Löysin elämäni miehen, mutta nyt sinkkuystäväni tuntuvat kateellisilta ja saan kuulla heiltä outoja kommentteja. Tuntuu ihan kuin he haluis jotenkin sabotoida onneni vain siksi että he itse ei oo onnistuneet löytämään omaa kultaa. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kateelliset ystävät
Miiru
10786
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei niin pientä tai suurta saavutusta etteikö joku sitä kadehtisi. Tuttu ilmiö asiassa kuin asiassa. Varsinkin miesten suhteen naiset ovat ikävä kyllä susia toisilleen, eikä toisen onnea sulateta sitten millään. Kummasti näitä sabotoijia ilmaantuu lähipiiriin kun menee hyvin; yrittävät kai helpottaa omaa oloaan v-mäisellä käytöksellä. Pidä kiinni miehestäsi ja suhteestasi äläkä anna kateellisten sotkea välejänne. Aito onni on niin harvinaista, että siitä kannattaa pitää kiinni kun se osuu kohdalle =)
Näinhän se on, rakastuneena sitä odottaa että kaikkien muidenkin elämä pyörii sen oman parisuhteen ja siitä puhumisen ympärillä, aika loppuu kavereille, sekeästi, uusi suhde vie voiton. kyllähän se on sitten selvitettävä välit puolin ja toisin ja sen seurustelevankin otettava vastuuta omasta käytöksestään ja myönnettävä että tavallaan kerran hylätessään ystävänsä voi olla aika vaikeata saada näitä takaisin, ainankin kun arki suhteen jatkuessa koittaa ja kumpainenkin alkaa kaivata sitä omaa tilaa ja niitä entisiä kavereita.Monikaan tätä ei kestä vaan paluu surkeiden ja kateellisten sinkkukavereitten luo on tuskaista joten helpompaahan se on ruveta kaveeraamaan vain toisten seurustelevien pariskuntiewn kanssa ja lapsien syntyessä toisten samassa tilanteessa olevien kanssa.
...ihan niin mene kyllä. Olen tarkoituksella välttänyt hehkuttamasta onneani kavereille, mutta en kai toisaalta voi vähätelläkään noin isoa asiaa, enkä tajua miksi pitäisikään. Mutta en todellakaan odota että he kuuntelis kun puhun vain rakkaastani ja onnestani. Olen ihan se sama kaveri ja ystävä kuin aina ennenkin, enkä ole todellakaan hylännyt ketään.
Opetustyötä tehneenä olen huomannut, että naiset ovat erittäin kateellisia toistensa onnistumisille.
Oon tosi pahoillani. Mulla itellä on käytössä niin sanottu puolivuosi käytäntö. Jos joku ystävistäni rakastuu tulisesti, niin puolivuotta oletan hänen olevan täysin miehen lumoissa. Sen jälkeen odottelen paluuta maan pinnalle. Siis tämä nyt on tämmänen hömppä juttu, mutta kuitenkin :) Itse olen aidosti onnellinen ystävieni puolesta, jotka ovat löytäneet rakkauden, eikä ajoittainen sen hehkuttaminenkaan haittaa yhtään, itse olin ihan samanlainen poikaystäväni tavatessani. Mutta niitä ystäviäni, jotka parin vuoden seurustelunkin jälkeen vaan puhuvat että *Simo sitä ja Simo tätä ja en tiiä siitä leffasta kun me Simon kanssa...ja oota tarkastan Simon työvuorot..* en oikein jaksa. He ovat myäs ne samat tyypit, jotka kuitenkin ottavat heti yhteyttä, jos seurustelu loppuu.
Koska en kuitenkaan sun usko olevan tämmönen symbioosissa elävä, niin sanosin, että nytpähän näet, ketkä ovat sun oikeita ystäviä. Ne on ne, jotka haluavat tutustua rakkaasesi, ja ovat aidosti onnellisia sun puolesta. Se, ettei koko aika hehkuta omaa onneaan, on tietty kilttiä huomaavaisuutta.
Nää kaverini on sellaisia että kun heillä on ollut vuorostaan poikakaveri he on kyllä hehkutellu täysillä. Mut nyt kun on mun vuoro ja he onkin sinkkuja niin saan kuulla kyllä tosi outoja kommentteja, esim oota vaan, kyllä se arkikin vielä tulee vastaan, tai et mitä se rakkaus nyt loppujen lopuks meinaa.
Mulla on vähä eri tyyppinen tilanne liittyen poikaystävään ja kavereihin... Mun kahella parhaalla kaverilla (sanotaan nyt et ne ois vaix liisa ja laura) on kauhee "riita" ku liisa alko olee taas sen entisen poikakaverin kanssa, ja laura ei oo ikinä tykänny tästä pojasta ja sillon ku liisa oli sen kaa edellisen kerran yhessä ni laura oli aina tosi kiukkunen ja hyökkäävä tätä jätkää kohtaan... Ja nyt laura on sanonu kaikkee niin pahaa liisalle siitä miten se jätkä on ihan idiootti ja et niitten suhteesta ei tuu mitään, koska se jätkä ei panosta siihen mitenkään ja sitä miten liisa on ihan liian sinisilmänen sille niitten suhteelle ja muuta... Ja mä oon aina se välikäsi tässä jutussa, mun pitäis olla niinku kummanki puolella... Must tää tilanne on tosi rasittava, mut ku en tiiä mitä sanoisin ku toisaalta laura on oikeessa, mut liisa on niin onnellinen taas...
kuinkas vanhoja nää sun kaverit oikein on? 15? Mun erittäin hyvä kaveri on seurustellu erään miehen (tai mikä mies se on, keskenkasvunen poika) kanssa monta vuotta. Tunnen tämän henkilön kuusivuotiaasta, ja hän on ollut mulle aina epämiellyttävä ja nimitellytkin joskus kouluaikoina...No alussa ennen seurustelua kun he tapailivat, varoitin asasta, mutta he päätyivät yhteen. Mutta mikä tässä auttaa, kun kestää asia, tulla toimeen ja toivoa, ettei ystävä tule satutetuksi.
nää mun kaverit on 17-vuotiaita ja tää poika on jotain 19 kieppeillä. Musta vaan tuntuu että tässä koko jutussa voi mennä niin monta erillaista "sidettä" rikki. Ja koska nää mun kaverit on mulle tosi tärkeitä en haluu et menetän ne.
Sulle hankala tilanne...Ehkä sun tälle rakasatuneelle kannattas kertoa, että tuet hänen päätöstään, omaa elämäänsä hänhän vain elää. Samalla vosit kertoa, että olet pahoillasi toisen kaverin käytöksestä, mutta että hän vain yrittää suojella. Sitten tälle toiselle voisit sanoa, että vaikka ymmärrätkin hyvin hänen kantansa, ihmisen on saatava elää omaa elämäänsä haluamallaan tavalla, tehdä virheitä (pahojakin) ja oppia niistä. Eihän hän tiedä, millainen tämä poika on kahden kesken. Samalla voit ilmoittaa molemmille, että haluaisit säilyttää teidän kaikkien ystävyyden, eikä sitä saisi joku poika rikkoa.
Mun poikakaverin paras kaveri menee keväällä aivan hirveän akan kanssa naimisiin...Me ollaan ihmeissään, mutta jos hän tulee tämän kanssa onnelliseksi, niin ei voi mitään. Harmi vaan, että tää eukko on jo ehtinyt tätä miestä muuttaa aika lailla, eikä parempaan suuntaan...mut sehän on vaan meidän mielipide.
Toivottavasti saatte asiat selviksi! :)