http://www.iltalehti.fi/perhe/2014122818955673_pr.shtml
"Koehenkilöillä, joiden äidit olivat heidän ensimmäisinä elinvuosinaan päällekäyviä, vihamielisiä tai poissaolevia, oli muita todennäköisemmin lapsuus- ja nuoruusajalla huonompia kaverisuhteita ja koetuloksia. Aikuisina he olivat vähemmän koulutettuja ja heillä ilmeni ongelmia muodostaa toimivia parisuhteita."
Minun äitini on poissaoleva, joten viimeinkin tiedän syyn alempitasoisuuteeni. No, tällä mennään ja tilannetta ei voi kuin parantaa.
"Koehenkilöillä, joiden äidit olivat heidän ensimmäisinä elinvuosinaan päällekäyviä, vihamielisiä tai poissaolevia, oli muita todennäköisemmin lapsuus- ja nuoruusajalla huonompia kaverisuhteita ja koetuloksia. Aikuisina he olivat vähemmän koulutettuja ja heillä ilmeni ongelmia muodostaa toimivia parisuhteita."
Minun äitini on poissaoleva, joten viimeinkin tiedän syyn alempitasoisuuteeni. No, tällä mennään ja tilannetta ei voi kuin parantaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vanhemmuus on iso juttu, johon ei osaa täysin valmistautua, vaikka kuinka yrittäisi, aina on yllätyksiä tiedossa. Lapsi ei kuitenkaan ole tyhjä taulu, johon vanhemmat voivat lisäillä haluamiaan asioita mielensä mukaan. Lasten kasvatuksessa niin moni asia vaikuttaa toisiinsa.
Lasteni hyvät ominaisuudet eivät ole minun ansiotani, mutta en ole myöskään syypää heidän luonteensa kaikkiin pikku puutteisiin. Ihan tavallinen äiti olen ollut ja ihan mukavia lapsista on kasvanut. Sen olen huomannut vanhemmiten, että minussa on äitinä paljon samoja piirteitä kuin omassa äidissäni oli.
Äidit ovat tosi kivoja. Ensin niistä tullaan ulos ja sitten niiden tissejä imetään vuorotellen. Välillä nukutaan. Kun aikaa on vierähtänyt, ne itkevät ikkunassa, kun jantteri lähtee maailmalle ja tuo sieltä mukanaan muijan, joka ei aivan vastaa heidän kuvaansa oikeasta naisesta ainokaisensa rinnalle.
Aika normaalia.
(naurua)
Kyllähän sitä omillensa toivoo mukavia puolisoita. Toivon, että osaavat valita aikanaan viisaasti. Vaikka kuinka moni nuorena on niin kovin viisas? Oma onnenikin on todennäköisesti vain seurausta satumaisen hyvästä tuurista ihmissuhteiden lotossa.
Lisäyksenä se että tämä kyseinen äiti on melko vahva johtajatyyppi, eikä hänen silmilleen ole oikein terveellistä hyppiä. Jonkinlaista tilanteen ja kokonaisuuden hallintaa kuvastaa se että jokaisen langan on pysyttävä hänen käsissä. Muuten tulee hukka.
Ihan mahdoton mirri.
(naurua)
Periaatteelinen näkemysero. Kerran äiti päätti synnyttää abortin sijaan, pitäisi sitten myös olla lopun ikäänsä vastuussa kaikistamun tekemisistä. Ei vaan ole, vaan päätti lopulta myydä omistusasuntonsa ja pakotti samalla muuttamaan kuppaseen yksiöön, jossa heti valitetaan jos hiukankin musiikki kuuluu viereeseen kämppään.
Hyvä puoli sentään se, että voi ryypiskellessä ja pajautella koska haluaa eikä asiasta tarvitse kuunnella jatkuvaa nalkutusta. Saisi kyllä osallistua kustannuksiin, koska edelleenkin päätti abortin sijaan synnyttää. Haluaa kuitenkin luopua vastuustaan.
Tiedä sitten mitä pitäisi tehdä, jotta alkaisi jälleen ymmärtämään vastuuntsa lastaan kohtaan.
Kuinka vanha olet? Kyllähän se vanhempien huoltovastuu loppuu siinä kun lapsi on noin 20-vuotias. Sitten ollaan muutama vuosikymmen erillään, kunnes lapsi huolehtii vanhemmastaan tämän sairastuessa jne.
Ikää on 27 vuotta.
Nyt kyse ihan moraalisesta vastuusta eikä mistään lakikirjaan kirjoitetuista pakoista.
Miksi mun pitäisi huolehtia? Multa ei kysytty mitään ennen syntymääni, vaan mut vaan päätettiin synnyttää. Siten on mielestäni aivan kohtuullista, ett äiti kantaa myös vastuunsa lapsestaan loppuun asti ja takaa sen verran ison perinnökin, että kantaa kuolemansakin jälkeen vastuunsa. Ei vaan hyvältä näytä mielessä.