Kertokaa miten sitä jatkuvaa huutoa ja säätämistä kestää? Varsinkin kun on tottunut rauhalliseen parisuhteeseen? Koko ajan on jokin vialla, joku on hukassa, joku ei kelpaa, kerran mennään kerhoon ja sitten olla jatkuvasti flunssassa, tartutetaan vanhemmat ja töitäkin pitäisi jaksaa painaa. Meneekö lapsen synnyttyä vanhemmilla joku pelle-vaihde päälle, jolloin ruualla leikkiminen ja tavaroiden levittely alkavat tuntumaan hauskalta hommalta? Varmasti on mukavaa leikittää lasta ja käydä jossakin hoplopissa, mutta se arjen säätö... Onko se todellakin tuommoista ja tottuuko siihen?
Ps. En vihaa lapsia, kuten ensimmäinen vastaaja varmaan sanoisi, muutos enemmänkin pelottaa..
Ps. En vihaa lapsia, kuten ensimmäinen vastaaja varmaan sanoisi, muutos enemmänkin pelottaa..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Täällä yksi joka olisi niin onnessaan kun vaan tuon kaiken voisi saada kaikkine hyvine ja huonoine puolineen.Toisille annetaan ja toiset ei saa vaikka kuinka tahtoisi.Elämä ei ole aina niin reilua.
Ihmisellä on taipumus suurennella asioita päässään ja niin taidat tehdä nyt. Oletat että lapsiperheen arki on yhtä kaaosta (kokoajan). Ei se ole. Mene hoitamaan jonkun tuttusi lapsia niin saat vähän osviittaa. Mutta ota huomioon että sitä puuttuu se oman lapsen rakkausmomentti jolla kohtelet heitä joten se saattaa vääristää "tuloksia".
Ei se kaaosta aina ole, ja vaikka ruuat lentää seinään välilä ja kuolaa on siellä ja yrjöä tuolla, lapsiaan rakastaa niin paljon ettei se tunnu niin kamalata kuin mitä lapsettoman korvaan kuulostaa.
Itse olen kyllä mm. lopettanut musiikin kuuntelun lasten saannin myötä koska rakastan hiljaisuutta enemmän kuin koskaan.... :)
:D onhan se etenkin väsyneenä rankkaa, mutta ne hyvät hetket on sen arvoista. eikä se kaaos kestä kuitenkaan koko loppuelämää...
Kyse on ehkä parin vuoden periodista pitkästä elämästäsi. Kerrankin en saanut selvää oliko aloittaja mies vai nainen. ilmeisesti mies joka on tottunut Perhe on pahin-tyyliseen naisen silmäteränä ja keskipisteenä olemiseen. Mustasukkaisuutta ilmassa. Muistelepa millainen mallilapsi itse olit kolmivuotiaana?
Keskustelua äidin kanssa, pariterapiaa jos olet tosissasi ja hermo meinaa mennä yhtä tosissaan.
Pari vuotta ei riitä,kyllä tossa showssa kuluu noin 15v/ jälkikasvu. Ymmärrän hyvin ap:n epävarmuuden.
Niin no... jos asiaa tollalailla aattelee niin ei kannata hankkia edes kultakalaa kumppanista puhumattakaan :D
Ehkä lapsien teko ei ole sun juttu. Ihan vinkkinä käytä ehkäisyä!
kysykää vanhemmiltanne nykyajan apukit kaupunkilaiset tisekeskeiset sinkut jotka ette lisäänny. miksteidät tehtiin ja oliko teillä arvoavanhempiensilmissä. onhan täs joku viallla nykymenos. tartteeko kaikista ottaa mallia 8AMERIKAN MALLI MEDIA kasvattaa
Miten voi olla noin vaikeaa. Meillä on kaksi lasta ja aika rauhallista on. Mennään mekin, mutta ei meillä kiljuta ja hermoilla.
En osaa kummemmin neuvoa mutta sanon sen että lapsi muuttaa/pilaa romanttisen suhteen täysin!! Sen jälkeen voit sanoa hyvästit romantiikalle!
Miten kestää?
HUUMORILLA! ja tarpeellisella määrällä unta. Nuku aina kun siihen vain saat tilaisuuden. Vauva (t) kainaloon ja unten maille!
Onhan tää rankaa, mutta voi lohduttautua sillä, että muilla ihan sama homma. :>