Kuka teidän mielestä ansaitsee sanan ystävä? Mun mielestä ei enää kukaan.
Meillä oli yks ystävä josta tuli todellinen painajainen, ketku! Mieheni kaveri löysi yhden naisen jonka kanssa muutti yhteen. Alussa se nainen oli kiva ja mukava.
Tuli toimeen meidän lastenkin kanssa. Oltiin paljon tekemisissä he hoitivat joskus meidän lapsiakin kun ne olivat pieniä ja meillä oli menoa ja lähes viikottain nähtiin käytiin kylässä ja saunottiinkin.
Muutama vuosi myöhemmin sen käytös alkoi muuttumaan. Se eukko alkoi pottuilemaan meidän lapsille, varsinkin meidän vanhemmalle lapselle.
Sitten tärähti, se alkoi puhumaan meidän yhteisille tutuille, että minä ja lapset ollan pilattu meidän isin elämä???! Voitteko kuvitella, ystävä???? Minä olin aina syyssä ja jopa aiheutin sen naisen krapulankin että olin juottanut humalaan??? Väkisinkö juotin??? Aina kun sillä meni huonosti oli vika minussa. Olivarmaan mun vika sekin, että se mulkosilmäinen apina oli niin ruma että ihmiset pelkäsivät sitä, eikä oikein osannut olla sinut itsensä kanssa. Mieheni sanoi sitä majavaksi kun sillä oli ulkonevat hampaat. Eräs heidän ystävä sanoi emakoksi.
Laitoin välit myöhemmin poikki, emmekä ole olleet tekemisissä sen eukon kanssa kohta viiteen vuoteen.
Se oli mielettömän kateellinen meille kun meillä oli kaiki hyvin. Perhe, omakotitalo, molemmilla autot, töitä, oli lapsia, rahaa, ja asiat hyvin. Se nainen ei kestänyt sitä ja halusi tuhota kaiken. Ystävät eivät kohtele ystäviä tuolla tavoin. Onneksi on paljon kavereita, mutta ystävä sanan olen unhohtanut kaikkien kohdalla.
Meillä oli yks ystävä josta tuli todellinen painajainen, ketku! Mieheni kaveri löysi yhden naisen jonka kanssa muutti yhteen. Alussa se nainen oli kiva ja mukava.
Tuli toimeen meidän lastenkin kanssa. Oltiin paljon tekemisissä he hoitivat joskus meidän lapsiakin kun ne olivat pieniä ja meillä oli menoa ja lähes viikottain nähtiin käytiin kylässä ja saunottiinkin.
Muutama vuosi myöhemmin sen käytös alkoi muuttumaan. Se eukko alkoi pottuilemaan meidän lapsille, varsinkin meidän vanhemmalle lapselle.
Sitten tärähti, se alkoi puhumaan meidän yhteisille tutuille, että minä ja lapset ollan pilattu meidän isin elämä???! Voitteko kuvitella, ystävä???? Minä olin aina syyssä ja jopa aiheutin sen naisen krapulankin että olin juottanut humalaan??? Väkisinkö juotin??? Aina kun sillä meni huonosti oli vika minussa. Olivarmaan mun vika sekin, että se mulkosilmäinen apina oli niin ruma että ihmiset pelkäsivät sitä, eikä oikein osannut olla sinut itsensä kanssa. Mieheni sanoi sitä majavaksi kun sillä oli ulkonevat hampaat. Eräs heidän ystävä sanoi emakoksi.
Laitoin välit myöhemmin poikki, emmekä ole olleet tekemisissä sen eukon kanssa kohta viiteen vuoteen.
Se oli mielettömän kateellinen meille kun meillä oli kaiki hyvin. Perhe, omakotitalo, molemmilla autot, töitä, oli lapsia, rahaa, ja asiat hyvin. Se nainen ei kestänyt sitä ja halusi tuhota kaiken. Ystävät eivät kohtele ystäviä tuolla tavoin. Onneksi on paljon kavereita, mutta ystävä sanan olen unhohtanut kaikkien kohdalla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Siksi tuollaiset sekotapaukset kannattaisi kiertää kaukaa...
on kyllä pahaa pirre. Toisaalta ollaan kaikki kateellisia. On osa meistä. Mutta ihminen joka on ihminen, täytyy pystyä kunnioitamaan muita vaikka kuinka käteellinen olisikin. Ei sen takia satuttaa muita.
Toivon sulle hyvä jatkoa ja toivo vielä ystävyyteen :)
Joskus tosiaan huvittaa kun joku sanoo kutsuneensa 20 lähintä ystävää juhliinsa. Mielestäni ystäviä voi olla vaan muutama, kavereita vaikka kuinka paljon. Valitettavasti nykypäivänä minustakin tuntuu että ystäviä ei enää saa tai sitten niitä on mahdoton löytää.
