Olemme 4-kymppisiä molemmat. Suhteessa jokin mättää. En tiedä kumpi oli ensin, muna vai kana, mutta olisi kiva saada vastauksia ja kenties jotain vinkkejä. Eli olen mies ja vaimon kiukuttelut ja ainainen valittaminen jostain on alkanut kyllästyttää. Pidän vaimoani viehättävänä. Mutta halun ja kiintymyksen soittaminen on ollut vaikeaa johtuen vaimon kylmyydestä, haukkumisesta, halveksimisesta ja osittain myös omasta sairaudesta. Onko menossa joku vaimon tahtoon alistaminen vai mikä. Minussakin on virheitä, mutta en koskaan hauku ja halveksi vaimoa, niin kuin hän minua kohtelee. Joskus oikein ärsytettynä on tullut jotain sanottua, mutta minua kiltimpää miestä saa etsiä. En usko, että kovin moni muu mies antaisi itseään näin kohdella. Mikä neuvoksi? Onko suhde tullut tiensä päähän? Mitä voisin vielä asian eteen tehdä? En aio kuitenkaan muniani myydä.
Mikä mättää pitkässä parisuhteessa?
yhdessäaina
14323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
" Joskus oikein ärsytettynä on tullut jotain sanottua, mutta minua kiltimpää miestä saa etsiä."
Siinäpä se: ei ole sinun vikasi, että olet liian kiltti - vaan se on ominaisuutesi. Kalsea naisimmeinen, joka vaimosi on, pitää sinua kynnysmattonaan ja kiukuttelee sydämensä kyllyydestä, kun et pane hanttiin. Vaimosi on ottanut parisuhteessanne selvästi pomon osan, kun kiltimpänä ja taipuisampana luonteeltasi olet alistunut kuuntelemaan käninät hiljaa. Vaimosi ei kunnioita eikä arvosta sinua ja... No pirun vaikeaa noita on hankkia takaisin, jos tilanne on vuosien mittaan käsistä lähtenyt.
Hän haukkuu minun lisäkseni vanhempiani ja veljeäni. Vaikea antaa lämpöä ihmiselle, joka noin tekee. Mä en myöskään voi luonteelleni mitään. Toivon vaan että kaikilla olis hyvä olla ja voitais nauttia näistä elon päivistä mitä on suotu. Mutta tämä alkaa olla painajaista. Mä en muista, että olis ollut päivä, jolloin hän ei olisi minulle raivonnut.
Lisäx on viel älyttömän mustasukkainen kaikesta mahdollisesta. En saa jutella naisen kanssa enkä mieluusti olla edes samalla työpaikalla.
Voit tietenkin yrittää jutella ja vetää rajat. Sanoa suoraan ettet kuuntele enää veljesi ja vanhempiesi haukkumista, että hänen ei ole heistä pakko pitää, mutta sinä pidät heistä etkä aio enää kuunnella: hän voi siis pitää ajatukset omana tietonaan.
Lisäksi voit rauhallisestikin sanoa että sinua kyllästyttää jatkuva valitus ja sairaanloinen mustasukkaisuus. Puhua suoraan. Ei kiltteyden tarvitse tarkoittaa sitä että vasta äärimmilleen ärsytettynä sanoo jotain, se voi olla rehellistä ja rauhallista puolensa pitämistä myös. Sitä että sanoo mitä haluaa ja mitä ei halua.
Voit aivan hyvin myös sanoa hänelle suoraan tuon että on aika vaikeaa osoittaa kiintymystä, vaikka hän muute viehättävä olisikin, koska hän pilaa sen haukkumisellaan ja halveksunnallaan.
Ei sinun tarvitse haukkua ja halveksua takaisin, se ei olisikaan rehellistä, suoraa eikä kilttiä. Mutta sinä saat silti sanoa, jopa virheellisenä, yrittää puhua ja kysyä että mikä häntä oikeasti riipii ja onko hän tosissaan sitä mieltä että sinun vain pitäisi purematta niellä tuo kaikki.
Kerro myös mitä toivot:"Toivon vaan että kaikilla olis hyvä olla ja voitais nauttia näistä elon päivistä mitä on suotu. Mutta tämä alkaa olla painajaista. Mä en muista, että olis ollut päivä, jolloin hän ei olisi minulle raivonnut. "
Miksi et sano tuota suoraan vai oletko sanonut?
Sitten jos hän ei suostu tulemaan yhtään vastaan, keskustelemaan mistään eikä tilanne vuodessa korjaannu vaikka yrittäisit puhua, antaa aikaa etkä syyttelisi suotta, on suhteenne tullut tiensä päähän. Vuosi on riittävä aika yrittää kaikkensa, ja puhua ja opetella itsekin olemaan jämäkämpi, ja toisaalta, jos et siinä ajassa saa aikaan itsekään mitään, tiedät, ettet tule saamaankaan. Se siitä sitten siis.
Voit ehdottaa jossain vaiheessa vaimollesi myös terapiaa tai pariterapiaa mutta se terapian ehdottominen sitten loukkaa ja saa aikaan raivoamista ainakin ensin. Tosin jos toinen on noin sairaanloisen mustasukkainen, se olisi jo sen takia tarpeen. Voit etsiä vaikka jotain julkisia esimerkkejä, miten suhteissa on siitäkin selvitty, kuten joku aika sitten jossain oli juttu siitä juontajanaisesta joka haki terapiasta apua sairaanloiseen mustasukkaisuuteen. Joskus on helpompi suhtautua asiaan kun tietää ettei ole ainoa ja "sattuu sitä paremmissakin piireissä".
