Outouksista ei voi puhua

Työpaikalla on vuosien saatossa tottunut kaikenlaiseen. Eräs työntekijä on aina ollut kova komentamaan muita. Sanankäyttö on niin reipasta, että myös pomot pelkäävät häntä. Tyyppi on ollut älyllisesti terävä, mutta viime aikoina hän on alkanut kysellä kummallisia. Jos en tuntisi hänen äkkiväärää luonnettaan, ajattelisin hänen muistinsa temppuilevan. Nyt en tiedä, onko tämä tavanomaista harhaajohtamista vai orastavaa dementiaa. Onko tarkoitus saada minut tekemään karkeita virheitä, joita työkaveri sitten esittelee muille vai onko tyyppi todella sekoamassa? Hän kyselee asioista, jotka nimenomaan kuuluvat hänen asiantuntemuksensa piiriin. Kysyy niin yksinkertaisia, että ällistyttää. Hän on pitkään ominut tietyt tehtävät omikseen niin, että muut ovat niistä pihalla. Nyt hän on ruvennut takeltelemaan näissä. Taannoin unohti hoitaa olennaisimman osan suosikkihommastaan. Uudet muutokset sääntöihin unohtuvat, vanhat pysyvät muistissa. Toisaalta hän on edelleen piiruntarkka yksityiskohdille. Muutaman kertaan hän on laittanut merkkiäänet pois laitteista, joilla teemme töitä. Nykyisin täytyy työvuoron alussa tarkistaa, ettei laitteita ole sormeiltu. Kummallisuuksien luetteloa voisi jatkaa. Tyyppi on aina ollut arvaamaton. En voi tietää, juoniiko hän vai onko hänen päänsä pettämässä.

Työyhteisön henki on sellainen, ettei turhia kysellä, eikä varsinkaan epäkohdista puhua. Pomo on välinpitämätön. Hankala tyyppi on hankaluudestaan huolimatta hänen luottohenkilönsä. Esim. laitteiden asetusten sotkemista ei voi ottaa puheeksi, koska "eihän kukaan sellaista tekisi!". Tämä osoittaisi vain, että ilmiön esiintuoja on helvetin sekopää. Ei kai tässä muuta voi kuin varoa kaikkea ja yrittää ennakoida.