On niin hieno ilma, että kuljen mieleni pimeään. Täällä ei ole mitään. Olen kuin kenkälaatikossa muiden kenkälaatikoiden kanssa. Meidät on pinottu hyllyille odottamaan. Tämä laatikko on tyhjä. Sen seinät ovat pahvia ja sen kansi istuu hyvin. Pakkauspahvi taitoksineen tuoksuu nenässäni. Kenkiä täällä ei ole.
Se on surullista.
(naurua)
https://www.youtube.com/watch?v=j2i3FwatMik
Se on surullista.
(naurua)
https://www.youtube.com/watch?v=j2i3FwatMik
Vastaukset 4
Vanhimmat
Väsäämäni ultralessu istuu laatikossa kuin lapsi painaen käsivarsilla reisiään vasten rintoja. Hänen otsansa on kiinni polvissa. Pohjattomuuden tunne pyyhkii mielen ikkunoita. Voisi kuvitella, että hän on musta putous yössä, äänetön kuin halvaantunut suru, huulille jäänyt.
Rakkaus.
(naurua)
Hän on rakkauden nero, ihminen, jolla on kaikkea mutta ei mitään. Yössä kiipeilee valoja pitkin taivaita, näkyjä.
Hän vilkaisee tiellä taakseen. Poistuva ei katso. Silloin yö tietää, että päivää ei enää koskaan tule. Ensimmäinen kyynel vierähtää pahvilattialle, suolainen ja kuuma tahra.
(reps)
Olisin halunnut kietoa sormeni hänen kultaisiin hiuksiinsa, kuiskata hänen korvaansa sanoja. Mutta mitä minä olen? Minä olen askeleet tuon kaikkeuden polulla, suru sydämen vapinaa realiteettien nyrkissä. Lyön itseäni ja se sattuu. Vihaan itseäni. Inhoan itseäni. Haluaisin repiä sen irti maasta ja paiskata avaruuteen. Minä en kuulu tänne. Kuuluin, mutta en kuulu enää.
(naurua)
Asiat hajoavat kuin lauseen rakenteet, toiveet ja unelmat pirstoutuvat, sammuvat. Oleva muuttuu sotkuksi, mielettömäksi ja sekavaksi, merkityksiltä tyhjäksi. Lopulta itse sanat ontuvat ja kaatuvat, jäävät jalkojen alle. Tuska on tehokasta.
(reps)