Olemme suunnittelemassa tyttöystäväni kanssa perheenlisäystä... Nykyäänhän se onnistuu meillä naispareillakin lapsettomuushoitoja antavien klinikoiden kautta..
Haluaisin myös lapsen mutta minua mietityttää monet asiat.. kun lapsi ei kuitenkaan tule olemaan biologisesti minun... Voinko oppia rakastamaan lasta kuin omaani? Tuleeko perheeni ja lähiympäristöni hyväksymään minut lapsen vanhempana? Miten lapsi kokee minut sitten vanhempana? Tulenko tuntemaan oloni ulkopuoliseksi perheessämme kun en ole biologinen vanhempi?
Onko kellään kokemuksia tahi näkemyksiä vastaavanlaisista tilanteista??
Haluaisin myös lapsen mutta minua mietityttää monet asiat.. kun lapsi ei kuitenkaan tule olemaan biologisesti minun... Voinko oppia rakastamaan lasta kuin omaani? Tuleeko perheeni ja lähiympäristöni hyväksymään minut lapsen vanhempana? Miten lapsi kokee minut sitten vanhempana? Tulenko tuntemaan oloni ulkopuoliseksi perheessämme kun en ole biologinen vanhempi?
Onko kellään kokemuksia tahi näkemyksiä vastaavanlaisista tilanteista??
Vastaukset 19
Vanhimmat
sairasta touhua...hanki mies itelles ja tee sitte lapsia.
lasta.homo ja lesbopareille ei sais antaa yhtään lasta,epänormaalia.
...sinun ja edellisen läheisiä. Noin ahdasmielisessä elämässä täytyy kaikilla -itsellä ja läheisillä- olla todella vaikeaa ja ahdistavaa.
Etenkin, jos ei pysty asialliseen perusteluun, vaan vetoaa sairauteen ja epänormaaliuteen.
Sinäkö olet se suuri ylempiarvoinen, joka määrittää oikean ja väärän? Sairaan ja terveen? Normaalin ja epänormaalin? Millä perusteilla sen teet? Tuskin riittävä peruste on se, että näin se vaan on tai ettei suurin osa ihmisistä tee täällä päin maailmaa tee niin.
Jokaisella ihmisellä on moraaliset rajat, joten ei sotkeuduta niihin. Olen samaa mieltä edellisen kanssa että se on epänormaalia. Oma moraalini perustuu uskontoon, joten se on epänormaalia jos kaksi naista/miestä perustavat perheen.
Lisääntymiseen on tarkoittettu mies ja nainen ja näin tulee aina olemaan.
olet oikeassa olen suurempiarvoinen ja ajattelen sitä lasta,lesboille on aivan sama.
Täällä palstalla ei kannata kyllä kysyä keneltäkään mitään, heti saa vaan ärtsyimmät ihmiset silmilleen! Itselläni on nyt pieni vauva mieheni kanssa,eikä siis ole kokemusta kertomastasi aiheesta, mutta mielipide kyllä. En usko että te olisitte yhtään sen huonompia vanhempia kuin monet heteroparitkaan, päinvastoin! Teidän tulee sentään harkita asiaa tarkoin, käydä läpi monimutkainen hakuprosessi jne. Sen sijaan monet juopot, narkkarit ja muuten vain välinpitämättömät ihmiset tehtailevat vauvoja ajattelematta yhtään pitävätkö näistä huolta, jättävät ehkä hyvillä mielin lastensuojelun harteille ja eikun taas seksiä jonkun tuntemattoman kanssa ilman ehkäisyä... (ai että sapettaa!!)Että se onko hetero tai ei ei mielestäni tee ihmistä sen paremmaksi vanhemmaksi! Itse tiedätte lähipiirinne mielipiteet suhteestanne, jos he hyväksyvät, he varmaan oppivat myös rakastamaan lastanne. Ja luulen, että lapseen rakastuu, oli hän biologisesti oma tai ei. Suuremmissa kaupungeissa varmaan helpompaa kuin tuppukylissä. Ja siihen on kenenkään turha vedota että "homojen lapsista tulee homoja", kuinkahan monen nyky homon vanhemmat ovat olleet homoja???
