pettävän miehen kanssa parisuhteessa ollessaan? Eikö se rooli ole kannattamaton. Pettävä mies voi jättää, jos nainen jää kiinni. Mutta pettävä mies saa usein itse anteeksi. Miksi epätasa-arvo? Tai miksi elää jatkuvasti pettävän pelimiehen kanssa tautipelossa. Kun useat miehet ovat helppoja saada seksiin - vaikka heillä on kaunis, nuori nainen kumppanina, miksi naiset kärvistelevät kotona ja palvovat tälläistä miestä? Jatkuvan pettämisen saa selville kyllä, kun ottaa selvää ja tutkii minkälaisen miehen kanssa on. Arvomaailma. Miehet vielä ottavat sarjassa aina uuden naisen, eikö se ole "ärsyttävää", ei koskaan sinkkuna - jotain voisi kehittyä aivoissa yksin ollessa. Tai sitten ei silloinkaan, harrastaisivat varmaan irtosuhteita koko ajan edelleen. Jos mies elää täysillä ja itselleen, miksi me naiset uhraamme kaiken? Parhaat vuodet elämässä. Eikö meidän pitäisi elää ja olla perillä kenen kanssa olemme todella? Vaikka kuinka rakastaisi toista huumassa.
Miksi kakkonenkin on uskollinen ja palvova komealle miehelle? Entä jos elämässä on muita mahdollisuuksia? Miksi aivot painavat taka-alalle ikävät asiat ja nuorena uskoo kaiken mitä mies syöttää? Haluaa luottaa ja onnistua suhteessa. Jos mies jää kiinni pelimieheydestään ja p*noreissuistaan, vaimo voi löytää uuden komean ja uskollisen miehen. Toivottavasti kakkonenkin. Vai onko niin että kollektiivisesti annamme anteeksi aika pitkälle? Miten pitkälle? Missä menee raja. Hyväksymmekö pettämisen ja että meihin sattuu? Vai ei satu enää? Entä jos pettävä pettää muussakin ja hän elää itseään ajatellen. Muista viis. Pitääkö naisen olla hiljaa hellan ja manipuloivan, määräävän (peli)miehen välissä nykyaikana..? Miksi uudet naiset uskovat myös kaikki valheet, etsimmekö liian epätoivoisesti rakkautta tai romantiikkaa ja mies seksiä?
Miksi kakkonenkin on uskollinen ja palvova komealle miehelle? Entä jos elämässä on muita mahdollisuuksia? Miksi aivot painavat taka-alalle ikävät asiat ja nuorena uskoo kaiken mitä mies syöttää? Haluaa luottaa ja onnistua suhteessa. Jos mies jää kiinni pelimieheydestään ja p*noreissuistaan, vaimo voi löytää uuden komean ja uskollisen miehen. Toivottavasti kakkonenkin. Vai onko niin että kollektiivisesti annamme anteeksi aika pitkälle? Miten pitkälle? Missä menee raja. Hyväksymmekö pettämisen ja että meihin sattuu? Vai ei satu enää? Entä jos pettävä pettää muussakin ja hän elää itseään ajatellen. Muista viis. Pitääkö naisen olla hiljaa hellan ja manipuloivan, määräävän (peli)miehen välissä nykyaikana..? Miksi uudet naiset uskovat myös kaikki valheet, etsimmekö liian epätoivoisesti rakkautta tai romantiikkaa ja mies seksiä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinä vaan luulet, että pettävien miesten vaimot ovat uskollisia. Ei se mitään, niin luulevat ne pettävät miehetkin. Vaimot pitävät kyllä perheen koossa, mutta petetyllähän ei ole mitään velvollisuutta olla uskollinen. Useimmat pettäjät eivät edes tajua jääneensä kiinni, saati että heitä heitä petettäisiin.
Olin uskollinen petturimiehelleni, tosin potkaisin hänet sitten ulos, kun hänen arvonsa romahti totuuden paljastuttua.
