Tässä yhteiskunnassa on jotenkin helppo hyväksyä sellaiset ongelmat, joissa ongelma perustuu johonkin todelliseen pulaan; eli johonkin tarvitaan rahaa, mutta kun fyffeä ei yhteiskunnalla ole niin sitä ei ole.
Mutta millään ei taho ymmärtää sitä, että yhtäaikaa toiset meinaa kuolla ylityöllistettynä burnoutiin ja toiset masentuu työttömyyden jatkuessa vuodesta toiseen.
Miks h*ssä tähän ei saada mitään tolkkua? Just nyt taas tuntuu siltä, että olisin koska tahansa valmis pistämään 3000:n euron palkkani puoliksi jonkun työttömän kanssa, jos saisin apua duuniin ja sitä myötä siviilielämäni taas takaisin. Mutta eihän tää yhteiskunta, eikä työnantaja sellaista temppua tue.
Koska ylityöllistetyt ja työttömät järjestää yhdessä mielenosoituksen, yhteisestä ongelmastahan tässä on kyse, työn epätasaisesta jakautumisesta?
Mitä pitäisi tehdä, että todella herättäisin siihen, ettei työelämän jatkuva huonontuminen (vert. Juha Siltalan teesit) jatkuisi vuodesta toiseen. Millä saadaan kehitys pysähtymään? Ylityöllistetyt eivät nouse barrikadeille, koska heillä ei ole siihen aikaa? Mutta milloin, jos ei nyt?
Mutta millään ei taho ymmärtää sitä, että yhtäaikaa toiset meinaa kuolla ylityöllistettynä burnoutiin ja toiset masentuu työttömyyden jatkuessa vuodesta toiseen.
Miks h*ssä tähän ei saada mitään tolkkua? Just nyt taas tuntuu siltä, että olisin koska tahansa valmis pistämään 3000:n euron palkkani puoliksi jonkun työttömän kanssa, jos saisin apua duuniin ja sitä myötä siviilielämäni taas takaisin. Mutta eihän tää yhteiskunta, eikä työnantaja sellaista temppua tue.
Koska ylityöllistetyt ja työttömät järjestää yhdessä mielenosoituksen, yhteisestä ongelmastahan tässä on kyse, työn epätasaisesta jakautumisesta?
Mitä pitäisi tehdä, että todella herättäisin siihen, ettei työelämän jatkuva huonontuminen (vert. Juha Siltalan teesit) jatkuisi vuodesta toiseen. Millä saadaan kehitys pysähtymään? Ylityöllistetyt eivät nouse barrikadeille, koska heillä ei ole siihen aikaa? Mutta milloin, jos ei nyt?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Valitettavasti kaltaisiasi on vielä liian vähän. Ahneus kuitenkin voittaa, eivätkä toiset millään suostu myöntämään, että työttömänä on osaavaa työkykyistä porukkaa, vaikka itse hukkuisikin työhön. Päinvastoin, he menevät potkut ja työttömyys -palstalle haukkumaan työttömät.
Sinun (ja minun) kaltaistesi avulla saisimme tasapainon, tosin itsekin olen jo välillä uhannut luovuttaa, mutta ehkä en sittenkään. Tarvitaan yleislakko ja lakkoon pitäisi mennä varsinkin jokaisen ilmaistöihin työllistetyn. Suomesta halutaan halpatyövoiman maa, mutta se tulee lopulta sitä ajaville kalliiksi. Nykymenolla se on totta jo muutamassa vuodessa.
Luulen että on melko turha lähtee tappeleen vastaan. Tällä hetkellä on niin että raha puhuu ja sinä kävelet sen tahtiin. Piste. ihmiset pelotellaan kuoliaiksi uhkailemalla lamalla ja muilla taloudellisilla katastrofeilla, kuten surullisen kuuluisalla "kiinailmiöllä". Tämä aiheittaa sen että työpaikoilla tehdään nurisematta töitä kilpaa, jotta voitaisiin varmistella omaa tulevaisuutta. Valitettavasti nämä tahtomattaan pingotuksen kierteeseen joutuneet kuormittavat muuta organisaatiota määrittelelmällä omalla ylisuurella panostamisellaan muiden työntekiöiden arvon uudelleen. Tämä lisää painetta työpaikoilla.
