Mitä mieltä tälläisestä yhdistelmästä parisuhteessa?
Olen huomannut mitä vanhemmaksi itse tulen, alan myös kiinostua nuoremmista. Nuorempana, ala-ikäisenä teinityttönä juoksin jopa yli 10v vanhempien nuorten miesten perässä, en siis jatkuvalla syötöllä, oli minulla oman ikäistäkin seuraa, mutta oli myöskin ala-ikäisenä teininä, kuitenkin suojaikärajan ylittäneenä myös 12v vanhempi seurustelukumppani.
On ollut kunnollista poikaa/miestä ja laitapuolenkulkijaa.
Onko minussa jotain mennyt pieleen?
Nyt olen kuitenkin todenteolla rakastunut/ihastunut yhteen 16-vuotiaaseen poikaan. Hän siis täyttää ensvuonna 17v ja minä 20v. Siksi laitoin otsikkoon jo iät noin, koska tätä vuotta on enää jäljellä 3 päivää.
Se poika on todella komea ja mukava. Näyttääkin oikeastaan jo ihan nuorelta mieheltä! :) muttä välillä tuntuu ihan helvetin lapselliselta, verrattuna siihen mitä minä olin hänen ikäisenään jo. Siis nyt se ei oo mikään ihme et mä oon häntä kypsempi kun mä oon häntä vanhempi, mutta jos tasottaa tilannetta ja vertaa siihen millanen mä olin hänen ikäsenään. Olin tottakai sillon lapsellisempi mitä oon nytten, mutta en kuitenkaan nuin lapsellinen mitä hän. Hänellä on vielä kaikki mopo jutut ja jonne perseilyt mielessä... Mä olin tossa iässä alkanut jo vähän kypsymään ja asuin omillani. Mulla oli nuo teini-iän perseilyt voimakkaimmillaan ylä-asteella ja 15-vuotiaana kun olisin saanut mopon, nykyään siihenkinhän vissiin se raja on 16, mutta minä olisin 15-vuotiaana vielä mopokortin ja mopon saanut, niin emmä enää edes sitä siinä vaiheessa halunnut... Se haluaminen kerkes mennä ohi, kovimmillaan se oli 7- ja 8-luokilla. Mulle riitti sitten ihan mun oma rakas jopo. :) ja murrosikäkin mulla alko tosi aikasin, 10-vuotiaana kuukautiset, 9-vuotiaana vähitellen rintojen ja karvojen kasvu, 11-12vuotiaana olin enemmän sekasin kun ylä-asteella ja tappelin ja purnasin ihan kunnolla mun vanhempia vastaan... Mulla on menny ehkä tämä kehitys vähän heikunkeikun. Ja nyt about 20-vuotiaana, haaveilen jo vähitellen omasta vauvasta, vakaasta parisuhteesta jne. Kykeneekö 17-vuotias poika käsittämään nämä asiat?
Mä en oo ite tahtonu uskoo siihen, että sukupuolella ois mitään merkitystä kehityksen kannalta. OIKEASTI. Mutta kertokaa te.
Poika on saanut kokea kanssa kaikkia rankkoja juttuja elämässään ja minä myös, en tiedä miksi hän silti tuntuu niin lapselliselta vaikka ikäeroa on vain 3v ja kohta on hän enää vuoden päässä täysi-iästä... Etenkin ne sen kaverit, ihan helvetinmoisia jonneja ja tytöt tappelee hulluna tästä pojasta kun mitkäkin pikkupissikset. Ne on niin kateellisia ja katkeria, kun se poika käykin ennemmin ihan kuumana tälläiseen "vanhaan" korppiin kun niihin oman ikäsiin tai nuorempiin pikkupissiksiin. :D
Mun elämä ala-ikäsenä oli myös aika rajatonta, ehkä sen takia että mä oon saanu tehdä paljon ja kokea paljon jo nuorella iällä on vaikuttanu kanssa siihen, että se on tehny musta tälläisen kun mä oon.
