Tunnusta otsikon asiasisällön ainakin omalla kohdallani todeksi. Olen vajaat 4-kymppinen maisterismies, töissä naisvaltaisella alalla henkisesti erittäin kuormittavassa ja jatkuvaa uuden oppimista ja tietotulvaa sisältävässä työssä. Palkka noin 2 tonttua ikälisillä. Vastaavan henkisen kuormituksen työssä teknisellä alalla -ja yksityissektorilla jolla itsekin työskentelen- olisi inssin/dippainssin palkka väintäin 3,5 tonttua, monesti paljon ylikin, jo ilman esimiesvastuuta.
Me muutamat miehet naisjoukon keskellä olemme kummajaisia. Moni tuttuni ihmettelee miten jaksan moista rääkkiä moisella palkalla. Vastaukseni on: elääkseni ja maksaakseni pakolliset elinkustannukseni, ja kenties saadakseni päivät jotensakin menemään. Minulla ei ole esim. matemaattista lahjakkuutta jota teknisellä alalla tarvittaisiin asiantuntijahommissa. Toisaalta en myöskään ole kätevä käsistäni, enkä kropaltani vahva; etenkin selkä reistaa eli ei edes raksahommat tai teollisuushommat oikein käy. Lottovoitollahan sitä voisi toki joutenkin olla, vaan pitkäaikaistyöttömän rooli ei innosta...
Naisvaltaisilla aloilla työskennelläkseen ilman isoja kitkoja ja kahnauksia, miehen on sopeuduttava sietämään naisvaltaa, naistiimejä, ja usein naispomoja. Jos mies näillä aloilla puhuisi yhtä suoraviivaisesti ja toimisi yhtä agressiivisesti kuin mies toimii miesvaltaisilla aloilla, olisi seurauksena miehen aseman tukaloituminen ja eristäminen, jopa määräaikaisilla poislähtö. Siis: meidän miesten on näillä aloilla oltava nössöjä sopeutujia, vaikenijoita, jotka kädet nyrkissä hillitsemme itseämme ja korkeintaan töistä pois päästyämme puramme kiukun jollain tavoin: kaljapubissa tuoppeihin, liikuntaharrastuksissa, ties missä.
Palkkausasia on myös kiusallinen. Jos meitä miehiä nämä alat vetäisivät paljon enemmän töihin, voisi tilanne tulevaisuudessa korjautua. Saataisiin miesten joukkovoimaa, suorasukaisuutta ja sopivasti agressiivista otetta palkkaneuvotteluihin kuten miesvaltaisilla aloilla tehdään. Nyt me vaikenevat miehet seuraamme sivusta, kuinka hampaattomat etujärjestömme antavat periksi pönäköille työnantajamiespomoille neuvotteluissa. Ja lisäksi: moni nainen ei oikeasti edelleenkään raivokkaasti taistele palkastaan siksi, koska hänen teknisellä tai muulla miesvaltaisella alalla työskentelvä miehensä tienaa tuplasti ja perheessä jää rahaa käyttöön reilusti.
Me muutamat miehet naisjoukon keskellä olemme kummajaisia. Moni tuttuni ihmettelee miten jaksan moista rääkkiä moisella palkalla. Vastaukseni on: elääkseni ja maksaakseni pakolliset elinkustannukseni, ja kenties saadakseni päivät jotensakin menemään. Minulla ei ole esim. matemaattista lahjakkuutta jota teknisellä alalla tarvittaisiin asiantuntijahommissa. Toisaalta en myöskään ole kätevä käsistäni, enkä kropaltani vahva; etenkin selkä reistaa eli ei edes raksahommat tai teollisuushommat oikein käy. Lottovoitollahan sitä voisi toki joutenkin olla, vaan pitkäaikaistyöttömän rooli ei innosta...
Naisvaltaisilla aloilla työskennelläkseen ilman isoja kitkoja ja kahnauksia, miehen on sopeuduttava sietämään naisvaltaa, naistiimejä, ja usein naispomoja. Jos mies näillä aloilla puhuisi yhtä suoraviivaisesti ja toimisi yhtä agressiivisesti kuin mies toimii miesvaltaisilla aloilla, olisi seurauksena miehen aseman tukaloituminen ja eristäminen, jopa määräaikaisilla poislähtö. Siis: meidän miesten on näillä aloilla oltava nössöjä sopeutujia, vaikenijoita, jotka kädet nyrkissä hillitsemme itseämme ja korkeintaan töistä pois päästyämme puramme kiukun jollain tavoin: kaljapubissa tuoppeihin, liikuntaharrastuksissa, ties missä.