Työttömät taas eivät viitsi edes lähteä työmarkkinoille koska markkinoiden odotukset ovat liian kovat. Miten työtön voisi motivoitua käymään kurseilla jos pitäisi vastata markkinoiden kysyntään joka on tyyliä: "Sinulla on jo useiden vuosien kokemus ja erikoistuminen pumpun karan pintojen karkaisusta ja pinnanmittauksesta. Lisäksi olet avoin ja sosiaalinen. Olet valmis matkustamaan. Tulet toimeen kaikkien kanssa. Kommunikoit sujuvasti kahdella kielellä. jne."
Työelämä on ajat sitten kilpailuttanut ulos työttömät. Useasti olisi niin että työhön olisi helpompi kouluttaa hyvin "levännyt" työtön kuin burnout:sta kärsivä työpaikan vaihtaja. Tämä ei kuitenkaan toteudu.
On surkeaa että media, yritysjohtajat ja poliitikot maailmalla ja yhtälailla suomessa ovat omaksuneet pelottelun menetelmän johtamisessa. Taloutta johdetaan hyvin selkeästi näillä menetelmillä. Tämä heijastuu suuryritysten käyttäytymisestä aina yksilöön saakka. Tiettyyn rajaan saakka on tosiaan tehokasta pelotella ja kilpailuttaa jokaisen yhteisön ja yksilön olemassa olo. Pidemmän päälle tällaisen vihan, kilpailun, hajanaisuuden sekä eriarvoisuuden ylläpitäminen käy kuitnkin kalliiksi.
Masentavaa on huomata miten yritysten johtajat ja poliitikot toisensa jälkeen nousevat parrasvaloihin heittämään pari uhkakuvaa pöydälle. Ratkaisuehdotuksia harvemmin kuullaan.
On myös surullista huomata että ei tunnusteta että tietynlainen vallankumous on tapahtunut. Nykyään rahamarkkinat ja suuryritykset johtavat valtioita. Lietsotaan vain pahaa oloa ja uhkakuvia tunnistamatta tekijöitä. En väitä että rahamaailma johtajana yhteiskunnassa olisi huono mutta turhauttavaa on se että valta ja vastuu sysätään näennäisesti poliitikoille ja päästään sen turvin rauhassa tekemään yksilöitä koskevia häikäilemättömiä päätöksiä kuten irtisanomisia jne.
Niin kauan kuin selvää vastuun kantajaa ei löydy, niin kauan kuin tilanne jatkuu tavoitteettomana pallotteluna eri tahojen eli lähinnä poliitikkojen ja yritysjohtajien välillä, niin kauan tulee jatkumaan tiedoton pelko, epävarmuus ja eri arvoisuus.
Olen pahoillani.
...mietin aamulla bussissa (jee taas kulkee) vielä tätä työn jakamista. Jos ajattelen asiaa puhtaasti oman työpaikan kannalta, niin esimieheni voisivat hyväksyä työn puolittamisen työttömän kanssa, jos vanha työntekijä lupaisi ottaa vastuun työttömän tekemästä työstä ja jos vanha työntekijä myös hoitaisi rekrytoinnin. Vanhan työntekijän kannalta urakka on aikamoinen, mutta porkkana voisi hyvin olla, että vaikka työaikansa puolittaisi työttömän kanssa, niin vanhasta palkastaan saisi enemmän kuin puolet. Meikäläinen on ollut 10 vuotta duunissa ja saa 3000 kuussa. Aloittelija saa vastaavissa tehtävissä meillä nykyään varmaan jotain 2400. Olisikin hyvin loogista että puolipäiväinen työtön saisi aloittelijan tuntiliksan mukaisesti 1200 € kuussa ja vastuunkantaja loput 1800 € kuussa. Porkkana tässä olisi siis se, että jos vanha työntekijä jää yksin puolipäiväiseksi, hän saisi 1500 €, mutta jos hän ottaa samalla sisään puolipäiväisen työttömän ja vastaa myös hänen työpanoksestaan, hän saisi 1800 €. Ja kummassakin tapauksessa työn suorittamisen keskimääräinen tuntihinta olisi työnantajalle sama.