Mutta nyt, vastauksia kehiin, mun tekisi niin mieli rakastua tähän poikaan ja kouluttaakin häntä ehkä vähän kokeneemman naisen puolelta! :)
Olen huomannut mitä vanhemmaksi itse tulen, alan myös kiinostua nuoremmista. Nuorempana, ala-ikäisenä teinityttönä juoksin jopa yli 10v vanhempien nuorten miesten perässä, en siis jatkuvalla syötöllä, oli minulla oman ikäistäkin seuraa, mutta oli myöskin ala-ikäisenä teininä, kuitenkin suojaikärajan ylittäneenä myös 12v vanhempi seurustelukumppani.
On ollut kunnollista poikaa/miestä ja laitapuolenkulkijaa.
Onko minussa jotain mennyt pieleen?
Nyt olen kuitenkin todenteolla rakastunut/ihastunut yhteen 16-vuotiaaseen poikaan. Hän siis täyttää ensvuonna 17v ja minä 20v. Siksi laitoin otsikkoon jo iät noin, koska tätä vuotta on enää jäljellä 3 päivää.
Se poika on todella komea ja mukava. Näyttääkin oikeastaan jo ihan nuorelta mieheltä! :) muttä välillä tuntuu ihan helvetin lapselliselta, verrattuna siihen mitä minä olin hänen ikäisenään jo. Siis nyt se ei oo mikään ihme et mä oon häntä kypsempi kun mä oon häntä vanhempi, mutta jos tasottaa tilannetta ja vertaa siihen millanen mä olin hänen ikäsenään. Olin tottakai sillon lapsellisempi mitä oon nytten, mutta en kuitenkaan nuin lapsellinen mitä hän. Hänellä on vielä kaikki mopo jutut ja jonne perseilyt mielessä... Mä olin tossa iässä alkanut jo vähän kypsymään ja asuin omillani. Mulla oli nuo teini-iän perseilyt voimakkaimmillaan ylä-asteella ja 15-vuotiaana kun olisin saanut mopon, nykyään siihenkinhän vissiin se raja on 16, mutta minä olisin 15-vuotiaana vielä mopokortin ja mopon saanut, niin emmä enää edes sitä siinä vaiheessa halunnut... Se haluaminen kerkes mennä ohi, kovimmillaan se oli 7- ja 8-luokilla. Mulle riitti sitten ihan mun oma rakas jopo. :) ja murrosikäkin mulla alko tosi aikasin, 10-vuotiaana kuukautiset, 9-vuotiaana vähitellen rintojen ja karvojen kasvu, 11-12vuotiaana olin enemmän sekasin kun ylä-asteella ja tappelin ja purnasin ihan kunnolla mun vanhempia vastaan... Mulla on menny ehkä tämä kehitys vähän heikunkeikun. Ja nyt about 20-vuotiaana, haaveilen jo vähitellen omasta vauvasta, vakaasta parisuhteesta jne. Kykeneekö 17-vuotias poika käsittämään nämä asiat?
Mä en oo ite tahtonu uskoo siihen, että sukupuolella ois mitään merkitystä kehityksen kannalta. OIKEASTI. Mutta kertokaa te.
Poika on saanut kokea kanssa kaikkia rankkoja juttuja elämässään ja minä myös, en tiedä miksi hän silti tuntuu niin lapselliselta vaikka ikäeroa on vain 3v ja kohta on hän enää vuoden päässä täysi-iästä... Etenkin ne sen kaverit, ihan helvetinmoisia jonneja ja tytöt tappelee hulluna tästä pojasta kun mitkäkin pikkupissikset. Ne on niin kateellisia ja katkeria, kun se poika käykin ennemmin ihan kuumana tälläiseen "vanhaan" korppiin kun niihin oman ikäsiin tai nuorempiin pikkupissiksiin. :D
Mun elämä ala-ikäsenä oli myös aika rajatonta, ehkä sen takia että mä oon saanu tehdä paljon ja kokea paljon jo nuorella iällä on vaikuttanu kanssa siihen, että se on tehny musta tälläisen kun mä oon.
