Saitko enemmän lahjoja kuin annoit tai päinvastoin?
Itselläni tais mennä kokonaisuudessa aika tasan...
Itselläni tais mennä kokonaisuudessa aika tasan...
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Sain ja annoin aika tasapuolisesti :)
Eli pimppaloora on tyydyttänyt ja tyydytetty... ;)
I wish...
Mutta lahjoja tuli ja niitä myös annoin :)
Saitko jännämiehen hienosti paketoituna? :D
No tavallaan... mut en avannut sitä pakettia vielä :D
Katsotaan kannattaako edes avata.
Pieni varoituksen sana:
Moni kakku päältä kaunis... :D
Siksipä jätinkin paketin avaamatta, toistaiseksi... ;)
Voihan sitä hädän hetkellä sitten miettiä uudelleen...
Mieti asiaa silleen...
Chivasin flinda näyttää hyvältä ja etikettikin lupaa hyvää sinkkuviskiä. Mutta kun korkkaat sen, havaitset sen olevan ylihinnoiteltua skeidaa.
Mutta sit otat vaikkapa Caol Ilan flindan. Se näyttää aika viehättävältä. Koruttoman viehättävältä. Mutku avaat sen, pelkkä nuuhkaisu kertoo jo sen, että sisältö on laatukamaa...
Pyh. Sen pitää olla bourbonia, sanoo Lemmykin.
Vaikka Lemmy onkin Jumala, bourbon on paskaa.
Sain selvästi enemmän kuin annoin. Maksoin lahjoista 7.5€ ja sain ehkä 1000€:n edestä.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! :D
Sain äidiltä lahjoja, en antanut kenellekkään mitään.
Maksoin lahjoista enemmän, mutta sain enemmän paketteja. Systeriltä sain nokkamukin. Tänä jouluna ei virvokkeet läiky, josta jo taksikuski ja Rouva Ratikkakin kiitteli. ;-)
Mä joudun juoksemaan HCR:n. Heh, mun tehtäväksi jää lahjakortin mukaan vaan harjoittelu...
Juokse, poika juokse!
Oletko muuten lukenut? Ensimmäiset 100 sivua sykähdytti teiniä, loput 200 pitkästytti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Juokse_poika_juokse
En ole lukenut. Olen kyllä kuullut siitä, mutta jaksa erityisemmin mitään nyyhkytarinoita.
Hubert Selbyn Unelmien Sielunmessu oli kova...
Tai Philip K. Dickin Hämärän Vartija.
Minulla on kauhea hinku lähteä Istanbuliin. Varaan matkan heti, kun työkuviot selviävät. Sitä silmälläpitäen systeri osti joululahjaksi Dan Brownin Infernon. 677 sivua pientä printtiä vaan odottaa inspiraatiota.
Meillä on keväälle se Pariisin matka suunnittteilla. Paljon on vielä muuttuvia tekijöitä, mutta sinne on päästävä. Se on Woody Allenin ja sen leffan Midnight in Paris vika...
Määrällisesti annetut ja saadut menevät aika lailla tasoihin. Antamani lahjat saattoivat olla hinnaltaan hieman arvokkaampia kuin saadut, mutta saadut lahjat tulivat selvästi antajiensa sydämistä joten arvostan niitä valtavasti
Tämähän tässä koko hommassa hauskinta onkin, etten halunut kenenkään arvioivan lahjojaan euroissa...
En oikeastaan antanut lahjoja. Joululevyä työstin kymmeniä tunteja ja mummo piti siitä (ihan aidosti, ei pelkästä kohteliaisuudesta, uskoisin), kun sen hänelle annoimme; lasketaanko sitä? Ainakaan käytetyllä työmäärällä ei sinänsä ole merkitystä; ei ajallani ole arvoa.
Eniten syyllisyyttä tunnen siitä, että kaukoihastukseni laittoi minulle postissa kohtuuttoman hienon ja arvokkaan lahjan (aina itse taiteiltua korttia myöten), ja se tuli niin myöhään, etten ehtinyt reagoida. Kortin olin jo aiemmin laittanut hänelle, mutta hän päätti sitten iskeä vastapalloon monta kertaluokkaa hienommin. Olin valtavan vaikuttunut, mutta samalla tunnen jääneeni velkaa ja olevani vähän pulassa: pystynkö antamaan takaisin jotakin yhtä hienoa? Ei minulla ole sellaista tyylin ja estetiikan tajua.
No voi helvetti... Pakkohan sulle on vastata...
Älä mieti asioita niin monimutkaisesti. Anna ihastuksellesi lahjaksi jotain, mitä pidät itse mittaamattoman arvokkaana. Anna hänelle itsesi. Kyllä hän ymmärtää...
Ja ota, hyvä mies, itseäsi niskasta kiinni. Tämä ihastuksesi kuulostaa, ainakin täältä luetun perusteella, liian hyvältä jotta ohittaisit hänet. Tulet katumaan lopun elämäsi sitä, jos sen teet. Usko mua...
En minä häntä ohittaa aio, se olisi typerintä koskaan. Ajattelemisen lopettaminen olisi fiksua, mutta silloin tekstikin loppuisi tähän... Olen aina pitänyt intohimotonta järkisuhdetta parhaana vaihtoehtona, jota minulle voisi olla tarjolla. (Mikä sekin näin myöhempinä vuosina on osoittautunut naiiviksi kuvitelmaksi, sillä ei yhdelläkään naisella ole mitään järkisyytä kiinnostua minusta nykyisillä spekseilläni.) Sellainen, että joku voisi olla HULLUNA minuun, on ollut täysin utopistista.
Nyt sellainen tilanne on edessäni, ja olen hämilläni. Lisäksi hän on liian hyvä ohitettavaksi, mutta samalla liian hyvä minulle. Itseni annan mielelläni, mutta riittääkö se mihinkään? Tuntuu siltä, että illuusio minusta voi haihtua koska vain ja epätasapainoinen todellisuus kaikessa mahdottomuudessaan paljastuu.
Uskallanko heittäytyä? Olen jo puoliksi irrottanut otteeni - hän vaikuttaa minuun voimakkaasti - mutta viimeistäkin varmistusta myöten?
"Anna hänelle itsesi. Kyllä hän ymmärtää..."
Eikä ymmärrä. Tuo on on mitä suurinta tuubaa. Ei ATM:llä ole mitään (seksuaali-)arvoa. Siinä menee naisen naama vain norsunvitulle. Joku julkkis tai jyystärikarju voi noin ajatellakin ja toimia, ja silloin se on naisista romanttista ja jännää ja pimppi kostuu.
Älä jauha paskaa. Piste.
Milloin Pimppa on antanut huoranvittuaan at-miehelle? Ei koskaan.
Ei ole alemmantason miehiä, on vain ihmisiä..that´s all.
Rukknsasinja ajattelinnaisija
Lähetin pimppalooralle mustan dildon lahjaksi. Itse en saanut mitään lahjoja koska minusta ei kukaan tykkää.
Sain vanhemmiltani skootterin, matkan ja 1000 euroa lahjaksi matkaa varten. Saan itse päättä minne menen. Sukulaisilta sain lahjakortteja, pyyhkeitä ja muuta krääsää.
Sukusi on vissiin jotain rikkaita kyrpiä kaikki.