Palkkausasia on myös kiusallinen. Jos meitä miehiä nämä alat vetäisivät paljon enemmän töihin, voisi tilanne tulevaisuudessa korjautua. Saataisiin miesten joukkovoimaa, suorasukaisuutta ja sopivasti agressiivista otetta palkkaneuvotteluihin kuten miesvaltaisilla aloilla tehdään. Nyt me vaikenevat miehet seuraamme sivusta, kuinka hampaattomat etujärjestömme antavat periksi pönäköille työnantajamiespomoille neuvotteluissa. Ja lisäksi: moni nainen ei oikeasti edelleenkään raivokkaasti taistele palkastaan siksi, koska hänen teknisellä tai muulla miesvaltaisella alalla työskentelvä miehensä tienaa tuplasti ja perheessä jää rahaa käyttöön reilusti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
1. korajus: Kuule, et saa inssin etkä luultavasti dipankaan papereilla 3,5 tontun palkkoja ilman esimiesvastuuta ja vielä suurta sellaista. Ja tuskin sittenkään.
2. korjaus: Jos lohduttaa niin suurin osa nyt valmistuvista insseistä joutuu tyytymään loppuiäkseen alle 2,5 tontu palkkoihin.
3. korjaus: Asiantuntija-aloilla ei tarvita matemaattista lahjakkuutta.
4. korjaus: Jos insinööri näillä aloilla puhuisi yhtä suoraviivaisesti ja toimisi yhtä agressiivisesti kuin työntekijä toimii miesvaltaisilla aloilla yleensä, olisi seurauksena miehen aseman tukaloituminen ja eristäminen, jopa määräaikaisilla poislähtö.
5. korjaus: meidän miesten on näillä aloilla oltava nössöjä sopeutujia, vaikenijoita, jotka kädet nyrkissä hillitsemme itseämme ja korkeintaan töistä pois päästyämme puramme kiukun jollain tavoin: kaljapubissa tuoppeihin, liikuntaharrastuksissa, ties missä.
6. korjaus: Palkkausasia on myös kiusallinen. Nyt me vaikenevat insinöörit seuraamme sivusta, kuinka hampaattomat etujärjestömme antavat periksi pönäköille työnantajamiespomoille neuvotteluissa.
Esim. IT alan myyntihommissa tienaa lähes joka firmassa yli 3500 EUR/kk, eikä alaisia ole riesana. Se on toki myönnettävä, että tällä hetkellä kaikki duunipaikat ovat kiven alla.
Mieti vakavasti, kannattaako tehdä itselleen ja luonteelleen jatkuvaa henkistä väkivaltaa jatkamalla tuonkaltaisessa työpaikassa.
Vielä voit vaihtaa työpaikkaa ja vaikka alaakin, mutta 10-15 vuoden kuluttua se alkaa olla jo mahdotonta. Jos et tuon enempää tienaakaan, päätöksen ei luulisi olevan vaikea.
Itse olisin mieluummin vaikka bussikuski, kun alistuisin munattomaksi miehen irvikuvaksi jossain sosiaalitoimistossa tai vastaavassa...
Kyse ei ole -en tiedä onko onneksi vai ei- sosiaalitoimistosta vaan kas kas: vakuutusyhtiöstä!
Vakuutusyhtiöt ja pankit ovat kokemukseni byrokraattisia ja vanhoillisia työpaikkoja, jossa esimiehet ovat huumorintajuttomia ja byrokraattisia pilkunnussijoita. Lisäksi niiden harjoittama business on asiakkaiden kusetusta parhaimmasta päästä.
Useimmiten tämänkaltaisiin mestoihin jämähtävät ne, joila ei ole kokemusta paremmasta. Jos ei ole vertailukohtia, alkaa helposti uskoa, että kaikki työpaikat ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia.
Itse olen valmistumiseni jälkeen (VTM, -90) työskennellyt pääasiassa IT-alan myyntihommissa, jossa vanne ei sentään kiristä päätä joka päivä.
Kuuntelepa muuten ajatuksella Junnu Vainion sanoitusta biisissä Albatrossi... ja tee sitten johtopäätöksesi.
1. Mene ja pyydä lisää palkkaa
2. Vaihda työpaikkaa
3. Sanoudu irti työstäsi
Tuossa on ne vaihtoehdot, jotka meillä kaikilla on koulutukseen ja sukupuoleen katsomatta.