Mä itse asiassa uskon, että tällaiseen järjestelyyn olisi aika moni valmis täällä meidän työpaikalla. Ja olisin myös aika varma, että työn tuottavuus kasvaisi. Tää on henkisesti aika kuormittavaa työtä, eikä sitä kuitenkaan jaksa satasella paahtaa aamusta iltaan. Kaksi ihmistä suoriutuisi tästä paljon paremmin.
hakijoita olisi tungokseen asti. On se vähän kumma, että tälläisiin ratkaisuja ei voida toteuttaa. Vai voidaanko. Kansantaloudelle pohtimasi ratkaisu tekisi kaiketi hyvää. Sama määrä rahaa liikuisi, mutta sitä olisi kaksi tuhlaamassa. Työttömälle ei tarvitsisi maksaa tukia tämän jälkeen. Kaikki voittaa tilanne. Sun pitää mainostaa enemmän tätä ratkaisua.
Työtähän on mahdollista jakaa lähes kuvailemallasi tavalla, ihan laillisin keinoin. Oliko tämä tuttu juttu?: http://www.mol.fi/ammatit/osalis.html
Ongelma tässä on, että jotkut työnantajat eivät siihen suostu, tekosyyksi on esitetty mm. että työttömät ovat epäluotettavia tsm. On kyllä aloja, joihin sijaisia ei löydy, tosin osa-aikalisän sijaisen saa palkata muuhunkin tehtävään ja ottaa varsinaisen sijaisen talon sisältä, jos löytyy.
Hei,
Hyvää puhetta, olen itsekin miettinyt samaa. Olisin valmis jakamaan palkkani, jos työntekijöitä olisi työpaikallani enemmän. En voi lainkaan käsittää esim. lääkäreiden jatkuvia palkankorotusvaatimuksia. Lääkärin työ lienee rankkaa, ja myös erittäin vastuulista. Eikö olisi parempi, että lääkäreitä olisi enemmän ja näillä olisi enemmän aikaa perehtyä potilaiden tarpeisiin. Vaan ei, lääkärit vaativat vaan lisää liksaa eikä sitä kolmatta vastuunkantajaa kiireiseen terveyskeskukseen.
Eräs tuttavani työskenteli omasta halustaan osa-aikaisena, ja oli tyytyväinen sekä työhön että palkkaan. Jossain vaiheessa työnantaja laittoi hänet kuitenkin valintatilanteen eteen: joko ryhdyt kokoaikaiseksi tai lopetat työt. Tämä ystäväni lähti. Nostan hänelle hattua rohkeasta valinnasta.
Elämän laatu ei tule rahasta, vaan siitä että on aikaa läheisille ihmisille ja asioille, joista pitää. Nyt sitä aikaa ei ole, eikä palkka sitä korvaa!
Tässäpä muutama syy. Ottamalla uuden työntekijän työnantaja ottaa riskin. Jos tämä uusi alkaa esimerkiksi ryyppäämään sinniteltyään koeajan loppuun niin eroon ei pääse tai ainakin kalliiksi tulee, työt jää hoitamatta jms. Tämä ongelma olisi helppo korjata irtisanomissuojaa alentamalla. Toisaalta jos joku kansanedustaja ehdottaa tätä, niin se on poliittinen itsemurha. Toiseksi, työnantajalle tulee kustannuksia työpisteen järjestämisestä sille uudelle. Neuvoksi antaisin, että hae muualle töihin. Luulisin, että palkka ja työmäärä korjaantuu sitä kautta helpoimmin.