Tämä pomppasi esiin eräässä toisessa ketjussa, joten kysytäänpäs nyt ihan näin omassa ketjussa että kuinka moni teistä palstalaisista tietoisesti karsii ihmisiä pois elämästään ja jos karsii, niin miten te sen teette?
Itse olen muutaman ihmisen kanssa tietoisesti vähentänyt yhteydenpitoa ja antanut sen suhteen vetovastuun sille toiselle osapuolelle, jolloinka ne suhteet ovat sitten hiljalleen hiipuneet aivan kuten olen niiden olettanutkin tekevän sillä yksipuolinen suhteen ylläpito on ollut se tärkein syy siihen miksi olen halunnutkin sen päättää. En kuitenkaan ikinä ole ihan kerralla mitään suhdetta päättänyt, mutta epäilen että niin on minua kohtaan kaksikin eri ihmistä tehnyt, toinen tosin käytti omaa masennustaan syynä välien katkaisuun, mutta toinen ilmoitti ihan suoraan että olen idiootti eikä hän halua pitää mitään yhteyttä minuun, no samapa tuo tunne kun oli molemminpuolinen. :P
Itse olen muutaman ihmisen kanssa tietoisesti vähentänyt yhteydenpitoa ja antanut sen suhteen vetovastuun sille toiselle osapuolelle, jolloinka ne suhteet ovat sitten hiljalleen hiipuneet aivan kuten olen niiden olettanutkin tekevän sillä yksipuolinen suhteen ylläpito on ollut se tärkein syy siihen miksi olen halunnutkin sen päättää. En kuitenkaan ikinä ole ihan kerralla mitään suhdetta päättänyt, mutta epäilen että niin on minua kohtaan kaksikin eri ihmistä tehnyt, toinen tosin käytti omaa masennustaan syynä välien katkaisuun, mutta toinen ilmoitti ihan suoraan että olen idiootti eikä hän halua pitää mitään yhteyttä minuun, no samapa tuo tunne kun oli molemminpuolinen. :P
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä karsin. En välttämättä absoluuttisesti, mutta tietoisesti harvennan esim. tilaisuuksissa käymistä ja tiettyihin ihmisiin kontaktin ottamista. Tasapuolisuus on toki tärkeää. Jos toinen ei pidä yhtään yhteyttä, niin voin sitten olla myös itse pitämättä.
Mä taisin ainakin tässä hiljattain täällä kirjoittaa karsivani elämästä joitakin ihmisiä pois. Olen vaan päättänyt, etten aio raahata perässäni ilkeitä tai negatiivisia ihmisiä. Niistä tulee vaan pahalle tuulelle.
Negatiiviset valittajat saavat siis lähteä, en jaksa kuunnella sitä alituista nalkuttamista, vinkumista ja joka päiväistä elämän kurjuutta (yksi sellainen puolituttu nainen on kyseessä).
Ja pari muutakin puolituttua tyyppiä taidan jättää jälkeen...
mistä ne valittaa?
mulla oli kerran kaveri joka inisi monesta asiasta. sitten kun inisi samalla tavalla, se huomautteli asiasta. se ininä tarttui.
Yhden ihmisen olen tietoisesti elämästäni "karsinut pois". Olimme useita vuosia ihan hyviä kavereita, kävimme ulkona yhdessä ja näimme koulullakin lähes joka arkipäivä. Usein otin meille parit juomat kaupungille mukaan, tarjosin pitsat yms jos olin hänet ulos kanssani saanut (hän ei ollut kauhean kiinnostunut koskaan ulkona käymään mutta lähti kyllä kun pyysin).
Sitten yhtenä kesänä olimme yhteisen kaverimme luona ja tämä aiemmin kuvailemani kaveri toi meille kaikille jäätelöt. Hän vain halusi niistä maksun kun oli ne itse ostanut, no muilta löytyi pikku hiluja mutta minulla oli vain kortti ja 20e seteli. Jäin sitten ilman jäätelöä... Sen jälkeen en enää yhtään mitään hänelle tarjonnut ja pian sainkin kuulla yhteisen kaverimme kautta että olin kuulemma lopettanut hänen kanssaan kaveeraamisen ihan kokonaan vaikka todellisuudessa olin vain lopettanut hänen ulos pyytelynsä kun en halunnut mitään hänelle enää tarjota. Hän itse ei tietenkään mitään ehdottanut vaikka näimme edelleen koululla joka arkipäivä. Valmistuin sinä syksynä enkä ole häneen ollut enää missään yhteydessä sen jälkeen ja se oli ihan tietoinen päätös.
Sanoitko koskaan suoraan tuosta, miten paljon tuo jäätelöasia merkitsi? Toivottavasti, jotta sillä on edes mahdollisuus tajuta sua. Samalla annat itsellesi mahdollisuuden tulla ymmärretyksi.
