Monelle varmasti tuttu ilmiö ja sattui osumaan myös omalle kohdalle. Tunnen siis ystävyyden olevan yksipuolista läheisen ystäväni kanssa. Olemme tunteneet jo useamman vuoden ja olemme jakaneet murheemme puolin ja toisin. Kyseisen ystävän kanssa oli tapana nähdä usein ja keskusteluja tuli käytyä puhelimitse hyvin aktiivisesti.
Yhtäkkiä tilanne on muuttunut. Puhelin ei soi ja en saa enää viestejä melkein ollenkaan. Olen aina se aloittava osapuoli, joka kyselee kuulumisia ja suunnitelmista. Ennen vanhaan läheinen ystäväni itse halusi kysellä minun kuulumisia, mutta nykyään tilanne on niin, että vaihdamme ehkä kerran tai kaksi kuukaudessa kuulumisia ja muuten hänestä ei kuulu ollenkaan. Läheinen ystäväni ei jaa myöskään murheitaan kanssani. En tietenkään tarkoita, että hänen olisi pakko nimenomaan avautua minulle, mutta aikoinaan hän kehui kuinka minuun pystyy oikeasti luottamaan. Kuulumisien vähenemisen lisäksi emme myöskään näe, kun vaan pari kertaa vuodessa, jos sitäkään. Tapaamiset onnistuu vain silloin, kun hän on tulossa tapaamaan muitakin eikä vain minua. Tästä tulee väkisinkin mieleen, että hän ei jaksa nähdä vaivaa vain minun tapaamiseen. En tietenkään tuomitse, mutta varaudun pettymykseen.
Olen puhunut asiasta läheisen ystäväni kanssa ja hän perustelee vähäistä yhteydenpitoaan "säätämisellä." Kuulostaa jotenkin oudolta selitykseltä. En tiedä miksi tilanne on tällainen, sillä mitään niin sanotusti "dramaattisia" käänteitä ei ole sattunut. Yhtäkkiä yhteydenpito väheni melkein "nollapisteeseen." Läheinen ystäväni sanoi myös, että hän on valmis pitämään yhteyksiä enemmän, mutta aikaisempien kokemuksien perusteella hänen lupauksensa ei välttämättä tule pitämään.
Olen ihan pihalla enkä tiedä mitä tehdä. Harmittaa todella paljon kun läheinen ystäväni yhtäkkiä lakkaa pitämästä yhteyttä. Yhteydenpito lähti laskuun jo yli puoli vuotta sitten ja nyt haluaisin tietää neuvoja. Mitä teen asian kanssa?
Yhtäkkiä tilanne on muuttunut. Puhelin ei soi ja en saa enää viestejä melkein ollenkaan. Olen aina se aloittava osapuoli, joka kyselee kuulumisia ja suunnitelmista. Ennen vanhaan läheinen ystäväni itse halusi kysellä minun kuulumisia, mutta nykyään tilanne on niin, että vaihdamme ehkä kerran tai kaksi kuukaudessa kuulumisia ja muuten hänestä ei kuulu ollenkaan. Läheinen ystäväni ei jaa myöskään murheitaan kanssani. En tietenkään tarkoita, että hänen olisi pakko nimenomaan avautua minulle, mutta aikoinaan hän kehui kuinka minuun pystyy oikeasti luottamaan. Kuulumisien vähenemisen lisäksi emme myöskään näe, kun vaan pari kertaa vuodessa, jos sitäkään. Tapaamiset onnistuu vain silloin, kun hän on tulossa tapaamaan muitakin eikä vain minua. Tästä tulee väkisinkin mieleen, että hän ei jaksa nähdä vaivaa vain minun tapaamiseen. En tietenkään tuomitse, mutta varaudun pettymykseen.
Olen puhunut asiasta läheisen ystäväni kanssa ja hän perustelee vähäistä yhteydenpitoaan "säätämisellä." Kuulostaa jotenkin oudolta selitykseltä. En tiedä miksi tilanne on tällainen, sillä mitään niin sanotusti "dramaattisia" käänteitä ei ole sattunut. Yhtäkkiä yhteydenpito väheni melkein "nollapisteeseen." Läheinen ystäväni sanoi myös, että hän on valmis pitämään yhteyksiä enemmän, mutta aikaisempien kokemuksien perusteella hänen lupauksensa ei välttämättä tule pitämään.
Olen ihan pihalla enkä tiedä mitä tehdä. Harmittaa todella paljon kun läheinen ystäväni yhtäkkiä lakkaa pitämästä yhteyttä. Yhteydenpito lähti laskuun jo yli puoli vuotta sitten ja nyt haluaisin tietää neuvoja. Mitä teen asian kanssa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minusta sinun kannattaa antaa tälle ystävällesi tilaa. Ehkä ystävyytenne palautuu entiselleen ajan kuluessa tai sitten on aika move on. Älä takerru tähän yhteen ystävään, vaan mene ulos maailmaan ja harrastuksiin ja löydät uusia ystäviä.