Mutta nyt, vastauksia kehiin, mun tekisi niin mieli rakastua tähän poikaan ja kouluttaakin häntä ehkä vähän kokeneemman naisen puolelta! :)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Koska sinulla on paljon kokemusta ,etsi itsellesi vastaavan kokemuksen omaava kumppani.Jos olisit neitsyt poika sopisi sinulle ,mutta nyt täyttyy pedofiilian merkit.
Pedofiilian merkit :DDD
Sanoohan lakikin jo tuon, ettei tuo ole pedofiiliaa! 3v vaan ikäeroa ja poika vuoden kuluttua täysi-ikäinen nuori aikuinen, joten mistään lapsesta ei ole todellakaan enää kyse. Enkä ikinä tekisi mitään sellaista mitä poika ei haluaisi, olen todella hellä ja huolehtivainen.
Ja ei kai se elämänkokemus pelkkään neitsyyteen perustu? :D olisi aika tyhmää ajatella jos tuo olisi pelkkä hyvän elämänkokemuksen peruste, hahhaa... Sen tiedän kyllä että poika ei ole enää neitsyt, on sen mulle itse sanonut ja oma neitsyys meni juuri hänen ikäisenä eli 16-vuotiaana.
Minun oma elämänkokemus perustuu siihen, että :
Minulla on ollut ongelmaiset vanhemmat. Äiti mielisairas ja isä alkoholisti.
Sitten 6-vuotiaana löysin isän veljen, minun kummin, kuolleena.
8-vuotiaana kuoli sitten minun mummi.
11-vuotiaana mulla alko kaikki murrosiän sekoilut. Seurustelin tuolloin mm. myös ekan kerran.
13-vuotiaana ryyppäsin ensikännit ja siitä lähtien olen aina välillä juonut alkoholia.
Sitten seurustelin niiden 10v vanhempien laitapuolenkulkijoiden kanssa ja sitten oli taas seurustelusuhteita normaaleihin oman ikäisiin poikiin.
16-vuotiaana menin yhden 18-vuotiaan rikollisen ja sekakäyttäjän kanssa yhteen. Sen sukulaisia oli istunut vankilassa henkirikoksistakin. Juotiin aina sen vanhempien kanssa sitten kaljaa ja niiden sukulaisten ja miehen kavereiden. No oli ihan kivaa, mitään pahaa ei tapahtunut, mitä nyt mies välillä sekosi ja yritti tappaa itsensä, verta oli siellä sun täällä ja sitten kun se lopulta uhkasi hakkaa ja tappaa mutkin, niin mä otin siitä paskiaisesta lopullisen eron ja se suhde oli muutenkin ollut jatkuvaa on/offia. Se oli hulluin suhde mitä mulla oli koskaan ollu ja onneks siitä on jo vuosia aikaa.
16-vuotiaana muutin myöskin kotoa pois ja samalla mulla katkesi välit vanhempiin, eli ensvuonna tulee 4-vuotta kun ei olla oltu tekemisissä, mutta asiat lähti sillon menemään myös parempaan suuntaan kun en asunu enää kotona, pahoinvoivassa ympäristössä.
Minua kiusattiin koulussa myös luokilla 5-9.
Ja ystävä minulla kuoli huumeisiin, ollessani 17-vuotias.
Nyt minulla 19-vuotiaana, pian 20 täyttävänä menee oikein hyvin. Olen kouluttautunut Personal Trainerin ammattiin, saanut työpaikan, painan duunia, on normaaleja ystävyyssuhteita kuten aiemminkin, sukulaisia ei kyllä oo, sinkkuna mennään... Kaikki rullaa siis ihan jees :) mulle ei ole tullut alkoholiongelmaa, ei huumeongelmaa, en ole itse sen kummosempia rikoksia tehnyt, vaikka olen tuollaisissakin piireissä pyörinyt. Se oli päätös et mä en sille tielle lähde, mä en ole sen luontoinen ja kun ihminen on voimakastahtoinen = vahva, se pystyy pitämään päänsä vaikka olisi nuori! Mä olen hyvä esimerkki siitä.
