Verokarhu heitti taas joulun alla verolipulla. Ennakonpidätysprosentti 28, vaikka asuntolainaakin löytyy. Mutta semmosta se on lapsettomalla sinkulla.
Suomessa on kyllä työn teettäminen pirun kallista...
Mitäs teillä muilla palstalaisilla on veroprosentti? Vai käyttekö te luuseriätmit edes töissä?
Suomessa on kyllä työn teettäminen pirun kallista...
Mitäs teillä muilla palstalaisilla on veroprosentti? Vai käyttekö te luuseriätmit edes töissä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
tasan 40, lisäprosentti 52. Lainaa ja vähennyksiäkin on.
Mitä järkeä noilla prosenteilla on edes tehdä töitä?
Tuliko ne eilen postissa vai mitä? muutin juuri uuteen asuntoon niin ne varmaan on tulleet vanhempien luokse jos ovat ollenkaan..
Ei muistu, aina tulee jotain takaisin...
0% olen yrittäjä ei ole yhtään tuloja
Veroprosenttini on noin 35. Tavallaan ei ole järkevää tehdä yhtään enempää töitä. Ylitöiden myötä veroprosentti nousisi herkästi 40:een.
ei ole ku 8 prosenttia. käyn vaan osa-aikahommissa ja kelan rahat siihen päälle sitten. turhaan tässä vakihommissa täysillä tunneilla ahkeroi ku ei ees pilluu saa.
Nolla prosenttia. Olen elänyt käytännössä koko aikuisikäni täysin lähisukulaisteni almujen varassa, ikään kuin minua ei yhteiskunnallisessa mielessä olisi olemassakaan. En tee työtä, en maksa veroja, en nosta tukia, en ole mitään.
Joo, no voisit se sinäkin jo lopetta tuon poloisena elämisen ja vähän yrittää miehistyä sekä puheissa, että käytännön tasolla ja mennä hakemaan niitä töitä ja vähän äkkiä sittenkin. Vanhempien laskuun ei tarttis kenenkään elellä aikuisena ihmisenä.
Aloitan jatko-opiskelijana vuodenvaihteen jälkeen. Jos pääsen tutkijakouluun tai apurahalle tekemään väitöskirjaani (eli joku sortuu maksamaan minulle tyhjänpäiväisestä puuhastelustani), se olisi askel kohti normaalia elämää. Tai sitten elämä jatkuu täsmälleen samoilla raiteillaan; jatkossa vain teen gradun sijasta väitöskirjaa omalla... tai siis isäni kustannuksella.
Hänellähän ei mitään olisi tätä järjestelyä vastaan; hän ainakin alitajuisesti tiedostaa hyvin, että ellei hän olisi onnistunut tekemään minusta riippuvaista hänen taloudellisesta tuestaan, hänelle tiedossa olisi yksinäisiä vanhuusvuosia. (Samaa vallankäyttöä hän harrasti äitiinikin, joka lopulta tajusi tinkiä omasta taloudellisesta elintasostaan ja parantaa elämänlaatuaan kokonaisvaltaisesti jättämällä ukon omaan arvoonsa. Minun kohdallani hän ei tehnyt samaa virhettä, vaan onnistui kasvattamaan minusta sekä itsetunnottoman että avuttoman.)
No joo, tällä palstalla noita paperinpyörittäjiä riittää. Tohtoreita.
Vittu kun vielä kolmenkympin jälkeen yhä vaan ja edelleen tavataan aapista, niin panee vähän ihmettelemään.
.. Sinäkin olisit menny metallipajalle töihin kakskymppisenä, niin sulla olis jo oma katto pään päällä. Saa kumminkaan edes töitä sitten ku valmistut...No toivotaan, että saat, mut pitkään menee ennen kun perusduunarin ohitat taloudellisesti, vaikka enemmän tienaatkin sitten = Opiskelussa ei ole järkeä.
Leipomossa olen yötöissä. Verokortissa lukee 17%, mutta nostan itse 23%. Yleensä on tullut n 2000€ takaisin palautusta. Talovelkaa on.
Toki metallipajalla tai ihan missä tahansa työssä olisi pärjännyt taloudellisesti paremmin. Humanistiseen tiedekuntaan päädytään ihan muista syistä kuin taloudellisista... Naisten kohdalla syy on usein se, että kyse on oivasta vaimonkasvatuslaitoksesta oikeiden tieteiden tai bisnesten harjoittajille; minun kohdallani syy oli ja on se, etten muuallakaan pärjää. Kun missään muussakaan ei ole järkeä, on sama vaikka opiskella.
En usko siihen, että tulen koskaan tienaamaan perusduunaria enemmän. Jo se, että joskus tulisin tienaamaan JOTAKIN, olisi yli odotusteni. Tai sitten ammun kuulan kalloon 35-vuotiaana työllistymiskelvottomaksi todettuna tohtorina... Jonkinlainen statement maailmalle sekin olisi, vaikka vain itseäni tilanteestani syyttää voinkin.
