Olen 20 vuotias nainen enkä ole koskaan seurustellut kun jotenkin se ahdistaa. Olen kyllä monesti ollut ihastunut (ja olen tällä hetkellä) Joka ilta kun menen nukkumaan niin mietin että kuinka ihanaa olisi jos se ihastus makaisi vieressäni, voisin nukahtaa hänen kainaloon. Elän vain haaveilen. Näen mielessäni kuvia että otan miehen kädestä kiinni ja suutelen. Näen paljon myös unia ihastuksistani. Ja sitten kun tositilanne olisi tulossa niin pakenen. Kun nettikaveri laittaa viestin että voisimmeko tavata niin alkaa ahdistamaan. Silloin pääsisin juuri kokemaan miehen läsnäolon, mutta kun se oikeasti tulee niin en pysty siihen. Se on nykyään ainoa mitä oikeasti haluan mutta siinä tilanteessa en osaisi olla luonteva, en osaisi puhua yhtään mitään, olisin jäykkä enkä tekisi mitään. Minua suututtaa koska olen niin ujo ja raukka. Vihaan itseäni. Vihaan että olen tällainen. Tiedän että se tekisi minut onnelliseksi, mutta en kykene kohtaamaan ihastusta. Itken melkein joka ilta sitä kaipuuta ja ikävää. Kaipaan kovasti sen miehen viereen. :( Miksi en voisi olla vain erilainen. Saattaa johtua myös siitä että minulla on vääristynyt kuva itsestäni enkä osaa huomata hyviä piirteitäni. Ajattelisin koko ajan luultavasti sitä näkyykö kaksoisleukani ja miltä naamani näyttää miehen silmissä. Häpeääkö mies minun puhetyyliäni jne. Voinko koskaan päästä tästä ahdistuksesta eroon ja olla onnellinen miehen kanssa? Nämä minun pari ihastusta on yksi, johon tutustuin netissä (hän pyysi laittamaan webkameran päälle, mutta ahdistuskohtauksen takia en koskaan siihen ole pystynyt) ja toinen on joka kävi samaa koulua joskus minun kanssa. Tämä nettikaveri kehui minua että olen hieno nainen ja se kehu sai minut jotenkin vieläkin ahdistuneemmaksi. He jotka ei minua kehu on helpompaa olla heidän seurassa. En jotenkin kestä kehuja kun sitten alkaa panikoimaan. Huh tuli tekstiä, mutta toivottavasti jaksatte lukea.
Haluaisin seurustella mutta en uskalla!
Tyttö 20.
14185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Älä pistä sitä webkameraa päälle.
Hei me aikuistumme eri aikaan.
Parin vuoden päästä olet varmasti jo rohkeampi, ei kiirettä.
Kannattaa varmaan laittaa se oma lärvi näkyville niin pian kuin mahdollista. Sitten ei tule mitään yllätyksiä myöhemmin.
Täällä vähän samaa, mutta jos haluut niin voidaan tutustua ja sitten viettää öitä yhdessä kaveripohjalta. Saa nimittäin molemmat siinä sitä totuttautumista läheisyyteen ja vaikka vähän muuhunkin jos niin halutaan.
En pahalla sano, saatat olla ihan mukava mies :) mutta haluaisin viettää aikaa ihastukseni kanssa. Ihastuksen tuntee kun se tulee vastaan. Jotenkin pakonomainen tutustuminen toiseen ei luo ihastumista. Tämäkö on siis sitä että en ole aikuistunut vielä? Toivottavasti pääsisin eroon ja PIAN tästä koska sitten saattaa olla liian myöhäistä. Olen taipuvainen ns. pakkomielteiseen ihastumiseen. Ahdistavaa olla erossa, mutta ahdistaa olla yhdessäkään. Huoh, ikävä tilanne :(
Kannattaa vaan hoitaa koulut ensin alta pois ja sitten miettiä noita rakkausjuttuja.
Niinno kun sanoit ettet kykene kohtaamaan ihastustasi, niin se on ongelma.
Minä tiedän nyt tuon sun ongelman, joten se ei ole ongelma minulle ja tarjosin siihen ratkaisua, mutta eriasia jos ei sille halua tehä mitään. Me kaikki haluaisimme vaikka mitä, mutta monesti vaan meistä ei ole siihen koska olemme kokemattomia. Tämä on ongelma.
Sun ongelmas ratkeaa sitten, kun mies tekee aloitteen. Silloin tiedät, että hän on kiinnostunut, eli sun on helppo lähteä juttuun mukaan. On vaikeampaa päästä asiassa eteenpäin, jos olet itse aloitteellinen osapuoli.
Ole oma itsesi, harrasta asioita ja liiku ihmisten ilmoilla. Miehillä on tapana ilmaista kiinnostuksensa, joten odottele. Eikä sulla ole mikään kiire.
Koulut on käyty.
Olen itse ujo joten meitä ujoja harvoin kukaan lähestyy, kun annamme tahtomattaan välinpitämättömän kuvan. Ihastun samankaltaisiin miehiin, eli ujoihin. Joten hankala ottaa heistä selvää mitä he haluavat, kumpikaan ei uskalla ilmaista tunteita, (paitsi olen yrittänyt) mutta siihen kaatuu kun kuitenkin olen itse se joka pakenee. :(
Tuskin olet ollut tilanteessa, jossa mies ilmaisee sinulle kiinnostustaan sinusta. Kyllä ujotkit miehet sitä tekevät, niinhän itsekin olet kertomasi mukaan tehnyt ujona tyttönä. Vielä ei vain ole tullut sopivaa tilannetta / oikeaa ihmistä vastaan.
Ehkä sinusta tuntuu epätoivoiselta, mutta yritä ottaa rennosti asian kanssa. Epätoivo näkyy kauas, mutta niin näkyy itsevarma ihminen myös. Kun olet sinut itsesi kanssa, uskallat kohdata miehiä ja antaa merkkejä oikeaan suuntaan.
Sinulla taitaa olla ongelmaa itseluottamuksesi kanssa. Yritäpäs kohottaa sitä onnistumisten kautta, harrastukset ovat hyvä keino. Liikunnalliset naiset vetää miehiä puoleensa, liikuntaharrastus kannattaa olla.
Turhaan panikoit seurustelusta. Loppujen lopuksi olet miehelle pelkkä pano , makaat vain haarat levällään ja sun ei tarvii mitään ajatella koska kelpuutat vain pelimiehiä.
No en valittaisi jos pääsisin edes sinne asti. Sekin kyllä ahdistaa, kun tuntuu etten riitä kenellekään.
No tässä on taas tilaisees narsistimiehelle.