Jotkut meistä joutuvat kasvamaan ylihuolehtivien ja hemmottelevien vanhempien lapsina. Joillekin meistä opetetaan, että aina saa kaiken mitä haluaa ja toisille ei tarvitse antaa mitään takaisin. Sitten kun näitä haitallisia lapsuuden oppeja soveltaa aikuiselämään, tekee tyhmyyksissään asioita väärin kun toistaa sitä mallia minkä on oppinut. Tuossa saattoi olla sellaisesta kyse.
Oppimisen paikka taisi tulla myös sinulle, jos olit yksipuolisesti siihen asti tarjonnut. Sellainen suhde ei koskaan ole tasapainossa, jos toinen vain tarjoaa.
Olet arvokas sellaisena kuin olet, ei sinun tarvitse ostaa ystävyyttä lahjoilla. :)
Mutta toisaalta on olemassa pieniä saitureita, jotka ovat sitä jo syntyessään.
Heillä on vastaus valmiina, jos lähdet asioita selvittämään. Eli jos vetoat tasapuolisuuteen ja reiluuteen, niin sellaiset sanovat heille tarjotuista "mutta enhän minä pyytänyt tarjoamaan" ->eli kaikki tarjottu=0 ja olet siis velkaa.
Toisaalta he itse pitävät kirjaa jopa sosiaalisista tilanteista -> esittelin sinut hyvässä valossa=olet velkaa. Joit luonani kahvia -> tuopas seuraavalla kerralla ainakin 2 pakettia.
Eihän noille voi kun nauraa ja toivoa ettei tarvitse enää tavata.
Itselläni on semmoinen ikävä tapa että jaottelen ihmiset kahteen osaan, hyviin ja pahoihin, nykyisin 90% tutuistani on päätynyt pahojen puolelle ja sieltä ei pois pääse kerran sinne jouduttuaan. Suurin osa näistäkin on joutunut tuonne täysin tyhjänpäiväisistä syistä mutta minkäs sitä itselleen voi.
Voi paljonkin itselleen.
Voit kasvaa tuosta eroon, jos haluat. Terapia auttaa ja on tarkoitettu juuri tuollaisiin luottamuksen ongelmiin, monien muiden muassa.
Joo,olen karsinut ja paljonkin. Monia naisia, jotka olisivat halunneet olla kavereitani (en tee naiskavereilla mitään). Sitten en pidä enää muutamaan mieskaveriin minkäänlaista yhteyttä, koska he ovat täysin AT-miehiä(hc-atmeja jopa osa), eivät uskalla koskaan lähestyä naisia. Haluan itse nousta ainakin KTM-tasolle.
KTM:illäkin on niitä naiskavereita. Ja naiskaverit ovat helppo ja nopea tapa nousta tasoissa ylöspäin, koska olet heidän validoimansa eli heidän kavereilleen suositeltua riistaa.
Kyllä karsin. Lopetin kerrasta niinsanottuihin kavereihini yhteydenpidon kokeeksi. Yksi ainoa jatkoi soittelua ja viestittelyä joten hän on ainoa jonka kanssa pidän enään oma aloitteisesti kaveruutta yllä eli on ainoa oikea kaveri. Muut lopettivat kerrasta mulle yhteydenpidon eli olin heille vain taakka mihin ei kehdattu sanoa ei. Sukulaisiini en pidä mitään yhteyttä poislukien siskoni koska siellä on pienestä pitäen puhuttu musta pahaa. Kun odotin sukulaisia ala aste ikäisenä synttäreilleni ei kukaan tullut ja muistan eräänkin puhelun äitiltäni siskolleen kun vihaisena soitti kuinka tärkeää pojalle se muistaminen olisi ollut. Sitävastoin serkuillani oli aina isot pirskeet ja kaikki muut paitsi minua ei sinne koskaan kutsuttu ja meillä on iso suku. Syytä en koskaan ole saanut selville miksi näin on jatkunut viattomasta lapsuus iästäni saakka. Valmistujaisiani ei kanssani juhlinut kuin vanhempani ja sisko niin ja mummo joka oli ainoa sukulainen jo edesmennyt jolle olin tärkeä. Naisystäviä ei ole. Tai on joskus ollut ja ovat syntyneet niin että olen saanut pakit mutta ovat jääneet kaveriksi. Tai olisivat jääneet. En halua sellaista naista elämääni jolle olen hylätty mies ja jos en kelpaa suhteeseen niin miksi kelpaisin kaveriksi. Nämä ovat saaneet jäädä ruikuttamaan perääni miksi en halua tavata tai soitella. Ikää on kolkytviis ja jäljellä yksi oikea kaveri, vanhemmat, sisko perheineen, työkaveri ja pomo. Tässä ihmiset joihin pidän ainoastaan yhteyttä ja jotka pitävät minuun oma aloitteisesti. Seurustelukumppania ei ole koska naiset vaativat super sosiaalisuutta nykyään ja itse taas olen sen puolen elämästäni tietoisesti karsinut. Jäljellä on vain työ, harrastukset, koti, mökki, auto ja toivottavasti loppuiän pysyvä hyvä terveys. Näillä menee ihan kivasti elämä yksinäänkin. Hyvää juhannusta!
Nollasta ei pysty karsimaan.