Voikohan johonkin asiaan turtua?
Siis niin kuin esimerkiksi, että asia joka on ollut joskus tärkeä ja miettimisen arvoinen onkin seuraavassa hetkessä täysin yhdentekevä?
En tiedä mistä johtunee, mutta toisen ihmisen läheisyys alkaa tuntua koko ajan turhemmalta asialta. Yhteen väliin haikailin usein kainaloa mihin käpertyä, kuumaa seksiä ja sen jälkeistä läheisyyttä ja rentoutta... mutta nyt ei voisi vähempää kiinnostaa. Huvittavaa sinänsä, että yksi parhaista panoista jota minulla koskaan on ollut, on nyt sinkkuuntunut ja vihjailee uusintakierrosta.
Ehkei fiilis ole ihan hetkessä syntynytkään. Ehkä se tuli jo aikaa sitten. Eräs yritti saada mun olon paremmaksi leffailloilla, tekemällä ruokaa ja vaikka sun mitä, mutta minä vetäydyin omiin oloihini ja mietin vaan, että miksi se nyt noin tekee. Tuli olo, että on jotain velkaa toiselle. Vaikka ehkäpä juttu olikin niin, että toinen yritti vilpittömästi näyttää välittävänsä jollain tasolla. Ja minä pilasin kaiken kylmyydelläni.
Voiko ihmisestä tulla kylmä ja tunteeton? Sellainen joka luulee(?) pärjäävänsä omillaan ilman ketään vai onko se vain koukku johon joutuu ja josta on itse päästävä pois? Mutta entäs jos tavallaan viihtyy nykyisessä olotilassaan kun on vain keskenään eikä tarvitse stressata muusta? Voiko ihminen olla oikeasti onnellinen ilman läheisyyttä? Enkä nyt siis tarkoita ystäviä ja perhettä vaan ihan parisuhteita, seksisuhteita ja mitä tahansa suhteita nyt sattuukaan olemaan.
Siis niin kuin esimerkiksi, että asia joka on ollut joskus tärkeä ja miettimisen arvoinen onkin seuraavassa hetkessä täysin yhdentekevä?
En tiedä mistä johtunee, mutta toisen ihmisen läheisyys alkaa tuntua koko ajan turhemmalta asialta. Yhteen väliin haikailin usein kainaloa mihin käpertyä, kuumaa seksiä ja sen jälkeistä läheisyyttä ja rentoutta... mutta nyt ei voisi vähempää kiinnostaa. Huvittavaa sinänsä, että yksi parhaista panoista jota minulla koskaan on ollut, on nyt sinkkuuntunut ja vihjailee uusintakierrosta.
Ehkei fiilis ole ihan hetkessä syntynytkään. Ehkä se tuli jo aikaa sitten. Eräs yritti saada mun olon paremmaksi leffailloilla, tekemällä ruokaa ja vaikka sun mitä, mutta minä vetäydyin omiin oloihini ja mietin vaan, että miksi se nyt noin tekee. Tuli olo, että on jotain velkaa toiselle. Vaikka ehkäpä juttu olikin niin, että toinen yritti vilpittömästi näyttää välittävänsä jollain tasolla. Ja minä pilasin kaiken kylmyydelläni.
Voiko ihmisestä tulla kylmä ja tunteeton? Sellainen joka luulee(?) pärjäävänsä omillaan ilman ketään vai onko se vain koukku johon joutuu ja josta on itse päästävä pois? Mutta entäs jos tavallaan viihtyy nykyisessä olotilassaan kun on vain keskenään eikä tarvitse stressata muusta? Voiko ihminen olla oikeasti onnellinen ilman läheisyyttä? Enkä nyt siis tarkoita ystäviä ja perhettä vaan ihan parisuhteita, seksisuhteita ja mitä tahansa suhteita nyt sattuukaan olemaan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mahdollisesti kyseessä on vain ohimenevä vaihe, mutta oli tai ei, niin et kai tarvitse keneltäkään lupaa siihen, että saat nauttia vapaudesta ja yksin (parisuhteetta) olemisesta. Itselläni oli viimeisimmän eron jälkeen useamman vuoden jakso, jolloin en olisi jaksanut ajatellakaan tapailevani ketään. Pikkuhiljaa mielenkiinto sitten taas heräsi, mutta ei elämänlaatuni mielestäni yhtään sen huonompi ollut silloinkaan kun olin tyytyväinen olooni ilman parisuhdetta tai seksiä.
nussitavana olo turruttaa?
tuossa ap:n viestissä viitannut "jyystäreihin"?
"Huvittavaa sinänsä, että yksi parhaista panoista jota minulla koskaan on ollut, on nyt sinkkuuntunut ja vihjailee uusintakierrosta."
Kuulostaa panoringiltä.
naisia painetaan
Olette kyllä aika sekaisin panorinkeinenne.
panoringeissä, kyllä se siitä ja hypegamian mahdollistava ytmikin löytyy vielä.
kannattaa hakea apua ajoissa sinä ja ajatuksesi muuta maailmaa ei olekkaan äkkiä lääkäriin vakavia mielenterveys ongelmia mutta voivat osata auttaa kun ajoissa menet jos pitkität niin pakkohoito tai itsemurhaa tai surmaat jonkun kun on synkkä mieli ja vaikka itsesi kanssa onkin hauskaa ja mukavaa
lääkäriltä hoitoa hysteriaan.
Oli niin tylsää settiä et nukahdin kesken lukemisen... mut hei, sitä vaan, et talvipäivänseisaus meni jo.
Yksin voi olla aikaajoittain onnellinen, välillä tyytyväinen, välillä tyytymätön ja näiden välissä olla ajattelematta asiaa ja elää omanlaista elämää positiivisesti tulevaan suhtautuen;)
"Voiko ihmisestä tulla kylmä ja tunteeton? Sellainen joka luulee(?) pärjäävänsä omillaan ilman ketään vai onko se vain koukku johon joutuu ja josta on itse päästävä pois?"
Tottakai voi tulla, jos ei saa lämpöä & läheisyyttä ei muita ihmisiä osaa ajatella kovinkaan tuntevina olentoina ja sitä sitten antaa samalla mitalla takaisin kuin mitä saa. Itse ei voi siitä tilasta päästä pois, jonkun lämpöisen ja tunteellisen on tultava ja sulatettava jäätynyt sydän.
"Mutta entäs jos tavallaan viihtyy nykyisessä olotilassaan kun on vain keskenään eikä tarvitse stressata muusta? "
Vähän turhankin helppoa on alkaa viihtymään itseksensä, ei osaa oikein muuta kaivatakaan kun tuntuu että muut ihmiset on vain kylmiä kuoria, miksi niitä tavoittelisi elämäänsä?
"Voiko ihminen olla oikeasti onnellinen ilman läheisyyttä?"
Ei varmaankaan ihan täysin mutta jos sitä läheisyyttä ei ole elämässä sen olemisensa joutuu vain järjestämään mahdollisimman hyvin.
Voi kylmettyä, mutta itse on haluttava sitten se sydän sulattaa. Tunteettomuus on muuri ja muureja me kaikki välillä tarvitaan. Mutta täytyy myös osata laskea ne muurit kun on tarve ja mahdollisuus läheisyydelle. Niin se ei tapahdu, että joku toinen tulee ja sen tunnetyön meidän puolesta tekee. Jos odottaa toista niitä omia muureja laskemaan, siinä vaan katkerioituu lisää ja muurit vahvistuu.
Näin se vaan menee..
No itse sun luulis tietävän miltä susta tuntuu.
kuuluu mitä mä teen
otsikon takana olikin perusvalitusta : (