Olen kanssasi samaa mieltä että ei homojen lapsista tule homoja mutta mistä ne tulee sitten?
Kristillisessä kasvatuksessa opetetaan että kun aviopari on "yhtä lihaa" niin pettäessäsi aviopuoliskosi niinsanotusti makaa myöskin pettäjän seksipartnerin kanssa. Tässä vastaus.
suvaitsevaisuus alkaa menemään jo liian pitkälle. sinällään minulla ei ole mitään homo- ja lesbopareja vastaan, mutta luonto on järjestänyt asian niin, että vain mies ja nainen voivat saada keskenään lapsia. lääketiede on tehnyt karhunpalveluksen tässä asiassa kun on kehitetty keinohedelmöitykset ym.
suvaitsevaisuus ei kuitenkaan ole vielä niin pitkällä, etteikö lapsi saattaisi joutua kurjaan tilanteeseen viimeistään koulussa, jos hänellä onkin vain kaksi äitiä eikä yhtään isää tai toisin päin. lapsi voi sinällään saada kotonaan täysipainoisen kasvatuksen ja normaalin elämän kuten kuka tahansa muukin lapsi, mutta kodin ulkopuolella hänen elämänsä ei taatusti tule olemaan helppoa.
suvaitsevaisuus lisäntyy ja tilanne saattaa olla aivan toinen 10-20 vuoden kuluttua, mutta tällä hetkellä säälisin vielä lasta.
unohtakaa koko juttu...lapsi saa ihan väärän perhe mallin kotoaan,ku on kaks äitii...mun mielest lesboparit voi olla ilman lapsia!
se on fakta. Paineita ulkoisesti tulee olemaan liikaa, mutta itsehän sen päätätte.
todella itserakasta!
lapsella ei nähtävästi mitään väliä!
ajateltaa lastakin!
ihan varmasti tulee kiusatuksi ja kärsii, vaikka yhteiskunta kuinka ehtisi kasvattaa suvaitsevaisuuttaan.
vaikka viatonta lasta ei tuomittaisi, teidän kaltaiset tuomitaan aina, ja lapsi kärsii.
enää ei puutu kuin että miehille lapsia annettaisiin! te sentään "naisia".
entä mistä lapsi miehen mallia ja isän saa?
onko teillä oikeus jättää lapsi ilman isää????!
onko tuollainen oikeaa vanhempain rakkautta kun lasta ei ajatella ollenkaan?
EI OLE!
ei jumala suuressa viisaudessaan ole näin tarkoittanut, eikä luontoemo turhaan lakeja säädellyt.
joka tapauksessa tämä sotii kaikkia aatteita vastaan, uskosta riippumatta.
Muutama vuosi sitten saimme tietää että mieheni ei voi saada lapsia. Halusimme kuitenkin lapsia ja päädyimme käyttämään luovutettua siemennestettä.
Saimmekin pian ihanan tyttären onnistuneiden hoitojen tuloksena. Olin itse aluksi huolissani koska mieheni ei tosiaan ollut lapsen biologinen isä. Jälkeenpäin mieheni on kertonut että myös häntä oli mietityttänyt sama asia. Hän kuitenkin kertoi että siitä hetkestä kun hän näki lapsen ensimmäisen kerran hän on pitänyt tätä omanaan.
Mieheni mukaan hän rakastaa lastaan jos mahdollista niin vielä enemmän kun rakastaisi biologista lastaan. Lääkärihän oli sanonut ettei hän voi saada omia lapsia koskaan mutta hän oli väärässä.
Olen sitä mieltä että sinulla ei ole syytä murehtia. Kun tapaat lapsesi ja rakastut ihmettelet varmasti miten olet joskus edes miettinyt tällaista asiaa.