Poika taas on kokenut 12-vuotiaana ensiksi oman veljen kuoleman huumesotkujen takia, kyseessä henkirikos.
Ja 14-vuotiaana oman äidin kuoleman, äiti teki itsemurhan, kun ei kestänyt esikoispoikansa kuolemaa ja koki että on osaksi syyllinen siihen itse, koska hänellä oli joskus alkoholiongelma esikoispoikansa ollessa nuori.
Tiedän että tuollaiset jutut on rankkoja ja kasvattaa. Hän on saanut kokea nuorella iällä ja ihan liikaa, niin kuin minäkin. Siksi tunnen sympatiaa häntä kohtaan ja ollaan saman kaltaiset, melkein saman ikäisetkin. Seurusteleehan moni tyttökin 2-3v vanhemman pojan kanssa ja se on niin normaalia kuin olla ja voi! meillä ainoastaan sukupuolet vaihtuisi toisin päin. Mutta ehkä se oman ikästen seura, jotka ei oo kokenu niin paljon kun me ja ovat sen takia naiivimpia/lapsellisempia tekevät hänestäkin sen että hän saattaa välillä käyttäytyä myös lapsellisemmin ja etenkin heidän seurassaan... Koska jos on itse saanut elää turvallisen ja tasapainoisen elämän, ei voi ymmärtää tälläisiä asioita kuin me. Ne täytyy itse kokea.
Onko taannoinen "mirita" keksinyt vaihteeksi täliaisen jutun?
Siis ihan oikeasti, kyttäätkö sä tällä palstalla joka päivä jotain Miritaa?
Tais kyllä osuta ja upota? Mirita, sunflower, marianne's candy ja nyt Suviina ja oliko joku taiteilijasielukin. ainakin aihepiiri pyörii samoissa asioissa ja tekstit ovat hyvin samankaltaisia.
Helposti tulee mieleen että joku vinksahtanut ajankulukseen rustailee näitä raflaavia aloituksia ikäongelmista ja huumeongelmista ja raskaasta elämästä yleensä.
Ei näitä tarvitse mitenkään erityisesti kytätä havaitakseen samankaltaisuudet. Pienen pieni mahdollisuus toki on ettet ole "mirita".
Sori vaan mutta en ole Mirita!!! Millä perusteella olisin joku Mirita?
Onko teistä oikein kiva tulla sotkemaan ja pilaamaan toisen ihmisen aloitus, mikä on ihan aiheesta ja asiallinen?
Nyt teidän takia kukaan järkevä ihminen ei halua enää vastata mulle, kun pilasitte koko tämän keskustelun...
Tämä se vasta onkin SAIRASTA.
Menen pois ja hyvää jatkoa vaan kaikille ja uutta vuotta...
Sairasta.
Ite oot sairas ja tää koko saatanan palsta ja ihmiset on kyllä sairaita!
Mut oishan se pitäny arvata että ei missään nettisaitilla voi saada asiallisia vastauksia alotukseensa, joten miks ees vaivauduin...
Itse sä täällä se sekopää olet. 3 vuoden ikäero on minimaalinen, olkoon miten päin tahansa. Jos olisit itse "NIIN aikuinen" kuin aloituksessa kehuit niin ymmärtäisit tämän seikan etkä tulis avautumaan jostain näin naurettavasta jutusta. Ymmärtäisit että poika on täysi teini joten sun pitäisi odottaa muutama vuosi vielä ennenkuin pystyt arvioimaan häntä poikana/miehenä. Me emme voi täysin taustojanne ja ympäristöjänne tietää joten miten täällä kukaan voisi oikeasti mitään neuvoa.
