Sanotaan, että meitä on moneen junaan. Niin varmaan onkin. Mutta jos et asu kiskojen vieressä, sinulla on tekemistä ehtiäksesi mukaan.
Millaista naista luulette että tällainen tavallinen 24-vuotias ylioppilas ja ammatillisesti koulutettu sinkkumies on vailla? Itse luulen olevani vailla sosiaalista ja fiksua, silti hempeää ja naisellista naista, joka ei vielä näytä keski-ikäiseltä, mutta on jo henkisesti kasvanut ulos pahimmasta tuuliviirivaiheesta.
Naiskäsitykseni liikkuu ympäristön, median ja yleisten olettamusten varassa. Yleisten olettamusten mukaan suurin osa naisista on sitoutumishaluisia ja haluaa joskus perustaa perheen. Median mukaan nuoret naiset ovat seksikkäitä ja hyvin pukeutuvia sinkkuja, jotka välttävät sitoutumista ja keskittyvät omaan itsekeskeisyyteensä. Omassa elinympäristössä taas tulee vastaan enimmäkseen verryttelyhousuisia naisia, jotka näyttävät olevan enemmän painonvartijoiden kuin miehen tarpeessa. Älä sano että vaihda ympäristöäsi, olen juuri vaihtanut, eikä maisemat sen myötä muuttuneet.
Haluaisin keskustella, käydä ulkona, matkailla, tehdä kaikkea hauskaa. Teenkin, mutta yksin. Viimeisen puolen vuoden aikana olen tehnyt kaikkeni saadakseni jonkin kiinnostavan naisen lähtemään treffeille. Kerran sainkin, mutta meillä oli liian erilaiset kiinnostuksen kohteet. Osaako yksikään 20-24-vuotias nainen keskustella kodista, työstä, harrastuksista, taloudesta, politiikasta, filosofiasta ja rakkaudesta? Miksi tämän ikäinen nainen haluaa keskustella vain entisistä poikaystävistä, koulutehtävistä, viime kesästä ja baareissa pörräämisestä? Ei ymmärrä.
Jos minä olisin nainen, katsoisin miehessä ensin henkistä puolta. Ei sillä etten olisi hyvännäköinen, mutta naisia ei näytä kiinnostavan miehen ajatukset. Jos kysyn jotain, pyydän jotain tai ehdotan jotain, vastaus on "ihan sama mulle". Eli ihan sama, minkä miehen kanssa hän pyörii. Löytyykö jostain vielä sitä spontaania omaa tahtoa ja iloista tekemisen meininkiä? Löytyykö?
Millaista naista luulette että tällainen tavallinen 24-vuotias ylioppilas ja ammatillisesti koulutettu sinkkumies on vailla? Itse luulen olevani vailla sosiaalista ja fiksua, silti hempeää ja naisellista naista, joka ei vielä näytä keski-ikäiseltä, mutta on jo henkisesti kasvanut ulos pahimmasta tuuliviirivaiheesta.
Naiskäsitykseni liikkuu ympäristön, median ja yleisten olettamusten varassa. Yleisten olettamusten mukaan suurin osa naisista on sitoutumishaluisia ja haluaa joskus perustaa perheen. Median mukaan nuoret naiset ovat seksikkäitä ja hyvin pukeutuvia sinkkuja, jotka välttävät sitoutumista ja keskittyvät omaan itsekeskeisyyteensä. Omassa elinympäristössä taas tulee vastaan enimmäkseen verryttelyhousuisia naisia, jotka näyttävät olevan enemmän painonvartijoiden kuin miehen tarpeessa. Älä sano että vaihda ympäristöäsi, olen juuri vaihtanut, eikä maisemat sen myötä muuttuneet.
Haluaisin keskustella, käydä ulkona, matkailla, tehdä kaikkea hauskaa. Teenkin, mutta yksin. Viimeisen puolen vuoden aikana olen tehnyt kaikkeni saadakseni jonkin kiinnostavan naisen lähtemään treffeille. Kerran sainkin, mutta meillä oli liian erilaiset kiinnostuksen kohteet. Osaako yksikään 20-24-vuotias nainen keskustella kodista, työstä, harrastuksista, taloudesta, politiikasta, filosofiasta ja rakkaudesta? Miksi tämän ikäinen nainen haluaa keskustella vain entisistä poikaystävistä, koulutehtävistä, viime kesästä ja baareissa pörräämisestä? Ei ymmärrä.
