarialla ansiosidonnaisen turvin.

Eikä tämä ole edes kuvittelua vaan fakta.

En ole itselleni ainakaan saanut hyvää mieltä työssäoppimispaikasta, johon sisältyi annosruokien ja juomien tarjoilua, motivaatioakin puuttui työn raskauden ja vittumaisuuden takia. En osannut kuvitellakaan olevani esim. vankilassa, jossa teen paskahommia rangaistukseksi, en millään. Koko paikka aiheutti ahdistusta ja masennusta.

Osa työtovereista olivat ihan ok tyyppejä, mutta siitä huolimatta olin ennemmin omissa maailmoissa ja mietin, milloin pääsen pois tästä helvetistä, en jaksa, ahdistaa, vituttaa ja masentaa. Hoidin tiskiä ja asiakas- ja työtilojen kunnostamiset oma-aloitteisesti ja ahkerasti, mutta ei ollut haluja opiskella kassaa, koska olin niin ahdistunut asiakkaiden edessä. Lautasia kantaessa ajattelin "Auttakaa, auttakaa minua!" tuskaisella ilmeellä, en vain kestänyt. Kannoin kaksi lautasta, mutta sekään ei onnistunut pieneltä naiselta, pomokin ihmetteli, että miksi kannan vain pari lautasta. Meinasin jopa kompastuakin lautasten kanssa, ja teki mieli huutaa kuin pulassa oleva.

Minua pidettiin myös motivoitumattomana, vaikka teinkin niitä yksinkertaisia hommia, mutta ei minusta ollut masentuneena kassatyöskentelyyn, vaikka olenkin asiakaspalvelussa hyvä. Minä yritin, mutta ei minusta luultavasti pidetty.

Onneksi sain koko paskan hoidettua, vuoden yrittänyt koko paskaa suorittaa, mutta mitään ei ole siitä tullut ja vihasinkin väliaikaisesti alaani, vaikka tiesin, että haluan kahvilatyöntekijäksi. Onneksi se paska on ohi.

Ahdisti kyllä tätäkin kirjoittaa, kun muisteli niitä aikoja siellä ravintolassa.

no joo....mut kun on ollut "vankilassa"jo yli neljäkymmentävuotta....aika pitkä tuomio,ni mistäs sitä motivaatiota vielä löytyis?

Hah haa kerran täällä vaan eletään ja jos työssä noin ahdistaa niin on kyllä väärässä paikassa ja ihan turhaan kuluttamassa aikaansa,huono palkka tulee aiheuttamaan teille pelkästään katkeruutta ja vitutusta siinä olotilassa sitten kelpaa elellä koko ikänsä?

Lähtekää pois niistä rotankoloista,itse kerran lähdin eikä paivääkään vituttanut päätös,se oli uusi alku parempaan ja niin myös kävi.

Paras keino on tunnustaa tosiasia: työssä ollaan koska kaikki muut vaihtoehdot ovat huonompia. Jos niin ei ole, työn voi lopettaa saman tien ja ottaa sen toisen todellisen vaihtoehdon.

Hyviä ideoita. Joskus tää todellisuus työssä on vain niin... Tuntuu, ettei mikään auta.