Hyväksyt tai et hyväksy, se sun pitää miettiä ihan ite siinä aikuisen kuupassas likka.
Moikka! :) itse olen seurustellut 21 vuotiaana 17 vuotiaan miehenalun kanssa. Tällä hetkellä olen 25, ja mieheni 22. Ikäeron huomasi aluksi, ei enään. Olemme onnellisesti aviossa, ja rakastetaan toinen toistamme! :) se ei ole ollenkaan paha yhtälö. Kyllä se poika aikuistuu, viimeistään kun on täysi-iässä. Tai no, pojat on poikia :D Jos vain kolahtaa niin anna mennä! Tsemppiä sulle! Vaikutat fiksulta naiselta, uskalla kohdata vaikeatkin asiat. Voipi olla, että elät tämän kysyeisen henkilön kanssa loppuelämäsi, jos todella rakastatte toisianne.!
Moikka! :) itse olen seurustellut 21 vuotiaana 17 vuotiaan miehenalun kanssa. Tällä hetkellä olen 25, ja mieheni 22. Ikäeron huomasi aluksi, ei enään. Olemme onnellisesti aviossa, ja rakastetaan toinen toistamme! :) se ei ole ollenkaan paha yhtälö. Kyllä se poika aikuistuu, viimeistään kun on täysi-iässä. Tai no, pojat on poikia :D Jos vain kolahtaa niin anna mennä! Tsemppiä sulle! Vaikutat fiksulta naiselta, uskalla kohdata vaikeatkin asiat. Voipi olla, että elät tämän kysyeisen henkilön kanssa loppuelämäsi, jos todella rakastatte toisianne.!
Voi jumalauta mikä ihminen!!!!! :D
Pidätkö oikeasti mua jonain Miritana...? Mitä ihmeellistä siinä Miritassa on sitten oikein ollut, että muistatte hänet vielä jälkeenpäinkin ja tulette oikeen katkerassa mielessä kommentoimaan?
Hankkikaa piru sentään ihan oikeasti elämä!
Ja KEHTAAT tulla vielä mua haukkumaan _sekopääksi_. Miten olen aloituksessani esim. sekopäinen? en mitenkään. Kyllä se olet ihan sinä itse keltä ensimmäinen sekopäinen viesti pujahti tulla suusta. Siis tällä nimimerkillä millä olet kirjottanut nämä "omat" viestisi. Tai liekköhän tuo ensimmäinen kommentoija käyttänyt eri nimimerkkejä nytten ja kirjotellut samanlaisia viestejä tähän ketjuun useampia pakkomielteisesti jostain Miritasta.
Tajuatko sinä itekkään miten vittumaiselta ja rasittavalta tuommonen kuulostaa, jos olet oikeasti 47-vuotias mies ja koittaisit itse rakentaa tänne asiallista keskustelua jostain aiheesta, niin sinun ketju tultais pilaamaan suoltamalla tälläsiä paska viestejä mitä te suollatte?
Mieti ihan oikeasti. Ei varmaan kovin kivaa olisi, jos olet tarkkaan pohtinut jotain asiaa.
Ja mitähän varten nämä keskustelupalstat oikein on? osaatko vastata siihen?
Kiitos kannustavasta viestistä. :)
Mutta älkää enää vastatko muut tähän ketjuun, koska tämä on alun alkujaan jo pilalla.
Ainakin täällä hilluu joku vissiin 17-vuotiaan tasolle jäänyt 47-vuotias!
Anteeksi nyt vain nuori nainen mutta sinä itse aiheutit kohun aloittamalla riehumisen
"Ite oot sairas ja tää koko saatanan palsta ja ihmiset on kyllä sairaita!"
