on ihmisen kyky rakastaa, kyky rakastaa itseään ja toisia.
Mitä se sinulle merkitsee?
Minulle:
- tekee asioita, jotka ovat hyväksi itselle
- hakeutuu toisten seuraan, on läsnä niin että sekä kuuntelee että jakaa aidosti omia tunteitaan
- tiedostaa omat tunne- ja ajatusmaailmansa taustat, osaa valita mitä niistä ottaa omaan elämäänsä ja mitä antaa vaan mennä vanhentuneina ja huonoina
- muutenkin pitää rajansa, osaa sanoa ei
- on realistinen itsen ja toisten suhteen, ei vaadi liikaa
- kannustaa itseään, käyttää kykyjään ja voimiaan, tekee itse
Entä muuta?
Mitä se sinulle merkitsee?
Minulle:
- tekee asioita, jotka ovat hyväksi itselle
- hakeutuu toisten seuraan, on läsnä niin että sekä kuuntelee että jakaa aidosti omia tunteitaan
- tiedostaa omat tunne- ja ajatusmaailmansa taustat, osaa valita mitä niistä ottaa omaan elämäänsä ja mitä antaa vaan mennä vanhentuneina ja huonoina
- muutenkin pitää rajansa, osaa sanoa ei
- on realistinen itsen ja toisten suhteen, ei vaadi liikaa
- kannustaa itseään, käyttää kykyjään ja voimiaan, tekee itse
Entä muuta?
Vastaukset 26
Vanhimmat
No kyllä pariutumisen tärkein taustavaikuttaja on sattuma, että kohtaat sen oikean ihmisen juuri oikeassa kohtaa teidän kumpaisenkin elämänviivaa.
Muista lukea horoskooppisi.
Jos kaikkea tuota on, mitä edellä mainitset, miksi pariutua? Tärkein taustavaikuttaja?
Siksi, että asioiden jakaminen toisen kanssa on hauskempaa. Siksi, koska elämän jakaminen toisen kanssa on monella tavalla palkitsevaa. Siksi että kun oma elämä on hyvin ja kunnossa, niin sen voi jakaa toisen kanssa vaatimatta toiselta mitään. Silloin yhdessäolo ei ole riippuvuutta vaan aitoa jakamista, josta on mahdollisuus kehittyä rakkautta.
Alan jo ymmärtää, että nuorella iällä unelmia tulee olla, mutta vanhemmiten niistä on lupa ja jopa tuleekin luopua. Vain siten on mahdollisuus Onneen.
Onni ei ole mahdollisuus jossain toisaalla. Onni on tässä, kun sen antaa elämäänsä tulla. Sinkkupalstallakin.
Olkoon. En tarvitse siihen enää kumppania, en jakamaan onnea, en ravitsemaan sitä.
Ongelma onkin siinä että jaettavat on niin kovin erilaisia usein.
Nainen jakaa:
- toiselle miehelle tehty lapsi/lapset
- velat
- lemmikit
- muistoja juoksuajoilta, näyttää sinulle valokuvia etelnmatkoiltaan (jännämiehet kuvissa mukana)
Nainen ei jaa
- seksiä riittävästi
- miehelle lasta kun ne on jo tehty
Nainen odottaa miehen jakavan:
- kaiken aikansa ja rahansa naiselle ja sen lapselle/lapsille
- toiveissa on myös omakotitalo ja farkku-audi, uusi
On eri asia olla aidosti tarvitsematta jotain (mutta samalla sille avoin) kuin kieltää jotain menettämisen tai muun pelossa.
Kun on hoitanut elämänsä itselle hyväksi on avoin hyvälle ja jakamaan sen toisen kanssa, joka ei ole siitä sinun hyvästäsi riippuvainen samalla tavalla kuin itse et ole riippuvainen toisen hyvästä.
Mitä sinä jaat naisen kanssa? Millaista sinun elämäsi on?
Alkuun varmaankin jaettaisiin vapaa-aikaa, iltoja ja viikonloppuja silloin kun se on mahdollista. Jossain vaiheessa jos nainen olisi hyvä pitäisi kai alkaa jakamaan ihan kaikki jos molemmista siltä tuntuisi mutta se onkin se pelottava osuus, ottaa nainen asumaan ihan vakituiseen saman katon alle.
