Tylsää. Kello puol neljä perjantai yönä ja yksin kotona. Ei kiinnosta baareis ravata koko aikaa. Nytkin voisin nukkua jonkun rakkaan vieressä, mutta sellaista ei ole. Alkaa mennä hermot tähän sinkkuuteen! Tämä on TYLSÄÄ! Ei ole ketään, joka nauraisi kanssani, iloitsisi kanssani, itkisi kanssani, nauttisi elämästä kanssani!
No en ole hirveän vakavissani edes etsinyt parisuhdetta. En ole vain koskaa luottanut tuohon "etsimiseen". Ja jos yhtään pidemmälle menen jonkun kanssa, mut pelästyttää pelko siitä jos se ihminen onkin niin pinnallinen kuin maailma näyttää nykyään olevan. Seksi on tärkeää, ulkonäkö on tärkeää, raha on tärkeää. Noita kaikkia kolmea "arvostan" tietyllä tavalla, mutta osaakohan kukaan enää nauttia itse elämästä..
Tulipahan purettua hermoja. No hyvät yöt kaikille!
No en ole hirveän vakavissani edes etsinyt parisuhdetta. En ole vain koskaa luottanut tuohon "etsimiseen". Ja jos yhtään pidemmälle menen jonkun kanssa, mut pelästyttää pelko siitä jos se ihminen onkin niin pinnallinen kuin maailma näyttää nykyään olevan. Seksi on tärkeää, ulkonäkö on tärkeää, raha on tärkeää. Noita kaikkia kolmea "arvostan" tietyllä tavalla, mutta osaakohan kukaan enää nauttia itse elämästä..
Tulipahan purettua hermoja. No hyvät yöt kaikille!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuttu tunne , älä välitä tuntuu siltä, että olet rakastava ja välittävä ihminen ja saat varmasti kumppanin aikanaan. Entinen työkaverini sanoi hauskasti, että pitäähän se riitelykaveri olla ja pitää paikkansa. 9v naimisissa, joskus sinkkuutta kaipaava.
Kunhan käyt katselemassa tuota uskottomuuspalstaa, tajuat että ei kannata hätäillä. En ikinä hae baarista sitä oikeaa! Siellä sitä on pinnalista väkeä. Missä päin olet sitä oikeaa hakemassa? Itse asustelen tyytyväisenä Tuusulassa
Niinpä, mihin tässä kiire on? Hiljaa hyvää tulee jne. Juu-u, tuttu tunne.
Ehkä kannattaa vähän tutkiskella itseään ja miettiä miksi sitä rakasta ei löydy viereltä?
Itsesääliin / kritiikkin ei kannatta mennä, sillä siitä ei hyvää seuraa.
Joku on vissiin joskus sanonut että etsivä löytää, ja kun pyydät niin sinulle annetaan. Eivät ihmiset valitettavasti vielä ajatuksia osaa lukea.
Ehkä kannattaisi hieman ... no ainakin tiedostaa se että jotain tarttis tehdä. Vaikuttaa siltä että olet kyllästynyt tähän kiiltokuvilla päällystettyyn ja suorituksia ihannoivaan nykymenoon. Eli kun lähdet yön pimeyteen etsimään itsellesi ystävää, niin jätä silmät kotiin ja ota korvat mukaan!
Huooh.. huokailen ja apatia valtaa mielen. Kaikki on niin harmaata ja synkkää.
Käy halaamassa puita se autaa.
sinkkuilu on pidemmän päälle tosiaan niin tylsää/ahistavaa kun ei oikeasti ole sitä yhtä ihmistä jonka kanssa voisi jakaa kaiken...koulusta/töistä tulo tyhjään asuntoon päivä toisensa jälkeen masentaa. Tahtoisi niin kovasti löytää sen ihmisen jonka kanssa ei tarvitsisi enää leikkiä, saisi olla onnellinen,saisi kiukutella kun siltä tuntuu,saisi rakastaa,olla hellä,ennen kaikkee olla vaan lähellä,käpertyy kainaloon...nii ja onhan ne tarpeet tietenki naisellaki ja yhden illan jutut ei oo se millä niitä tyydytetään...
MUTTA KUN se vaan tuntuu olevan niin vaikeeta löytää se joku vierelle,tai sitten tulee etsittyä vaan vääristä paikoista (lähinnä toivoo tuurilla törmäävän kaikin puolin natsaavaan pakkaukseen baarin nurkassa tai tanssilattialla tai kaupungilla seikkaillessa...) toivotonta?Niin ehkäpä..kun miettii et hyvinki monet miehet uskoo et baareissa pyörivät naiset eivät sitoutumisen arvoisia ole. Mä oon niin täynnä niitä perinteisiä iskuyrityksiä kun miehen otsassa tyyliin lukee et "tahdon sinut tässä nyt", kyl sen aistii kun toinen ei muuta haluu ku pikkukivaa aamuyölle. Ne varteenotettavat miehet ovat joko varattuja tai sit ne on vaan kadonnu Suomen maasta kokonaan,tuntuu et ainaki mun ikäluokalla ei muuta mieles ole kun kunnon naisten pyörittely...tälläkin tytöllä olis niin paljon annettavaa mut ottajaa ei näy,leikkiä kyllä osataan...
..täältä ulkomailtakaan miestä jolle kelpaisi tavallinen, nätti suomalainen parikymppinen nainen. Sama juttu kuin Suomessa, huoh.