No niin...pitäisiköhän aloittaa muodossa, että tapahtui niinä päivinä, että suomalainen nainen ihastui ranskalaiseen mieheen. Mies lähti takaisin kotimaahansa ja nainen jäi peräpohjolaan kaipaamaan. Mies kaipaa samoin ja haluaisi naisen etelä-ranskaan luokseen. Päivittäin ovat yhteydessä webkameran kautta ja kumpikin haluaisi toistensa läheisyyttä.
Mies rantakaupingista kutsuu luokseen naistansa pohjolasta, vaan tämä empii, miettii eikä tiedä mitä tehdä. Saisi rahat ehkä kasaan lentolippuun, siten siis miehen ja rakkaansa luo, mutta...askel voisi ehkä olla liian kohtalokas tai sitten suuri pettymys...Mitä siis tehdä?
Mies rantakaupingista kutsuu luokseen naistansa pohjolasta, vaan tämä empii, miettii eikä tiedä mitä tehdä. Saisi rahat ehkä kasaan lentolippuun, siten siis miehen ja rakkaansa luo, mutta...askel voisi ehkä olla liian kohtalokas tai sitten suuri pettymys...Mitä siis tehdä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ranskassa on viini hapanta, leipä kuivaa ja naisetkin karvaisia, miehistä puhumattakaan. Elä mene sinne patonginpurijoiden huijattavaksi. Eikös sillä miehellä ole munaa tulla Suomeen?!
Vaan kun on huomattavasti suurempi omaisuus hänellä kuin minulla. Haluaisi siis naisensa sinne. Itse kun asun pienessä yksiössä ja hän villassa. Ei siis ole kyse munasta tai kassista vaan aivan jostain muusta.
Eikä kyseessä ole teini-ikäiset ihmiset.
Kuule, lähde ihmeessä, jos vaan sydän sanoo, että mieheen voi luottaa ja tunne välillänne tuntuu aidolta. Älä katkaise siteitä Suomeen, älä polta siltoja ja säilytä asuntosi ainakin vähän aikaa. Mieshän on varakas, joten hän varmaan huolehtii sinusta edes jotenkin.
Rakkautta ei kannata paeta, mutta jos epäröinti johtuu tunne-asioista eikä käytännön ongelmista, mieti sitten kahdesti....käytännön hankaluudet kyllä on voitettavissa.
Itse olen kerran pelkuruuttani sananmukaisesti kävellyt onneni ohi. Tilanne hyvin samanlainen. Nyt tekisin toisin. Tosin silloin olin 25-vuotias, nyt jo rohkea nelikymppinen, lapset aikuisia.
Onnea sinulle. Muista, että itse olet oman onnesi seppä.
Epäröinti johtuu lähinnä tai ainoastaan käytännön asioista. Itselläni on eläimiä, samoin kuin hänellä, eläinteni ottaminen mukaan olisi mahdotonta. Kumpikin tapaus vanhoja, enkä haluaisi niistä luopua tai pistää ikiuneen varsinkin jos pieleen menee. Samoin käytännön järjestelyt hirvittää. Asunnosta olisi pakko luopua, mutta jos pyrstölleen menee, niin kai sitä jonkun paikan löytää.
Olen luvannut tehdä päätökseni tämän vuoden puolella ja se ranskankielikin pitäisi opetella. Töitä haluaisin ranskasta, enkä suinkaan vaan kotosalla makoilla. Joten vaikeaa tulee kaiketi olemaan.
Totta on, että oman onneni seppä tai epäonnen, vaan jos olisi tällähetkellä vielä työpaikka (saneerattiin ulos) niin olisi mahdollisuus saada säästettyä ns. pahanpäivän tai hetken varalle.
...tulla takaisin, jos suhde ei toimikaan, joten lahde ihmeessa!! varsinkin jos olette jo pitkaan odotelleet. Mina lahdin myos ja en ole ikina katunut.
kauan päätöksen tekeminen kesti? Ja olitteko kuinka tiiviisti tunteneet toisenne?
Hienoa, että et ole katunut hetkeäkään :))
Ja toivottavasti sellaista ei edes tule.
Hetkeäkâän älä emmi!!
Itse lähdin, en kylläkään ole enää sen saman kanssa, mutta avoliitossa ja pienen pojan onnellinen äiti.
Mulla oli aluksi asunto alivuokralla vuoden verran, ja sitten tulin kesällä suomeen irtisanomaan ja takaisin heti tänne.
Alku ei ole helppoa varsinkaan kielellisesti, jos et ennestään ole opiskellut ranskaa, mutta äkkiä se tarttuu.
Mutta kaikki on vaan järjestelykysymys! älä jätä väliin..
Ja ainahan kannattaa ainakin kâydä miekkonen tsekkaamassa paikan päällä, vai mitä? Vaikka viikon loma..Ja muista että aina pääsee takaisin.
jos haluat meilata;
[email protected]