Mutta miksi niin moni haluaa? Onkohan syynä jokin vietti? Tai ääretön kiinnostus? Itse olen nuori mies, lukion abiturientti, ja yliopistossa jatkaminen kiinnostaa. Yliopiston ohella on alkanut kiinnostaa myös nätit naiset. Mutta se lasten hankkiminen tuntuu niin kauhean ylivoimaiselta ja hermoja raastavalta, etenkin kun lapsi on vielä vauva. Etenkin äidille se on ERITTÄIN työlästä! Jos minä joskus teen lapsen, se jää varmaan yhteen ja teen sen täysin vaimon mieliksi. Mutta minähän olen vasta nuori opiskelija, tuollaiseen minulla ei todellakaan ole vielä kiirettä.
Tosi moni haluaa lapsia!
En halua lapsia
11115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Helppoahan se sulle miehenä on. Kylvät siemenen ja häivyt. Nykyinen mieheni hävisi heti ulkomaille kun ei lapsiluku jäänyt yhteen. Itse lähdin kun nuorin oli 3v. Tuli mitta täyteen sitä hommaa. Jos sitä lapsuutta ei rakasta niin ei niitä lapsia kannata hommata. Hiton pitkä aika odottaa jotain 15 vuotta että lapsesta tulee siedettävää seuraa.
No hyvä että olet päätöksesi tehnyt. Minä tein ikäisenäsi päätöksen että haluan lapsia ainakin yhden mutta kaksikin olisi kiva. Kuitenkin lapset tuovat paljon iloa mutta myös ikuisen vastuun ja halusin nähdä kuinka jälkikasvuni varttuu.
Luulin vielä kouluvuosina että se on suunniteltu asia ja kaikille mahdollista. Olen nyt yli kolmekymppinen ja edelleen lapseton vaikka olen perhettä halunnut jo yli 15 vuotta. Ongelma on se että yksikään nainen ei halua lapsia kanssani. En uskonut kouluvuosina kun kaikilla tutuilla lapset oli ikään kuin itsestäänselvyys aikuiseksi kasvaessa että niitä vaan tulee.
Nyt olen jo 35 vuotiaana tullut siihen ikävään tulokseen että lapset jäivät haaveeksi elämässäni. Ensinnäkään siihen ei naiset edes anna mahdollisuutta ja toisekseen aikoinaan halusin että mahd lapset tulisivat ennen kolmekymppisiä.
Mutta sen sanon sulle että olet etuoikeutettu ihminen kun pystyt sanomaan että et lapsia halua tai teet sen vain naisen mieliksi koska kaikilla ei noin hyvin asiat ole.
Minun naamani ei koskaan ole naisille kelvannut eikä näinollen lapsillakaan ole ollut mahdollisuutta.
Niin ne miehet AINA ruikuttavat tuota samaa asiaa nuorina, mutta parin vuoden päästä hehkutetaan isyyden autuutta. Tai sitten yhden naisen kanssa kauhistellaan /pakotetaan suorastaan aborttiin ja toisen (kauniin) kanssa tehdään lapsia heti kun silmä välttää. Jos joku mies edes pysyisi kannassaan ja voisi luvata naiselle, ettei pakota /ohjaile naista lastentekoon. Mutta se jää yleensä nuoruuden valitusvirreksi /nalkutukseksi naisille. Eivät tyydy yhteen vaan pitää olla kaksi tai kolme. Minulla ei ole lapsia, alan olemaan liian "vanha", pitää laittaa varmaan putket poikki.
En minäkään sinun ikäisenäsi halunnut lapsia, en edes ajatellut koko asiaa.
AIkoinani saimme kuitenkin kolme lasta ja jos olisi ollut mahdollista, olisin halunnut vielä isomman perheen. Olen ollut uranainen, matkustellut ja viettänyt railakkaan nuoruuden ja nuoren aikuisuuden, talousasiat on kunnossa mutta mistään en ole nauttinut niin kuin äitiydestä. Se ei ole työlästä vaan palkitsevaa ja mielekästä.
Mutta sinun ei ole syytä vielä aikoihin miettiä moisia asioita; aloittele omaa elämääsi ensin ja tutustu itseesi-
Kyse ei ole aina aikuisten haluista ja toiveista, vaan lasten hyvinvoinnista. Onko isossa perheessä onnellinen lapsi? Aina ei ole. Miksi pitää harkita miljoonan lapsen tekemistä. :s Lapsi tarvitsee aikuisen henkilökohtaista huomiota jatkuvasti ja tukea, monen lapsen kanssa se ei aina onnistu hyvin, on töitä. Lapsi haluaa olla ainutlaatuinen, tärkeä ja rakastettu, ei unohdettu muiden sekaan.