Jokaisessa ketjussa on osa vastauksista provoja mutta ne kannattaa ohittaa olankohautuksella ellei ole tekemisen puute että haluaisi kinastella. Upotit itse oman ketjusi kun aloit jonkun vääräleuan takia haukkumaan kaikkia ihmisiä sairaiksi :D Ilmeisesti se joka ylempänä arvioi kertomustasi sairaaksi halusi vain saada tämän raivoamisreaktion aikaiseksi, olisit jättänyt omaan arvottomuuteensa sen vain.
Sanoin aiemmin että on pieni mahdollisuus ettet olekaan kyseinen mirita, kyllä se ketju jäi hyvin mieleen, sen verran kiihkeää siinä oli meno XD Tapasi kirjoittaa, käsittelemäsi aiheet ja näemmä jopa reaktiosi ovat samankaltaisia kuin miritalla.
Sekopäällä viittasin juurikin lapselliseen tapaasi reagoida saamiisi vastauksiin. Siksi itsekin kirjoitin hiukan provosoivasti, sorge.
Ellet ole hän niin mikset vain totea ettet ole ja jätä asiaa siihen? Silloin keskustelu pysyy suhtkoht asiassa ja keskustelupalstan tarkoitus täyttynee, tämä vastauksena kysymykseesi.
No alempana joku jo antoi saman vastausken kuin minä, 3 vuotta on mitätön ikäero joten sitä ei kannata murehtia kunhan ymmärrät että kyseessä on teinipoika vielä eikä mies. Hyvää uutta Vuotta sinullekin :)
Kohun!? oonko mä nyt joku helvetin julkkis sit vai, kerta jotain kohuja aiheutan....
Ja minkä hiton takia sä haluat olla sitten joku provoaja ja tuhota toisen ihmisen ketjuja tahallaan?? eikö se ole sinusta yhtään huolestuttavaa viiskymppiseltä ihmiseltä?? VAI ONKO NYT KAIKKI VIKA MINUSSA?
Ilmeisesti on. Minä upotin ketjun alusta alkaen tekemällä avauksen tänne. Mmmm joo..
Eikö ne ole ne vittuilijat jotka upottaa? minkä ihmeen takia yrität upottaa syyn siis minuun?
Edelleen jatkat tota jankkaamista, että olen kuulemma joku helvetin Mirita! Mene vittu panemaan sitä Miritaas tai MENKÄÄ panemaan kerta se niin ihana on! Vittuako te tuutte mulle sitä tyrkyttämään, emmä ole mikään the lesbian.... ja miksi mua kiinostaisi kuulla, mitä joskus joku palsta Mirita on täällä kirjoittanut???? Mieti! mutta älä vastaa.
Joo ja tosiaan tää ketju jää tähän, mutta kun ei näytä menevän kaaliin. Minähän käyttäydyn just niinku haluan ja revin halutessaan vaikka muitten päitä irti. Pata soimaa kattilaa, ainahan se menee juurikin näin? sinä olet sekopää, nyt minäkin olen yllättäen sekopää kun poltin hermoni kun alotukseni ja ketjuni pilattiin, minkä eteen olin nähny vaivaa ja kirjottanu asioita enemmän kun muutaman lauseen verran ja miettiny kans niitä. Sinä olet lapsellinen, nyt minäkin olen lapsellinen kun poltan mulle vittuilusta hermot.
Hekotihehhehhee. Siinä voi jokainen miettii mikä logiikka tuossa hommassa on vai onko siinä yhtään mitään logiikkaa ? eij ole.
ÄLKÄÄ ENÄÄ VASTATKO.
ÄLKÄÄ JUMALAUTA ENÄÄ VASTATKO !!!!!
Erittäin paskaa uuttavuotta kaikille tällä palstalla parisuhde ongelmiaan puiville ja palstan muille sekopää friikeille. Ei nää palstat oo nykyään enää muuta kun sekopää friikkejä varten ja vittuilijoita varten, ei ole enää semmosta käsitystä ihmisillä että tänne olisi normaalia avautua ongelmistaan tai mistä vaan ja sitten vieraiden henkilöiden kanssa vaihtaa ajatuksia kirjoittamalla. Ei ole enää sellaista. Nykyään on vaan sekopäät, trollit, provoajat ja niitä jotkut näköjään aikuisetkin 1967 syntyneet miehet ihailee, että haluaa leikkiä samanlaista. Jotain on siis menny pahasti pieleen. Ei mulla enää muuta. Mutta älkää vastatko, ymmärtäkää ja antakaa koko asian jo olla.