Ikävää että kohdallasi kävi noin, itsellänikin on samantyyppinen juttu käynyt kohdalleni.
Tuntuu että nykypäivänä ei luotettavia ja rehellisiä, pyyteettömiä ihmisiä enää ole, paitsi minä.. he, he...
huvittaa nää ihmiset, joilla on kymmenittäin ystäviä..en usko sen olevan mahdollista. Ystävä on ihminen jolle oikeesti voi sanoa kaiken ja jonka kanssa voi riidelläkin, ilman että menee välit poikki. Mulla on yks tällanen ystävä ja hän on mulle jopa tärkeempi kun mieheni, koska hänen kanssaan ollaan tunnettu paljon kauemmin. tiedän myös, että vaikka mieheni kanssa tulisi ero, ystävä pysyisi. Ystävyydestä voi puhua myös silloin kun ystävyys säilyy ilman että nähtäisiin usein ja että voi puhua ystävälleen jos joku arka asia ahdistaa, vaikka viime tapaamisesta olisi puoli vuotta. Minulla on myös kavereita, mutta heille en todellakaan kertoisi puoliakaan niistä asioista, joista puhun ystävälleni. Aitoa ystävyyttä on siis olemassa:)
Ystäväsi on tärkeämpi kuin miehesi? Herää kysymys millainen suhde sulla on mieheesi. Kyllä mun mies on mulle se kaikkein tärkein ihminen.
näin on vielä, koska ollaan seurusteltu miehen kanssa vasta niin vähän aikaa..tottakai tilanne muuttuu se myötä mitä kauemmin ollaan oltu miehen kanssa yhdessä.
Ei pitäisi ketään haukkua ulkonäön vuoksi. Sille kun ei yleensä mahda itse mitään. Jos olette ajatelleet tuollaisia ystävästänne, ja jopa nimitelleet häntä ulkonäön vuoksi. Niin se ei ole ollut aitoa ystävyyttä teidänkään puolelta.
Onko niin että voi olla ystävä vaan jos kaikki menee omanmielen mukaan hyvin. Mutta jos hän erehtyy arvostelemaan tai olemaan erimieltä, niin silloin ei ollakkaan enää ystäviä.
Ei todellakaan. Enkä koskaan sanonut hänestä pahaa hänen kuullen.
Mutta sen jälkeen kun se akka alkoi tuollaisia syytöksiä lateleen, vasta silloin näin hänessä hirviön! Vasta jälkikäteen.
Ehkä, jos se olis vain ja ainoastaan minua suorastaan haukkunut, mutta kun se väitti että lapset pilaa isänsä elämän! Se sai minut todella ilmiliekkeihin!
Ystäviä oltiin niin kauan, kunnes välit laitoin totaalisesti poikki. En todellakaan arvostele ihmistä ulkonäön perusteella, mutta kukaan, ei kukaan tule minulle ja muille sanomaan, että meidän lapset pilaavat isänsä elämän!
Jos puhut noin rumasti ja arvostellen entisistä ystävistäsi, en usko sinun edes tietävän mitä ystävä-sanalla tarkoitetaan.
Ilkeä arvostelusi perustuu suurelta osin ulkoiseen olemukseen. Miten ilkeä ihminen voi tuhota sinun mammonan palvontaan perustuvan onnellisuutesi.
Mitäpä, jos menisit välillä itseesi.
Luitko mitä olen kirjoittanut?
Olimme hyviä ystäviä puolin ja toisin. Enkä koskaan hänen kuullen sanononut hänestä pahaa tai haukkunut muille.
Kunnes sen eukon käytös muuttui minua kohtaan ja hän alkoi syyttämään minua, minun selän takana hänen omista virheistä minua ja lapsiani! Olisi ollut reilua että oisi sanonut minulle itselleni suoraan. Sain kuulla muualta, yhteisiltä ystäviltämme!
Sen jälkeen en minäkään sanojani säästellyt. En todellakaan arvostele kavereitani ulkonäön perusteella, en itsekään ole missi.
Sitäpaitsi, ollessamme vielä ystäviä, löysi hän muistakin meidän ystävistä aina vikaa, mutta en juorunnut niitä eteenpäin. Annoin olla.
Emme ole mammonaihmisiä, vaan tulemme hyvin toimeen. Mutta se eukko vaan oli kateellinen. Olihan sillä vaikea lapsuus. Isä lähtenyt lätkimään, äiti alkoholisoitunut, ja muutama nuorempi sisarus vielä, niin rankkaahan se on ollu.
Mutta miksi kateus ja viha täytyy purkaa ihmisiin, joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä?
Ja tavalla, joka on todella aliarvoista. Kohdistaa syyte silloin vielä alle kouluikäisiin lapsiin, jotka ei varmasti ole koskaan meidän isän elämää pilanneet.