Niin mikset pärjää muualla. Oletko jotenkin liikuntarajoitteinen?
Miksei missään muussakaan ole järkeä?
MIksi opiskella vuosia jos ei aio tienata rahaa sillä. No okei siihen jo vastasitkin.
Ei se kyllä olisi minkäänlainen statement mailmalle....ei edes uutinen.
Jutusteletko sille pirkollekkin(se mistä olet puhunut) yhtä alistuvaa settiä mitä täälläkin?
En ole liikunta- vaan pelkästään työllistymisrajoitteinen. Kun on 30 eikä ole päivääkään mitään sellaista työkokemusta, minkä voisi kirjoittaa mihinkään, ei siinä paljon töitä haeta. (Tähän tilanteeseen päädyin työskentelemällä isälleni 15-vuotiaasta asti ilman pätevyyttä, palkkaa tai sopimusta kaikki kesät ja muinakin vuodenaikoina, kunnes olin liian vanha hakemaan mihinkään täysin kokemattomana.) Mitään sellaista en liioin osaa, jolla voisin elättää itseni esimerkiksi yrittäjänä.
Edellä mainituista syistä missään ei ole järkeä.
Itse asiassa kerroin kaikki nämä asiat rehellisesti tuolle naiselle. Minua ahdisti se, miten ihastunut hän oli mielikuvaansa minusta, joten kirjoitin hänelle pitkän tekstin, jossa kerroin totuuden itsestäni (puhelimessa en pystynyt siihen; senkään vertaa miestä minussa ei ollut). Olin aivan varma, että yhteydenpito loppuisi siihen, mutta niin ei käynytkään. Kiinnostus ei lopahtanut, vaikka yhtä paljon toivoin kuin pelkäsin sitä: toivoin siksi, että ensimmäisen kerran aikoihin minulla näytti olevan merkitystä, ja merkitykseen liittyy vastuuta kaikesta - mutta ennen kaikkea itsestäni. En ollut tai ole vieläkään varma, voiko minusta koskaan olla siihen.
Voit mennä vaikka varastomieheksi johonkin, siinä ei isoja kokemuksia tarvita...
Oon sanonu ennenkin, et nää monet ikiopiskelijat päätyy lopulta lattioita moppaamaan ku ei yhtään käytetä järkeään siinä, et mitä aletaan opiskelemaan. Kunhan kekkuloidaan ja käpistellään.
Toivottavasti tällä muijalla ei oo heränny sitten joku hoivavietti sinua kohtaan,,,,jotenkin en sellaisiinkaan parisuhteisiin usko pidemmän päälle. Toivottavasti muutat pian asennettasi, nimittäin ainakaan itse en kovin kauaa jaksaisi mitään alentuvaa masennus keskustelua käydä.
Ajattelin ensin ylikouluttautua, jotten varmasti kelpaisi edes mopin varteen.
Ehkä parisuhteesta puhuminen on joka tapauksessa hyvin ennenaikaista. Tietenkään en jatkuvasti ruikuta hänelle... Sen jälkeen kun kerran puhuimme asiasta, siihen ei oikeastaan ole edes palattu.
Ottaessani asian esille aloin toki miettiä tutustumisemme dynamiikkaa. Aluksihan hän selvästi katsoi minua ylöspäin, kun ajatteluni ja kielenkäyttöni tekivät häneen vaikutuksen (ja olenhan häntä huomattavasti vanhempikin). Sen jälkeen iskin pöytään ruman totuuden, jonka kuultuaan kukaan ei enää voisi katsoa minua ylöspäin... mutta jostain syystä se ei vaikuttanutkaan odottamallani tavalla. Hän ihailee minussa edelleen mainitsemiani asioita (vaikka mitä ihailtavaa on älyssä, jolla ei pystytä huolehtimaan edes itsestään?) ja tahtoo tavata siitä syystä: asetelma ei siis kääntynyt hoivavietti-suuntaan, vaikka kaiken järjen mukaan sen olisi pitänyt olla ainoa skenaario, jossa juttu ei olisi päättynyt siltä seisomalta.
Voin minä asennettani muuttaa, mutta se ei muuta historiaani tai maailmaa ympärilläni. Miten pitkälle pelkkä positiivinen ajattelu kantaa?
Kai sinä raukka olet nyt maisteriksi valmistumisen jälkeen edes työmarkkinatukea hakenut?
No mun täytyy kyllä myöntää että niistä mun töistä ei onneksi tarvitse veroja maksaa, sitäkun on nuoren vasemmistolaishenkisen EUROOPPALAISEN miehen elämässä se raha ja varallisuus kaikista tärkeimpiä asioita niin onneksi multa ei niitä veroja just peritä niikun kaikilta militaristihuorapersehinttareilta ja fasisteilta!! Mutta kyllä mä silti saan ylimäärästä sen 9€/päivä mun normaalin palkan lisäks!!