"Onkohan syynä jokin vietti?"
Sepä juuri.
Vietti on taustalla myös seksihimossa, rakastamisessa, syömisessä ja hengittämisessä.
Kaikilla ei ole samoja viettejä samoissa mittasuhteissa.
Muista, että jos suostut joskus tekemään lapsia, heidän hyvinvointinsa ajaa yli sinun hyvinvointisi. Omat unelmat, haaveet -- ja vietit! -- saat unohtaa.
Vietistähän siinä tietenkin kyse on. Kaikilla lajeilla on lisääntymisvietti lajin säilymisen vuoksi, ja emoilla sen lisäksi myös hoivaamisvietti. Mutta porukkaan mahtuu myös poikkeustapauksia.
Lapsuudenkodissani oli aikoinaan narttukoira, joka ei hankkiutunut raskaaksi kiimassa ollessaan. Ainoastaan kerran sille kävi vahinko, ja hoivaamisvietti mokomalta puuttui kokonaan. Eivät olisi sen pennut luonnossa selvinneet.
Moi taas! Olen se keskustelun aloittaja ja ajattelin vielä jatkaa tätä kun uudet asiat mietityttää. Olen nyt yliopiston fuksi ja täällä meidän laitoksellamme on todella hyvä me-henki ja me kaikki olemme kavereita toisillemme. Mitenköhän on 15 vuoden päästä? Isäni on väittänyt, että yli 30-vuotiaat monesti tapaavat nuoruuden kavereitaan erittäin harvoin, koska perhe ja lapset. Ja erään tutkimuksen mukaan jopa 90% opiskelijoista haluaa joskus lapsia. Mutta kun minä kuulun tuohon 10%:n vähemmistöön ja luultavasti haluan bilettää, tanssia, retkeillä ja matkustella kavereideni kanssa vielä 35-vuotiaana.
Hyvin vahvasti ymmärrän sen että vietit ohjaavat lisääntymistämme ja äideillä lasten hoivaamista. Muutenhan populaatiomme kuolisi sukupuuttoon. Ja se äitien hoivaamisvietti taitaa olla usein niin koukuttava että heillä on usein tarve hoivata jopa aikuista lastaan. Jos joskus suostuisin jonkun lapsen hankkimaan, onneksi olen mies, koska rankinta tulee väistämättä olemaan äidillä koska mm. imetys on yksinomaan naisten hommaa.
Parikymppisen mieli ehtii muuttua vielä monta kertaa elämän aikana. Yleensä halunsa voi vielä toteuttaakin. Mutta aina on niitä, jotka eivät sitten löydäkään vanhemmaksi haluavaa kumppania tai eivät voi saadakaan lapsia. Ja aina on niitä, jotka päätyvät vanhemmaksi "vahingossa".
Enemmistö ihmisistä kuitenkin sopivan kumppanin kanssa lapsia haluaa. Minä en ole koskaan halunnut ja oli melkoinen onnen potku löytää lapseton 30:n nainen, jonka biologinen kello ei tikittänyt.
Kaverit ja menemiset eivät koskaan ole ollut ongelma. Samaan porukkaan on aina mahtunut niin lapsettomat kuin lapsellisetkin. Minunkin kaveripiirissäni on pari lapsetonta sinkkua. Sitten on eronneita, joilla on lapsia, muttei uutta kumppania. Aina niistä on seuraa rientoihin riittänyt. Isoihin bileisiin tulee ylensä kaikki perheellisetkin, mutta niitä on harvakseltaan.
Maapallo ei periaatteessa siedä enään yhtään taaperoa tänne. Ensinnäkin lasta uhkaa tulevaisuudessa niin suomessakin ravintopula, työttömyys, sota jne jne joten onko oikein tehdä kun se vaan kuuluu tapoihin lapsia tänne. Onneksi olet valinnut oikean tien. Itse olen vakkari töissä mutta mitä noita lapsiperhe arkia on sivusta seurannu on rahat aina tiukilla. Jos oma elämäkin on rahallisesti kovaa niin lapsen kanssa se menisi jo miinus puolelle. Nykyään kun on vielä tapana erota ensimmäisen lapsen vuoden aikana niin ei houkuta. Löysin onneksi ikäiseni naisen joka ei lapsia myöskään halua. Onpahan aikaa ja rahaa sitten mennä mihin lystätään eikä mahd erokaan tule tietämään lapsi kiistoja.
En minäkään parikymppisenä lapsia vielä halunnut, mutta myöhemmin sitten kyllä. Kaks oisin halunnut, mutta nuo asiathan eivät ole miehen päätettävissä.
Itse en kyllä kokenut vauva-aikaa mitenkään työläänä.