Lapsen arvomaailmat tulisivat kieroutumaan täysin tällaisessa tilanteessa.
...että just TODELLISUUTTA on se että osa meistä ihmisistä on lesboja, homoja, bi-seksuaaleja tai trans-seksuaaleja. Ei kukaan yhtäkkiä päätä aamulla ruveta lesboks! Siihen synnytään.
Ja mitä siihen tulee, että lapsen maailmankuva muka jotenkin vääristyis, hohhoijjjjjaaaaa...Enemmän se vääristyi mulla kun isä ryyppäs ja kiskoi lääkkeitä ja äiti itkeä pillitti kaiket päivät ja juos naapurilta naapurille karkuun kännissä riehuvaa isää. Edelleenkin, lapselle tärkeintä on turva, huolenpito ja rakkaus.
"Lapsi kärsii", "lasta tullaan kiusaamaan", "miksi ette ajattele lasta", "olette epänormaaleja", "teidän ei kuulu saada lasta"...Ensinnäkin, mistä helvetistä revitte sen että lapsi tulee kärsimään!?!?! Sillä lapsella tulee olemaan kaksi hänestä huolehtivaa vanhempaa. Eikö se rakkaus ja huolenpito ole lapselle ne tärkeimmät?! Jos tälle linjalle lähdetään niin voisi äkkiseltään päätellä että yksinhuoltajien lapset kärsii ehkä jopa enemmän, vain yksi ihminen huolehtimassa kaikesta. Ei lapsi pode automaattisesti huonoa oloa siitä että vanhempina on lesbopari, kyse on siitä miten asiaan suhtaudutaan perheen sisällä ja lapsen omassa ympäristössä. Ihan varmasti toiset lapset tulevat haukkumaan jos heidän kotonaan idioottivanhemmat kasvattavat lapsensa siihen että lesbous/homous on sairaus/outoa ja että eletään me nyt vaan tätä meidän pientä omaa elämää eikä lähdetä kaveeraamaan friikkien kanssa. Lapsi on tyytyväinen ja onnellinen siellä missä häntä rakastetaan. On AIVAN sama onko kaksi äitiä tai kaksi isää.
Voi jessus kun ärsyttää!!!Heittäkää nyt vihdoin jo ne raamatut menemään ja kattelkaa sitä OIKEETA elämää, mitä OIKEASTI tapahtuu! Ei elämäänsä ja suhtautumistaan elämään ja muihin ihmisiin SAA perustaa yhden kirjan varaan! Mieleipiteensä asioista vois muodostaa hyvinkin monella muulla tavalla, esimerkiksi tutustumalla ITSE asioihin, eikä lukemalla jostain h*****in kirjasta mitä siellä käsketään asiasta ajattelemaan.
*mur*
Olette ilmeisesti rohkeita ihmisiä. Suurin osa rakastaa lapsiaan , kun heidät näkee. Jo raskausajalla on merkitystä. Ja älkää välittäkö noista jeesustelijoista. Kyllä lapsia kasvaa enemmän kieroon monissa "normaaleissakin" perheissä. Isättömiä lapsia on paljon, ja mitä väliä sillä on montako äitiä hänellä on. Jos lapsen kiusaamista pelkäätte, niin nykyajan pumpulipennut ei tarvitse kummoista syytä muiden kiusaamiseen, mutta se on elämää. Ja miksi lasta pitäisi sääliä: Koska Suomen kansa on ihmeellistä tiukkapipoista. Ja ihmisten erilaisia ratkaisuja ei tässä ilmapiirissä opi ymmärtämään lapsetkaan, joten tilanne ei tule parantumaan ennen kuin ihmiset tajuavat, että millä asioilla on todella merkitystä ihmisen elämässä.