Jos minä olisin nainen, katsoisin miehessä ensin henkistä puolta. Ei sillä etten olisi hyvännäköinen, mutta naisia ei näytä kiinnostavan miehen ajatukset. Jos kysyn jotain, pyydän jotain tai ehdotan jotain, vastaus on "ihan sama mulle". Eli ihan sama, minkä miehen kanssa hän pyörii. Löytyykö jostain vielä sitä spontaania omaa tahtoa ja iloista tekemisen meininkiä? Löytyykö?
Vastaukset 9
Vanhimmat
..mutta sun kannaltasi valitettavasti ikähaarukalla n.29-40, takana se lähes pakollinen rentturakkaus, josta muutama lapsi valmiina. Näitä naisia vaan ei arvosteta, heidän ajatuksilleen, mielipiteilleen, kaipuilleen eikä toiveilleen muuta kuin naureta, vaikka juuri heillä on arvot kääntyneet kohdilleen:enää ei voi keskittyä bailaamaan, pohtimaan menneitä tai tulevia, vaan on pysyttävä tässä ja nyt.
Olisin helpottunut, jos pikkuhiljaa käännettäisiin katseet pois siitä mitä on naisella tai miehellä vaatetuksena, sillä loppujen lopuksi ne eivät ole kuin päälimäistä rekvisiittaa. Kaikilla ei ole varaa tai halua panostaa koko tiliään vaateostoksiin,jokainen ei halua olla ympäristön, median ja yleisten oletusarvojen mukaisia. Joillain naisilla voi olla jopa niin hyvä itsetunto, etteivät he näe mitään yhteistä yleisten olettamusten kanssa, ja silti tuntevat itsensä täysiksi naisiksi. Se on pitkälti omaa vikaanne, jos ette näe ympäistöstänne muuta kuin sen kuvan, mikä teille ulkoa päin syötetään.
Sinun ikäisesi naiset ei harvoja poikkeuksia lukuunottamatta arvosta muuta kuin puhua entisistä ja suunnitella tulevia, keskittyä itseensä niinkuin ikäisensä miehetkin. Tasapuolisesti ?
Osuit aika oikeaan tuon ikähaarukan kanssa.
Uskotko, että tulen paremmin toimeen naapurin 70-vuotiaan mummelin kanssa kuin työpaikan 22-vuotiaan sihteerin kanssa? Näin se vaan menee.
Niin henkisesti oikein kuin minulle olisikin mennä naimisiin 70-vuotiaan mummon kanssa, on se tässä yhteiskunnassa vähemmän hyväksyttyä kuin pelata parikymppisen tyttösen kanssa edes-takaisin -parisuhdeleikkejä.
Ei ole väliä sillä mikä on järkevää, vaan sillä mitä ympäristö odottaa. Harmi.
Taitaa valitettavasti viimeisestä lauseesta päätellen mennä vielä aikaa, ja tapahtua jotain radikaalia; oikeastaan se ei ole ihan noinkaan, tai ei ainakaan oletusarvosta poikkeavalle. Puhun pelkästeen omasta puolestani, ettei tarvi kenenkään käydä heittelemään sontaa niskaan: Sillä mitä ympäristö odottaa ei pitkältikään ole mitään tekemistä sen kanssa mikä on järkevää. Ehkä sun pitää joko vanhettua vielä muutama kymmenvuotta, tai sitten jotenkin oppia arvostamaan enemmän ikähaarukkaan sopivia naisia. Sinun heittosi seitsemänkymppisestä (joka ei välttämättä vielä ole edes mikään mummeli nykypäivänä)on kieltämättä enemmän kuin uusi ja tuore.. melkein ennen kuulumaton.