Kukaan ei pakota jakamaan mitään. Ja sitä vapaa-aikaakin voi jakaa monella tavalla. Miten haluaisit sitä jakaa?
On hirveän hyvä, että ihminen voi myöntää itselleen, että asioissa pelottaa joku asia. Koska samalla, kun myöntää sen, on jo ottanut askeleen sitä kohti. Tarkastelee sitä. Tarvitseeko sitä pelätä. Onko se välttämätön seuraus?
Niin kauan kuin ei voi kohdata pelkoaan pelkona sitä yrittää peitää erilaisten muiden tunteiden taakse, vihan ja angstin, olkiukkojen. Siellä alla se pelko kuitenkin on ja silloin vaikuttaa elämään vielä enemmän kun sitä ei pysty kyseenalaistamaan.
Käytännössähän ne on enimmäkseen ihan arkisia juttuja mitä jakaa, tekee samoja asioita kuin sinkkuna mutta sitten vaan kaksin ja suhteen luonteestakin riippuu myös, jos etä niin sitten varmaan kumpaisenkin kotipaikkakunnalla yhdessäoloa mutta jos samassa kaupungissa asumiset sitten enemmän varmaan pieniä reissuja muualle yhdessä kun ei tarvitse kummankaan ensin matkustaa toisen luo.
Miksei sitä voisi myöntää, itse ainakin koen että yhteenmuutto on aika iso askel, siinä vaiheessa kun kumpikin sitoutuu aikalailla toiseen ja lusikat tulee samaan laatikkoon, asioiden peruuttaminen on jo paljon työläämpää kuin aiemmin.
Kun tätä palstaa lukee, aika nopeasti näkee että seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat monille miehille pelottavia, mutta sen sijaan että jaettaiisin niitä pelkoja täällä sellaisina kuin ne ovat (ehkä tautien pelkoa lukuunottamatta), niin kehitellään kaikenlaisia angstirakennelmia ("naiset ei tykkää, naiset on pahoja huoria") siihen itse asian päälle.
Hoetaan "pillu, vittu, huora, ärrinpurrin, neitsytmulletänneheti" vaikka siellä alla olisi ajatuksia kuten "apua, kelpaanko?" "entä jos en osaa tai tiedä mitä tehdä?" jne, mitkä todellisuudessa estää sitä seksielämän jakamista.
Ne todelliset syyt kohtaamalla olisi mahdollista päästä eteenpäin. Mutta nimenomaan sellaiset keskustelut täältä puuttuvat.
ai vai niin? Lähdet siis viemään asiaa mielessäsi viitoittamaasi suuntaan jossa alat mollaamaan palstan miehiä kokemattomiksi ja pelokkaiksi? Ei minua ainakaan sinänsä seksi pelota, se kun on kuitenkin aika helppoa toimitusta mutta kieltämättä se olisi paljon miellytttävämpää vähemmän kuin enemmän kokeneen naisen kanssa vaikka se kokeneempi osaisikin ehkä enemmän erilaisia temppuja.
Siinä kovasti kokeneessa naisessa on se vika kieltämättä että sillä on liian paljon taustaa ja siitähän voisi itselle syntyä tosiaan paineita jos tietäisi naisen mielessään ajttelevan koko ajan "Abdulilla ja Mahmudilla oli kyllä isommat", menisi maku koko touhusta. Vähemmän kokeneella naisella jolla vain suomalaisia kumppaneita ollut tuskin on ollut niin paljon isompaa että eroa huomaisi tai muistelisi sen kummemmin. Paras tietysti olisi neitsyt jolle itse olisi se järisyttävin kokemus siihen mennessä, ei siitä mihinkään pääse.
En mollaa kokemattomaksi. Monet kertovat olevansa kokemattomia.
Tottakai pelot vievät maun touhusta kuin touhusta. Siksi niiden kohtaaminen on hyväksi. On eri asia sanoa ääneen mikä kokeneessa tekee itsen epävarmaksi kuin haukkua kokeneita huonoiksi ihmisiksi.