Ymmärrän kyllä sinun pettymyksesi. Et voi tehdä sen enempää kuin olet tehnyt. Takertuminen ei ole ratkaisu eikä auta. Joskus tulee aika joidenkin ihmisuhteiden päättymiselle. Silloin pitää vain antaa toisen mennä ja kiittää vaikka vain sydämessään toista antamastaan ystävyydestä.
Kirjastosta voit lainata hyvän kirjan, joka kertoo kaikesta ihmissuhteista, mm ystävyydestä. Brenda Shoshanna: Zen ja rakastumisen taito.
Hei apuakaivattaisiin.
Olet hämmentynyt, suruissasi ja ehkä loukkaantunutkin, kun aiemmin tiivis ja läheinen ystävyys on etääntynyt entisestä.
Kerrot, ettei mitään dramaattista ole tapahtunut. Ehkä sitten kuitenkin jotain? Emme voi tietää ystäväsi puolesta, mutta on esimerkiksi mahdollista, että hänelle on tullut odottamaton taloudellinen kriisi, josta ei ole kehdannut kertoa sinulle ja joka vaikuttaa sitten kaikkiin kustannuksiin (matkat, mahdolliset kahvilassa käynnit yms). On mahdollista, että ystäväsi on vaikkapa rakastunut ja viettää kaiken aikansa uuden ihastuksensa kanssa. On mahdollista, että teidän välillänne on tapahtunut jotakin: väärinkäsitys, loukkaantuminen tms josta sinulla ei ole aavistustakaan.
Minäkin vielä kannustaisin kerran ottamaan asian puheeksi, kysymään onko jotain sattunut tai oletko tietämättäsi loukannut häntä, sekä kertomaan, että kaipaat entistä läheisyyttänne ja ikävöit ystäväsi kanssa oloa ja se oli sinulle tärkeää aikaa.
Mutta joskus myös käy niin, että ihmissuhteet ovat aikansa tiiviitä ja sitten ne etääntyvät, joskus lyhyeksi ajaksi, joskus peruuttamattomasti. Jos näin käy, yksin ei voi ihmissuhdetta ylläpitää. En kuitenkaan suosittele dramaattista välien katkaisemista. Se kaduttaa usein jälkeenpäin ja sitä on erittäin vaikea enää paikata. Mutta voit vaikka hetken aikaa odottaa, mitä tapahtuu, ellet esimerkiksi kuukauteen itse otakaan yhteyttä. Voihan olla niinkin, ettei toinen osapuoli kerkeä ottaa yhteyttä, kun sinä aina ehdit ensiksi.
Toivon, että saatte yhteytenne jälleen toimimaan ja ystävyytenne jatkumaaan. Ellei, toivon sinulle kykyä päästää irti ja surra se asia loppuun.
Meiju, diakoni
Kiitos kaikille vastaajille. Oli mukavaa saada vastauksia ja lukea niitä. Lisätäkseni aiempaan viestiini, niin oikeastaan tämän hyvän ystäväni lisäksi muutkin ystävät ovat lakanneet pitämästä yhteyttä. Seurani kelpaa vain silloin, kun on paha olla. Eilen kerroin eräälle ystävälleni, kuinka minut on hylätty. Tähän hän sanoi vain "voivoi onpa ikävää" ja vaihtoi aiheen omiin huoliin. Toisin sanoen häntä ei voinut juurikaan vähempää kiinnostaa.
Unohdin tosiaan mainita, että hyvä ja läheinen ystäväni on aloittanut seurustelun hieman yli kuukausi sitten. Toisaalta en usko, että se yksin selittää sitä miksi häntä ei enää melkein ollenkaan kiinnosta olla kanssani tekemisissä. Kyseinen tilanne on alkanut jo yli puoli vuotta sitten, jolloin ei minun tietääkseni ainakaan ole sattunut mitään, mistä hän voisi loukkaantua. Olen kuitenkin ystävällinen ja kiltti ihminen ja pyrin aina olemaan loukkaamatta muita ja muistaisin kyllä jos olisin sanonut tai tehnyt jotain loukkaavaa.
Harmittaa todella paljon menettää melkein kokonaan yhteys hyvään ja läheiseen ystävään. Olen useampaan otteeseen sanonut tälle läheiselle ystävälleni, että olisi kiva nähdä taas ja olla muutenkin tekemissä. Pelkkä keskustelukin puhelimitse tai viestien avulla käy. Ystäväni tietenkin lupasi pitää enemmän yhteyttä ja pitää kiinni ystävyydestämme. Fakta kuitenkin on se, ettei hän ole pitänyt lupaustaan, lupaukset on pikemminkin jäänyt pelkiksi sanoiksi. Monen viikon tai jopa kuukauden hiljaisuus vallitsee, kunnes otan itse taas yhteyttä ja kysyn kuulumisia. Joskus ystäväni ei viitsi edes vastata siihen, mitä hänelle kuuluu.
Hiljattain hän lupasi jo toisen vai jopa kolmannen kerran pitää yhteyttä. Saa nähdä miten tässä käy, sillä hän on nyt muualla eikä siksi voi pitää yhteyttä. Saa nähdä mitä tapahtuu, kun hän palaa viikonloppuna kotiin.
Minulla on jo valmiiksi epäilys siitä, miten tässä käy...