Et ole näyttänyt naiselle kaapin paikkaa ja jälkeenpäin se tuskin onnistuu. Huono homma.
Pitkä parisuhde on perssiistä. Akka vanhenee ja kiinnostus hiipuu. Pakko on viimeistään 6-8 vuoden välein vaihtaa nuorempaan. ;))))
Oletko sanonut vaimollesi, mitä ajattelet ja miltä sinusta tuntuu?
"En usko, että kovin moni muu mies antaisi itseään näin kohdella."
Miksi sitten sinä annat kohdella itseäsi noin?! Ei tuo ole mitään kiltteyttä, vaan alhaista oman arvon tuntoa.
Hmm... Taidat olla "parempi tossun alla kuin taivasalla"-miehiä?
Ollaan yritetty keskustella. Mutta se menee aina minun syyttelyyn. Vaimon kotona oli tapana, että se joka huutaa kovempaa, on oikeassa. Ja mä en viitsi huutaa. Lähden mieluummin ulos. Enkä ainakaan minä tässä vaiheessa kaipaa nuorta ja verevää. Haluaisin edetä iän ja yhteisen historian tuomissa kerrostumissa. Mutta tätä solmua en vaan saa auki. Tämä tilanne on ollut jo päällä useamman vuoden. Enkä aio ihan heti vieläkään antaa periksi. Mutta se on käynyt selväksi minullekin, että loputtomiin en tätä jaksa. Ehkä ajatuksena on odottaa, että aika korjaa. Mutta usko meinaa loppua.
Vai on ajatuksena, että aika korjaa vaimon huonon käyttäytymistavan. No sitä aikaa saat kyllä odotella hautaan asti. Miten tuollainen solmu aukenee itsestään? Johan se olisi tapahtunut, jos olisi tapahtuakseen. On tainnut vaimosi kyllästyä sinuun. Onko vielä niin, että teet esim. paljon kotitöitä miellyttääksesi vaimoasi, ettei hän saisi aihetta huutaa. Vai yritätkö olla mahdollisimman huomaamaton kotona ja luikit pitkin nurkkia? Teet niin tai näin, on lopputulos huono, vai? Ja sinä et viitsi huutaa. Niinpä kaikki on vaimosi mielestä aivan kuten pitääkin. Noinhan elämä sujui hänen lapsuudenkodissaankin. Nyt hän toistaa oppimaansa tapaa ja sinä mahdollistat sen. Ehkä vaimosi muistuttaa luonteeltaan hallitsevaa vanhempaansa enemmän. Joko tyydyt nykyiseen elämäntapaan ja yhä useammin piiloudut huutavalta (äiti)vaimolta tai eroat. Eipä taida sinusta puolesi pitäjäksi olla.
"Taidat olla "parempi tossun alla kuin taivasalla"-miehiä?"
Rahalla ei ole osaa eikä arpaa tässä jutussa.
Tuo sanonta ei tarkoita rahaa, vaan sitä, että olet läheisriippuvainen, kun et eroa, vaikka olosi on kurja liitossa. Et osaa olla yksin tai pelkäät yksinoloa, ja yrität kestää jonkun jääräpäisen periaatteen takia huonoa kohtelua.
Mitä tuo teidän yhteinen historianne oikein on muuta kuin pelkkää kurjuutta.. sitäkö on kiva muistella elämän loppuvuosista kuolinvuoteella?!
Kamala tilanne. Muistuttaa kovasti siitä ajasta kun ensimmäistä kertaa muutin naisystävän kanssa yhteen. En osannut panna hanttiin kun luulin että varmaan tämä on ihan tavallista ja muissakin perheissä näin. Siis onhan joissain sketsiohjelmissakin tällainen asetelma, että nainen saa pomottaa ja nalkuttaa. No, kuin sketsiohjelmasta se olikin se liitto. Pahoin pelkään ettei siinä ole pelastettavissa paljoa. Joko jatkat sitä parhaan tyylisi mukaan, eli menet ulos jäähdyttelemään kun alkaa kiehua yli. Toinen vaihtoehto on ilmoittaa ettet enää jaksa tätä ja harkitset eroa.
Mainittakoon, että oma elämäni parani hurjasti eron jälkeen jo ihan sillä että huomasin että minullakin on oma elämäni.
Tuo on kuin ote entisestä elämästäni. Meille tuli ero. Tosin ei sekään minun aloitteestani.
Ehdotuksia kirjoitti loistavasti.
Sen lisäksi, että otat asian puheeksi ja rupeat puolustamaan paikkaasi, rupeat myös aloitteelliseksi. Suunnittelet lomamatkoja, viikonloppulomia, elokuvailtoja jne. Päätät viikon ruokalistan. Älä enää päästä suustasi lausetta ihan sama tms. Tee päätökset itse ja valmistaudu kestämään seuraukset.
Vallan ottaminen takaisin on tässä vaiheessa tulee olemaan todella rankkaa ja voi johtaa katastrofiin. Sinun on valmistauduttava panemaan kova kovaa vastaan ja jopa muuttamaan pois kotoa. Samalla pitäisi osata valita ne taistelut mihin kannattaa lähteä mukaan.