Naisia kannattaa sitten kuunnella ja uskoa, kun he kertovat miten kumppani jonka kanssa he ovat on sillä hetkellä heille se paras ja rakkain.
Ei tieto siitä että nainen muistelee abdulia ja mahmudia jättikaluineen ole pelkoa vaan ihan pelkkää v..tusta a kyllä se kokenut nainen on aika huono ihminen jos on itsensä altistanut ahmedin alle tautivaaroineen ja kentie kantaa sitten virusta kiltin ja kunnollisen miehen sänkyyn.
Mielelläänhän sitä uskoisi mutta kun tietää että nainen muistelee niitä etnopanojaan niin aika vaikea on uskoa että se sillä hetkellä oleva itse olisi paras mistään muusta syystä kuin taloudellisista ja aitoon rakkauteenkin naisen puolelta on sitten aika vaikea uskoa.
Uskon, että tässä on ihan aito ongelma. Sikkumiesten ja naisten elämät ovat olleet erilaisia ja on eri asioita jaettavaksi.
Olen nyt aikuisena uusiosinkkuna tullut siihen tulokseen, ettei mikään ole niinkuin ennen nuorena. Silloin muutettiin heti yhteen ja kaikki oli helpompaa.. Opeteltiin yhdessä elämää aikuisina. Nyt on se oma elämä valmiina samoin mahdollisella kumppanilla ja todennäköistä onkin, että ne elämät eivät kohtaa vaikka kuinka rakkautta olisi.
Eli on mahdollista että päädyn vielä sellaiseen ratkaisuun, jos elämän kumppani löytyisi että asuttaisiin kahdessa osoitteessa ja omavaraisina :) Ei voi enää vaatia muuta tai mä en vaadi kenenkään sopeutumista mun arkeen.
Kahdessa osoitteessa asuessa tai ilman yhteisiä lapsia suhde on helppo lopettaa milloin tahansa. Ja niin se lopetetaankin. Itselleni tulee kyllästyminen ja tunne, että tämä suhde on nyt nähty siinä kohtaa kun asiat eivät enää etene. Silloin siirryn elämässä eteenpäin.
En itsekään ihannoi yhdessä asumista, mutta lapsen saanti on luonnollinen seksiin liittyvä asia, ja viime kädessä näen sellaisen suhteen seksuaalisena hyväksikäyttönä, jossa toinen haluaa seksiä mutta ei lasta, ja toinen haluaa lapsen.
Itse haluaisin toki yhteisen elämän ja yhdessä asumisen mutta käytännön kannalta luulen ettei sellaista kumppania löydy ikinä. Tuskin kyllä minkäänlaista kumppania et ei sen puoleen.. tai ainakin tilaa pitäisi olla sen maatilanverran. :) Olenkin nyt viittävaille lopettamassa tätä viimeistä yritystäni kun en usko senkään johtavan mihinkään. Harmi et menee hyvä ukko hukkan vaikka itse sanonkin.
Luulen, että ihminen suurentelee asioita silloin kun joutuu itse tekemään päätöksiä. Useimmat kuitenkin sopeutuu sairaalaankin, kun joutuvat onnettomuuteen - ja siellä ei sentään voi edes valita huonekaveria.
Nykyajan ihminen sopeutuu jos on pakko -ei muuten. Mä reissaan paljon harrastukseni takia ja usein lähdöt aamuyöstä. Lisäks teen kolmivuorotyötä jne. Mut sellasta se on.. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee :)
Aikuisena yhteenmuutto edellyttää, että molemmilla on omaa tilaa elää ja harrastaa eli maatila olisi hyvä vaihtoehto;)
Totta varmaan jos eri osoitteet, niin helpompi erota vastoinkäymisten kohdatessa;(
Eli ensin etsittävä se maatila ja sit palattava puolisonhaku asiaan.. Helpottas ehkä näinpäin.
Palstalla parisuhteeseen suhtaudutaan kuin villieläimen pitoon lemmikkinä. Periaatteessa eläin kiehtoo, mutta se ei saa häiritä omaa elämää, sille pitää olla oma paikka ja siitä pitää päästä tarvittaessa pikaisesti eroon. Ei tuollaisella asenteella voi ikinä luoda parisuhdetta.