Niin vaikka tuo pettänyt lukuisia kertoja olen varmasti niin vanhanaikainen etten ryhtyisi samaan mutta avoin ja vilpitön flirttini kyllä varmasti häntä enemmän syö
ehkä tämä on kiinni suurimmalta osalta sen petetyn luonteesta pohjimmiltaan. toiset jää ja katsoo periaatteella "toiselle en luovuta" eli kärjistetysti esitettynä "huonoja häviäjiä". toiset rakastuneina haluaa uskoa parempaan, antaa anteeksi, toivoo olevan se ainoa kerta. jotkut ovat vain uskossa että eivät selviä yksinään. jotkut jaksaa lasten tähden...
omalla kohdalla oli kiinni siitä että oli "järki jäässä", rakastuneena vielä halusi uskoa. sulihan se jää kun ensin fysiikka petti ja henkisestikkin aloin olemaan raunio - jostain oli saatava rohkeus ja kiskaistava itsensä pois siitä karusellista. se löytyi sairaala reissulla tiputuksessa kun 20 kiloa kolmessa kuukaudessa laihtuneena sain luennon lääkäriltä.
se miksi uusi nainen kaikesta huolimatta uskoo, en tiedä, ei tullut kysyttyä.
Eiköhän ainoa oikea tapa elää ole se oman arvomaailman mukainen elämä tulit petetyksi tai et. Muiden tekoihin et voi vaikuttaa mutta omiisi voit. Miksi siis jonkun jota petetään täytyisi myös pettää jos sitä ei kerran halua tehdä? Tosiasiassa kuitenkin pettäjä elää itsensä kanssa loppuelämänsä ja joutuu itseään peilistä katsomaan. Se ei voi olla kadehdittavaa eikä helppoa sille pettäjällekkään jos tietää pettävänsä jotakin joka sinuun uskoo ja luottaa? Tänä päivänä on kuitenkin todennäköisempää se että kukaan ei luota tai usko yhtään mihinkään tai keneenkään kuin se että joku uskoo ja luottaa. Epäluottamusta viljellään enemmän ihmisille kuin luottamusta. Aina on enemmän syytä epäillä että sinua kusetetaan kuin että sinua rakastetaan. Surullistahan tuo on mutta on kunnioitettavaa jos joku vielä uskoo johonkin siitäkin huolimatta että tuo johon uskot ei ole sen arvoinen.
Ne pettäjämiehet tapapettäjä sellaiset osaa liehitellä. Ovat viellä niin kiltin näköisiä ja oloisia kaikinpuolin, että saavat naisen retkuun ja oman peliluonteensa salattua. Nainen uskoo ja mies selittää taitavasti kaiken niin vaimolle kuin salasuhteilleen .Useimmat haluvat perinteiset arvot omaavan vaimon ja suhteen arvomaailma on tietenkin yhdessä sovittu. Luottamus pelaa suhteessa puolin ja toisin .Kotona mies on kiltti hissukka. Ei siinä mikään kieli kaksoiselämästä. Elämässä täytyy luottaa ellei oo syytä muuta epäillä. Minä olin uskollinen ja luotin kunnes useamman vuosikymmenen jälkeen paljastui, että mies on tapapettäjä. Erosimme.
Olen edelleen sitä mieltä, että liittomme vuodet oli hyviä, vaikka ne perustuikin miehen puolelta valheeseen ainakin osan aikaa. Raamatusta sain lohtua, kun siinä sanotaan, että ihmisen vastuunkanto teoistaan punnitaan viimeisellä tuomiolla ja aviorikoksesta joutuu aina vastaamaan. Edelleen uskon oman arvomaailmani mukaan. Luotan ihmisiin ellei ole syytä olla luottamatta. Uskon ex-mieheni olevan psyykeltään jotenkin alikehittynyt, kun hän toimii noin puolisoaan ja myös salasuhteitaan kohtaan.
Olen pettynyt kyllä. Pyrin kuitenkin itse elämään kymmenen käskyn mukaan. Niiden tärkeys on vain omissa vastoinkäymisissä korostunut.