Sinänsä jännän kaksinaismoralistinen maailmamme, kun 54vuotias mies voi hankkia 24v naisen raskaaksi, ja he voivat jopa näyttää pariskunnalta ja perheeltä, mutta jos sukupuolet on toisinpäin, niin kukaan 54v.nainen ei lähde päivänvalon kestävään suhteeseen 24v miehen kanssa. Tai mistäs minä tiedän, ettei kukaan, mutta todennäköisyys on pienempi, eikä kieltämättä ole vastaankaan tullut noin päin. Ihan rehellisesti sanottuna, 20vuottakin tuossa tuntuu jo kynnyksenä, vaikka ei tuulipukukansaa edustaisi, eikä olisi edes painonvartioitten tarpeessa.
siihen ikähaarukkaan ei olis pahaks, jos tuntee olevansa parikymppisiä tyttöjä kypsempi? Itselläni ongelma on että ikäiseni miehet ovat edenneet elämässä ja uralla paljon pitemmälle, ja vaikuttavat muutenkin jotenkin kypsemmiltä, joten enemmän tulee etsittyä mahdollisuuksia muutamaa vuotta nuoremmista. Vaikka uskon, että kun rakkaus yllättää, ei se sitten ikää kysele!
Kyllä löytyy 20-24-vuotiaitakin naisia, jotka osaavat puhua muustakin kuin ravintoloissa notkumisesta/ itsestään. En väitä ettenkö tämän ikäisenä kävisi koskaan ulkona, mutten myöskään allekirjoita väitettä että olisin kykenemätön keskustelemaan myös ns. "oikeista" asioista.
Samalla tavalla monet ikäiseni naiset pitävät ikäluokkamme miehiä usein mieleltään liian nuorina.
Ehkä et ole vaan löytänyt oikeaa henkilöä.
Onnea etsintään. :)
Osaako esim 25 vuotias mies puhua niistä mitä mainitsit?? Veikkaan, että aika shallow:ksi jää...
Kyllä jos sen ikäistä etsit sun on hyväksyttävä ne mitä kyseisen ominaisuuden kanssa tulee mukana.
Jos uskaltaisit deittailla vähän vanhempien naisten kanssa n. 26-35 v. Niin sieltä saattaisi löytyä sopiva kandidaatti. Minulla tärppäsi pari vuotta sitten ikäeroa on 11 v. mutta rakkaus ei katso ikäeroa. On todella paljon vapaita ihania kolmekymppisiä sinkkuja, ja vielä ns. lapsettomia.
Kypsä nainen on läpikäynyt jo elämän koulun ensimmäisen periodin johon usein kuuluu kariutunut avoliitto/avioliitto. Minun naisystävälläni on tämä tuttu tarina mutta meidän kahden kesken ihastus leimahti heti ensimmäisillä treffeillä 2 v. sitten.
Nuori mies - kypsä nainen suhde on edelleenkin pienoinen tabu josta useimmin vanhemmat naiset vain uneksivat. Eivät siis monet uskalla kokeilla... On toki nuorempia miehiä usein liikkeellä kerätä pelkkiä seksikokemuksia vanhempien naisten kera. Itsellänikin oli tämä ensin mielessä mutta lempi vei mennessäin heti ensimmäisellä kohtaamisella.
On todella vaikeata uskaltautua nuoremman miehen kanssa mihinkään suhteisiin, vaikka siitä usein haaveileekin... Itse lähdin treffeille, ihastuin ja luulin sen olevan molemminpuolista. Mutta heti kun ei nähty pariin päivään aloin epäillä että mies halus vaan seksikokemusta, ja riitaannuttiin tekstiviesteillä aiheesta. Nyt kun näen ko. miestä, tulee surullinen olo, kun ajattelee, että mitäs se tällasesta vanhasta ämmästä haluais... Ja tuntee itsensä ikivanhaks, melkein eläkeläismummoks, vaikka oikeesti ei edes oo kun 30v.
olet ehkä ikäisistäsi miehistä tai sanotaanko pojista kypsempi ja varmasti löydät sieltä 28 eteenpäin kiinnostavaa seuraa,mikäli kiinnostukset liikkuvat edes hieman samalla suunnalla mutta muista jotain omaa pitää myös olla ....ei saa olla liian nirso.Otetaan esimerkki olen alle 30 pidän matkustelusta/keskustelusta kaikenlaisesta mutta politiikasta en juuri mitään ..ei vaan kiinnosta=(,näytän seksikkäältä ja viihdyn myös verkkareissa...mutta onnea sinun etsintääsi=)