Joo eli tilanne sama joka viikonloppu. Seurustelevat ystäväni vetäytyvät kotiin miestensä kanssa vietämään viikonloppua. Ja mulla ei ole seuraa ellei erikseen sovita jostain baariin menosta tai tyttöjen illasta. Viikolla kyllä on aikaa. Ja surullista mutta totta, olen ainoa sinkku meidän kaveriporukassa. Olis niin kiva kun olis joku jonka kanssa nysvätä kotona. Sen sijaan olen hukuttanut itseni koulutehtäviin ja viikonloput menee töissä. Vielä kaks kuukautta olin vannoutunut sinkku mutta niin vaan kääntyi kelkka ja nyt kaipaan kumppania vierelleni.
Hiton yksinäisiä nää viikonloput
N20
232805
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
...tos iässä löytyy kumppani todella helposti,kun vaan yrittää.
Toista se on meillä vanhoilla...
...ja silti yksinäinen viikonloppuisin nimenomaan. mies on ryyppäämässä ystäviensä kanssa. itse haluaisin tehdä muuta kuin notkua baarissa viikonloppuisin. Toki tykkään käydä, mutten joka viikonloppu.
Joten älä huoli ei ole suhteessakaan helppoa aina :(
...tilanteessa uhkaisin erolla ja jos ei mies muutu niin sitten eroat.
Kyllä meitä kotona viihtyviä miehiä riittää.
Itselläni oli sama tilanne reilu pari vuotta sitten kun ex-vaimo viihtyi enemmän baarissa kuin kotona.
...mies ryyppää enemmän ja istun kotona vain koko ajan yksin...tai onhan mulla kotieläin seurana, tosin olemme keskustelleet erosta ja josko ensivuoden puolella lähtisimme eri suuntiin. niin se on parasta.miten selvisit erosta? pelkään siitä tulevan vaikeaa..yksinäisyys varmaan pahinta.
...on pahin eron jälkeen.Eikä kunnollisia kotona viihtyviä naisia tahdo löytyä mistään.Onneksi poika on seurana joka toinen vkl.
Näin jättävänä osapuolena ero oli todella helppo.
Olemme nykyään hyviä kavereita.
se on varmasti aivan totta, jos on ollut pidempään yhdessä ja yhtäkkiä sitä on yksin...tyhjä koti.eiköhän sitä aina jotenkin selviä kuitenkin. ja onhan se aina parempi erota sovussa kuin riidoissa. toivon että tapaat sen oikean kaverin jossain joskus. ehkäpä minäkin joskus.
Erosin miehestäni melkein kaksi vuotta sitten tammikuussa. Nyt tämän syksyn aikana olen vihdoin tajunnut päässeeni hänestä eroon. En enää kaipaa. Melkein kaksi vuotta se vei. Kauhea kaipuu ja ikävä mutta kuitenkin kun ajattelin järjellä tajusin että en voi palata, mies olisi kyllä ottanut takasin ja ottaisi vastakin. Pahinta on yksinäisyys ja vaikeinta on mennä yksin nukkumaan. Muuttaa ne tavat joihin on miehen kanssa tottunut...mutta kyllä siitä pääsee yli ajan kanssa ja ystävien ja perheen tuella. Ja jossain odottaa jotain paljon parempaa..
...on pysynyt hyvin piilossa nämä reilut kaksi vuotta mitä olen häntä etsinyt.
Ne muutamat /-30v naiset jotka olen tavannut,
ovat olleet pinnallisia:
1.naamavärkki ei kelpaa
2.väärä pukeutuminen
3.auto ei ole 2000-luvun deluxe malli
4.en ole it-nörtti vaan ainoastaan raksajätkä
en ymmärrä tuollaista pinnallisuutta, mutta etköhän löydä joskus jonkun kunnon kaverin joka osaa katsoa pintaa syvemmälle. älä ikinä lähde muuttamaan itseäsi jonkun ihmisen takia, ole oma itsesi,kyllä sut joku vielä huomaa joka on sinun arvoisesi.
Minulla on samankaltainen tilanne. Kaikki kaverini seurustelevat. Tai niin musta ainakin tuntuu, että kaikki ovat löytäneet naisen itselleen jonka kanssa sitten vietetään vapaa-aikaa sohvan nurkassa sylikkäin löhöilen ja haaveilen. Ei siinä mitään. Itsekin haluaisin tuollaisen elämäntilanteen. Puuttuu vaan se kumppani. Mutta voimia sinulle; vajaan puolenvuoden pääsä on taas kevät ja aurinko paistaa...
Kevääseen ei ole ideaa jättää mitään. Miksi juuri alkanut talvi estää tekemästä sen, mitä jokainen vuodenaika haluaa?
tuossa on kyllä pointti. Tarkoitin vain sitä, että talven tullessa jokainen kääriytyy omaan koloonsa jolloin yksinäisyys korostuu (kunnes sitten taas keväällä kaivaudutaan ulos)
Nooh älkääs nyt ihan masentuko. Itellä ollu ehkä paskin viikko viimesen puolen vuoden aikana ja välil tuntu et täytyy oksentaa kun ikävä vaivas ja kaikkia pahoja tunteita mut sitten tajusin et paskaaks tässä. Turhaa vatvoa huonoja tunteita kun siitä tulee vaan entistä pahempi mieli. Jotenkin itse vissiin vatvoin niin paljo että se kiepsahti yli ja ny on ihan ok olo. Kuitenkin tulevaisuus on aina valoisampi. Uus kämppä kohta valmis ja sit alkaa uudet kujeet:)
Yrittäkää immeiset pitää lippu korkeella, kyl nää viikonloput on rankkoja kun on yksin ja sänky on kylmä, mutta ei saa antaa kaamoksen lannistaa. Ehkä mä oon yksin loppuikäni,tai pari vuotta, tai päivän. Koskaan ei tiedä.......