Ota tämä kasvattavana kokemuksena :D
Mä en ota toisten vittuilusta mitään kasvattavaa, mielummin kasvan asioiden kautta joissa on järkevä pohja. Mitä kasvattavaa tässä vittuilussa oli?
Mikä on omassa elämässäsi mennyt pieleen?
Entä sinun oma kasvu?
Etkö ymmärrä. Älä enää vastaa, ei sinun tarvitse, häpäset koko ajan itseäsi vaan sillä tavalla lisää.
On täällä muutkin käyttäneet päihdyttäviä ja huumaavia aineita kuin sinä sekä menettänyt läheisiään. Et sinä ole mikään maailman napa ja poikkeuksellisen hieno yksilö sinänsä vaikka olet pystynyt selättämään vaikeudet. Tai en tiedä oletko oikeasti? Ainakaan käytös ei viittaa siihen lainkaan, pelkkää raivoamistahan toi sun kommentointisi on. Ymmärrät tämän toivottavasti joskus kun sullakin on enemmän elämänkokemusta. Se on kasvamista kun elää, näkee, kokee mutta ei tunne tarvetta raivota jos joku joskus vastaan sanoo. Vaikka joku on eri mieltä kuin sinun suuri sielun pyhyytesi niin ei se oikeuta raivoamaan. Elämä on kompromisseja täynnään, opit sen ehkä joskus. tuolla prinsessa-asenteella ehkä et. Olisi mielenkiintoista tietää miten käy mutta en ehkä enää ole silloin lukemassa sitä ketjua :P
Ei kaikkea, mikä ei vastaa omaa käsitystä, pidä ottaa vittuiluna.
Aloituksen tarkoitus ei ollut väittää etteikö muut olisi käyttäneet myös päihteitä ja menettäneet läheisiään, tottakai on ja kyllähän minä nyt sen tiedän. Jos en tietäisi, minut olisi lukittu neljän seinän sisään koko lapsuuteni ajan, enkä ikinä olisi saanut kuulla tai nähdä mitään. Pidetty siis vankina ja eristetty täysin ulkomaailmasta, ei ehkä opetettu myöskään puhumaan eikä mitään, sillon tilanne olisi tuo että en tietäisi mitään muiden päihteiden käytöstä tai läheisten menettämisestä. Tilanne olisi erittäin sairas ja huono. Kai sinä sen ymmärrät?
Kyllä pidän itseäni myös maailman napana ja erittäin hienona yksilönä, kun olen onnistunut selättämään vaikeudet, kaikki ei siihen pysty. :) enkö saisi iloita siitä asiasta ja olla ylpeä, minkä eteen jouduin tekemään HELVETIN KOVAN työn? Kai sinä sen ymmärrät? Vai olivatko asiat edelleen pikku juttu mitä minulle on tapahtunut, no mitä olisi pitänyt tapahtua sitten vielä enemmän jos nuo eivät olleet jo tarpeeksi suuria ja kovia kärsimyksiä?
Yritä nyt päättää jo, olenko Mirita vai en ja yritä kanssa päästä siitä Miritastasi yli. Mene hankkimaan ehkä psykiatrista apua? koska tämä Mirita on sulle selvästi pakkomielle. Ja monelle muullekin, empä minäkään tiedä uskoakko ettet sinä ole kirjoittanut noita samanlaisia tekstejä useilla eri nimimerkeillä... :D
Raivoan jos haluan ja raivoan jos minua vituttaa. En tule lopettamaan sitä käytöstä edes 40-vuotiaana, tulen aina olemaan tempperamenttinen ämmä ja varmasti sinäkin sellaisia omasta ikäluokastasi tiedät edelleen. Mikä lienee sitten mennyt "pieleen" just meissä, vai oiskohan se vika sittenkin teissä vittuilijoissa eli teissä. :)
Jos ei sano vastaan tai puolusta itseään, se on alistumista. On aina ollut ja tulee olemaan aina.