kuuleppas lespo-pari, haluan toivottaa teille onnea!!! (luulikko että tullee paska-postia niinkuin joiltain muilta ahdasmielisiltä,"kaikki-tietäviltä" runkkareilta?)no ei tuu =)
Olen itse bi-seksuaali, tosin nyt olen lapseni isäni kanssa ja niin taidan pysyäkki..ja jos haluan tyttöystävän mieheni on asiasta onnellinen (jaa ja minkäköhän takia =D)
kuiteskin minusta on mahtavaa että haluatte lapsen, ja tiedän että tulet rakastamaan lasta kuin omasi,koska sehän on sinun omasi!!
adoptoihan ihmiset lapsia ja rakastavat kuinomansa.. ja mikä sinä olet lapsellesi no äiti tietysti!! Te molemmat olette äitejä, mikään ei ole parempaa ja turvallisempaa kuin kaksi äitiä!!
ONNEA TEILLE!!
ja jos haluatte, ottakaa yhteyttä...
pistäkää viestiä takas ja mietitään asioita yhdessä!!
Johan olet saanut vastauksia. Olen pahoillani tuollaisesta asiattomasta meuhkaamisesta.
Itse olen kahden äidin perheessä kasvanut. Isäni tunnen, mutten pidä häneen yhteyttä.
En ymmärrä kuinka sukupuoli koetaan niin keskeiseksi, että lapsen muka tulisi kasvaa ehdottomasti miehen ja naisen kanssa. Jos tulee valita alkoholistiperhe tai lesbopari, niin kummassa lapsi voi paremmin? Ei minusta kovinkaan vaikea kysymys. Tärkeintä on, että lapsesta pidetään huolta ja hänestä aidosti välitetään, ei kasvattajien sukupuoli.
Ensinnäkin tahdon sanoa muutaman sanan muille kirjoittajille.
Olen elänyt erittäin hyvän lapsuuden kahden minua rakastavan vanhemman kanssa. Ei-biologinen äitini on suhtautunut minuun kuin omaan tyttäreensä. Pidän hänen lastaan myös siskonani, vaikka emme olekaan biologisesti sukua keskenämme. Meillä oli hyvä koti ja hyvä perhe, jossa oli turvallista kasvaa. Meitä ei kiusattu. Kaikki eivät hyväksy, mutta yllättävän moni.
Meistä kaikista kasvoi kunnon ihmisiä, selkeällä arvomaailmalla, jonka keskeisenä piirteenä on suvaitsevaisuus erilaisiin elämäntapohin. Olemme kaikki kolme tyttöä heteroita. Minä vanhimpana jo naimisissa.
Eli lapsi ei todellakaan kärsi kahden naisen perheessä.
Bluemoonille. Minä koen molemmat kasvattajani äiteinä. Biologisen hieman läheisempänä. Joka johtuu enemmän siitä, että meillä on niin paljon yhteistä. Sisareni taas on läheisempi ei-biologisen äitinsä kanssa. Molempia äitejäni rakastan.
En usko, että tuntisit itsesi ulkopuoliseksi, jos yhdessä koette raskauden ja olet alusta asti mukana hoidossa täysillä. Menet mukaan neuvolaan, ultra-ajoille, osallistut synnytysvalmennukseen jne. Siitä saat hyvän pohjan lähteä luomaan läheistä suhdetta teidän pikkutyttäreenne tai poikaanne.
Onnea rohkeasti valitsemallanne tielle!
Tuli ihan itku kun luin viestisi. Juuri tämänkaltaiseksi olen meidänkin elämämme kuvitellut/toivonut tulevaksi :)
Menemme helmikuussa ensimmäiselle käynnille
lapsettomuusklinikalle ja jos kaikki on kunnossa, voimme aloittaa hedelmöityshoidot.
Olemme toiveikkaita tulevaisuuden suhteen ja odotamme innolla hoitojen alkamista.
Meillä on toisemme, rakkautemme ja vielä perheidemme tuki!
Vaikeuksia ja ennakkoluuloja tulee varmasti olemaan mutta niistä selviämme. Kiitos vielä kannustuksestasi ja mukavaa joulun odotusta sinulle ja perheellesi! :D