Tuskaa nää viikonloput tosiaan on tai ei nuo viikotkaan helppoja ole,kun yksin taapertaa päivät pitkät tekemättä mitään järkevää pelkästään pikkukiviä potkien ja välillä hiukka isompi jotta tulisi edes pieni kipu varpaaseen ja unohtuisi edes hetkeksi kipu sisämmässä
Ja tosiaa taas on perjantain ja kaverit häipyy koteihinsa tyttö- ja poikaystävineen ja minä jään pimeälle pihalle yksin tuijottamaan taivaalla mollottavaa kuun sirppiä ja miettimään miksi minä olen yksi.
Huomasin tuossa äsken että koneellani on biisi joka on suoraan minun elämästä jopa tämä biisin päähenkilö omaa saman etunimen kuin minä,tämä kappale on niin hyvä mutta niin masentava ettei tosikaan. Tää biisi on muuten Reali:n Sun maailma jos jotai kiinnostaa.
Mutta ei tässä auta kuin sinnitellä eteenpäin pää veressä liiasta pään seinään lyömisestä ja hammasta purren vilussa ja viimassa.......
Mulle saa laittaa myös mailia jos haluaa keskustella yksinäisyydestä tai oikeastaa ihan mistä vain [email protected]
Sama juttu minulla, en tee viikonloppuisin oikeastaan muuta kuin koulutehtäviä tai jotain tyhjänpäiväistä tietokoneella.
Viikonloput on oikeastaan pahimpia, kaikki etenee kuin olisi jotenkin ennaltamäärättyä. Olo on samanlainen kun sillä kaverilla siinä leffassa, että sama päivä alkaa aina uudelleen alusta tässä tapauksessa se vain on viikonloppu, pääni on räjähtämis pisteessä eikä kukaan edes huomaa, tai välitä.
tuon pätkän. Eikös se mennyt niin, että sen päivä alkoi, kun se seisoi ruuhkaisella kadulla.
Aika monessa leffassa on tätä juttua hyödynnetty, esimerkiksi se leffa nimeltä groundhog day, suomennettu nimi taisi olla päiväni murmelina.
Kaikki tarinat eivät pääty onnellisesti.
Kyllähän tämä yksinäisen olo on sellainen,että aamulla kun herää pelkää enemmän elämää kuin illalla kuolemaa.Ei pitäisi vaipua synkkyyteen,mutta kun on nähnyt ja kokenut mikä mikä merkitsee tässä kylmässä ja materiaalisessa maailmassa,tiedät myös pysyväsi yksin hamaan loppuun saakka.
Kone kiinni. Ulos.
Hyvä idea. Ei vaan huvita joka viikonloppu baarissa hypätä joten päätin tän illan nysvätä kotona, yksin. Sitä paitsi huomena on töitä eikä viiti mennä sinne krapulassa. Ja mitä muuta lauantai-iltana voi tehdä yksin jossa tapaisi muita ihmisiä...?jos joku tietää niin voisiko kertoa..
Viikonloput on ehdottomasti rankimpia viettää yksin. Olisipa mukava herätä lauantai/sunnuntai aamuna vuoteesta oman kullan kanssa. Ai että. Kun tietä vielä, että ei tarvitse nousta pois. Oh bubble trumps, kait se on aikansa kutakin.
Olisi niin kiva herätä sunnuntai aamuna oman rakkaan vierestä. Keittää aamukahvit ja herätä yhdessä uuteen päivään. Samoin olisi myös ihanaa jakaa arki jonkun kanssa. Herätä aamulla ja molemmat lähtee omiin puuhiinsa ja palaa taas illalla yhteiseen kotiin. Ei mua sittenkään kai ollut tarkotettu yksin sinkkuna elämään vaikka pari kuukautta sitten vielä niin vannoin. En ole kyllä miestä etsinytkään mutta ei kai se etsimällä löydykään. Uskon vahvasti siihen että jokaiselle on tarkotettu joku ja jonain päivänä se tupsahtaa eteen jostain. Ennemmin tai myöhemmin. Ja että jokaiselle ihmiselle on elämässä tarkoitettu yhtä paljon onnea kuin epäonneakin:)Tänä aamuna heräsin yksin kylmästä sängystä, peittokin oli hitto vie lattialla..Helpottaa kummasti kun tietää ettei ole näiden ajatusten kanssa yksin. Tsemppiä kaikille!
Hei, jos sinä kaipaat seuraa niin kannattaa mennä baariin. Ja koska olet nainen, voin luvata 100%:sti että tulet sieltä seuraa saamaankin. Sen kun vaan valitset ehdokkaista mieleisesi...