Ja kylläpäs oikeuttaa raivoamaan, jos huvittaa. :P
Ja idioottien kanssa minä en tee kompromissejä!
Prinsessa tulen olemaan henkisesti vähän aina. :)
Ja onneksi et ole, ompahan yksi paskiainen maapallolla taas vähemmän - vaikka koko ajan niitä porskuttaa syntyä myös lisää. :) ei maha mittään. Jotkut ihmiset ovat vain _oikeasti_ paskiaisia, eikä siihen voi sanoa juuta tai jaata, siitä nyt ei päästä mihinkään.
Otan vittuiluna sen jos mua ruvetaan syyllistämään toiseksi henkilöksi, joksikin idiootiksi henkilöksi ja tullaan sen seurauksena, epäilen vaan että huvin vuoksi, jos koko Miritaa on ikinä ollut olemassakaan.. Pilaamaan toisen ihmisen ketju! Se on silkkaa vittuilua, eikä hyvää nettikäyttäytymistä. Kyllä netissäkin pitää olla käytöstavat, koska täällä keskustellaan toisten IHMISTEN, eikä vittu minkään tunteettomien roboottien kanssa.
Joten, tämä meidänkin välinen keskustelu täytti tämän keskustelun tarkoituksen. Mitä aloitus viestissä luki. Ei ole väliä enää mitä otsikkoon laitat, mitä aloituksiin kirjoitat sisällöiksi, niin niissä keskusteluissa keskustellaan ihan mistä tahansa silti. Eihän siinä ole mitään järkeä? Keskustelupalstojen järkevyys ja tarkoitus on mennyt ohi aivojen.
Onhan se ihan yleisesti tunnettu tosiasia, että pojat kehittyvät tyttöjä hitaammin, kai sinä sen tiesit? Siihenkö halusit vastauksen? Siksi poitsusi on juuri niin kakara kuin voi olettaakin. Nyt pääset jatkamaan seurustelua teiniprinssisi kanssa.
Minä en henkilökohtasesti usko siihen että pojat kehittyisivät jotenkin tyttöjä hitaammin. Jos joku on kehityksestä jäljessä, se on kyllä sukupuolesta riippumatonta.
Tuollainen ikäero ei pitkässä juoksussa tunnu missään. Minulla on isommasta ikäeroa kolmenkymmenen vuoden kokemus.
hey! mulla on kokemusta parista -96 miekkosesta (18v), ja itse 21! Ei oo ollu ongelmia ja tällä hetkellä onnelisesti suhteessa 18 (kohta 19 vuotiaan kanssa.) kolme vuotta eroa kumminkin ja välillä unohtuu että se on niin nuori. toiset jätkät kasvaa henkisesti nopeemmin.
oon ollu itteäni vanhempienki kanssa mut paremmin synkkaa nuorten kanssa. En taida olla itekkään niin ylikypsä että tuottais ongelmia. miltä itestäs vaan tuntuu:) mut mä ymmärrän tuon huumoria ja kyllä sujuu!
”Vanhempi korppi” :DD ihan kuin olisit joku 40-vuotias, sitten vois ehkä puhua noin. Tuo on ihan normaali ikäero, tosin riippuu siitä jätkästä että millä tasolla se on. Jotkut 17-vuotiaat on vielä ihan lapsen tasolla olevia kersoja, mutta monet on myös 20-vuotiaan näköisiä ja oloisia. Ei tossa oo mitään sairasta eikä mitään ”pedofiilian merkkejä” kuten tuossa ylempänä joku asian ilmaisi 😂