Eli kun petollinen henkilö kokee olevansa rakastunut, vie tämä tunne hetkellisesti syyllisyyden tunnon ja moraalin. Kun rakkauden tunne häviää joko sen toisen osapuolen käytöksen vuoksi tai muuten, tulee tilalle kaikki ne syyllisyyden, moraalittomuuden tuskat mitkä taustalla piilossa olivat.
Sitten on toisenlaisia ihmisiä, eivät tunne missään tilanteessa mitään, oikeuttavat itse itsensä vailla omaatuntoa.
Minä kuuluu ensimmäisiin, hän jälkimmäisiin. Siksi sänkyyn asti tämä petos ei ikinä tule menemään.
Sitten on toisenlaisia ihmisiä, eivät tunne missään tilanteessa mitään, oikeuttavat itse itsensä vailla omaatuntoa.
Minä kuuluu ensimmäisiin, hän jälkimmäisiin. Siksi sänkyyn asti tämä petos ei ikinä tule menemään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaikki tuntevat jotain. Jos lähtee vieraisiin, on se merkki heikentyneestä rakkauden tunteesta puolisoa kohtaan. Kun ei rakasta, ei tunne syyllisyyttä. Näin se menee.
Eli ne jotka pettävät läpi parisuhteen, eivät siis logiikallasi koskaan rakastaneetkaan?
Kyllä näin varmasti on. Itse en myöskään tuntenut syyllisyyttä, koska olin niin rakastunut. Tosin, kun tunteet viilenivät, en tuntetunut kyllä sen jälkeenkään syyllisyyttä, ystävyys säilyi. Jotenkin rakastuminen on niin kokonaisvaltainen tunne, että se vie ihmisen tilaan, jossa vain se rakkaus merkitsee. En minäkään normaalisti ole itsekäs, tunnen empatiaa jne. Olen niin sanotusti lämmin ja lempeä ihminen, mutta kun rakastuin, niin ei siinä syyllisyydelle jäänyt tilaa. Se tuntui niin oikealta. Ja jälkikäteen vieläkin muistan sen "kaikki tai ei mitään" -fiiliksen, että ei siinä järjelle ollut sijaa. En tuhonnut mitään, koska en jäänyt kiinni, itse olen pystynyt antamaan itselleni anteeksi, joten ei se vaikuta minun suhteeseenkaan. On totta, että oma suhde ei ole kyllä ihan kohillaan, ja siksi pääsikin näin tapahtumaan. Mutta ei silti tarvi toista tietein tahtoen loukata vielä enemmän.