Ihmiset joiden kanssa vietät aikaa vaikuttavat elämääsi hyvinkin merkittävästi. Ollakseen onnellinen ja menestyäkseen elämässämme tarvitsemme yhteisön ympärillemme, joka tukee meitä ja auttaa meitä ponnistamaan eteenpäin. Jotkin ihmiset toisaalta tuntuvat vain lyttäävän ideamme ja vaikuttavan meihin muutenkin negatiivisesti. Osa ystävistäni kuuluu osittain tähän jälkimmäiseen kategoriaan.
En haluaisi luopua ystävistäni. Mm. sen takia, että lähipiirini ei ole kovinkaan suuri ja uusien ystävyyssuhteiden tekeminen on minulle vaikeaa. Toisaalta myös siksi, että ystävillänikään ei ole aina ollut helppoa, eivätkä he ole tosiaankaan pahoja ihmisiä, mutta heidän negatiivinen asenteensa häiritsee. Haluaisin olla heidän tukenaan ja auttaa heitäkin ponnistamaan kohti parempaa elämää, mutta en oikein ole onnistunut siinäkään.
Onko tunne tuttu, että ympärilläsi olevat ihmiset estävät sinua toteuttamasta omaa elämääsi kuin itse haluaisit? Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Kannattaako kylmästi luopua ihmissuhteista, jotka eivät tunnu oikein palvelevan kumpaakaan osapuolta kovinkaan hyvin? Minusta tuntuu ikävältä ajatella, että vain hylkäisin heidät . Tämän seurauksena he mahdollisesti pitäisivät minua idioottina ja pahimmassa tapauksessa heidän elämänsäkin alkaisi mennä huonopaan suuntaan. Nämä ihmiset kuitenkin haluavat viettää aikaa kanssani ja ottavat minuun yhteyttä, joten tuntuisi kurjalta vain torjua heidät kun olemme tunteneet jo pitän aikaa.
En haluaisi luopua ystävistäni. Mm. sen takia, että lähipiirini ei ole kovinkaan suuri ja uusien ystävyyssuhteiden tekeminen on minulle vaikeaa. Toisaalta myös siksi, että ystävillänikään ei ole aina ollut helppoa, eivätkä he ole tosiaankaan pahoja ihmisiä, mutta heidän negatiivinen asenteensa häiritsee. Haluaisin olla heidän tukenaan ja auttaa heitäkin ponnistamaan kohti parempaa elämää, mutta en oikein ole onnistunut siinäkään.
Onko tunne tuttu, että ympärilläsi olevat ihmiset estävät sinua toteuttamasta omaa elämääsi kuin itse haluaisit? Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Kannattaako kylmästi luopua ihmissuhteista, jotka eivät tunnu oikein palvelevan kumpaakaan osapuolta kovinkaan hyvin? Minusta tuntuu ikävältä ajatella, että vain hylkäisin heidät . Tämän seurauksena he mahdollisesti pitäisivät minua idioottina ja pahimmassa tapauksessa heidän elämänsäkin alkaisi mennä huonopaan suuntaan. Nämä ihmiset kuitenkin haluavat viettää aikaa kanssani ja ottavat minuun yhteyttä, joten tuntuisi kurjalta vain torjua heidät kun olemme tunteneet jo pitän aikaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen huomannut, että iso osa ystävistäni on ns energiasyöppöjä. Henkilöitä, jotka vievät minulta enemmän voimavaroja kuin mitä ystävyys heidän kanssaan antaa.
Minä olen se, joka on aina valmis kuuntelemaan heitä ja auttamaan arjen pikku pulmissa. Vastavuoroisuutta on äärimmäisen heikosti. Lisäksi joudun usein miettimään olenko jotenkin loukannut heitä vai mistä heidän käytöksensä johtuu -usein olen se, joka saa ottaa vastaan huonot päivät ja menkat.
Miksi siedän tällaista ystävyyttä? Eikö ystävyyden tulisi antaa kummallekin voimavaroja eikä viedä niitä? Ehkä pitäisi heivata tällaiset ihmiset yli laidan.
Pystyn samaistumaan tekstiisi hyvin. Koen, että joidenkin ihmisten kanssa vietettyäni aikaa tunnen itseni kulutetuksi. Tämä on myös yksi puoli huonoon ystävyyteen. Itse tekee parhaansa ollessaan hyvä ystävä ja kuunnellen ja auttaen heitä. Vastineeksi taas ei oikein saa mitään. Kun itse kerrot omista asioista heitä ei kiinnosta tai saattavat moittia sinua... Ystävyyden todellakin pitäisi antaa molemmille positiivista energiaa ja voimavaroja.
Ehkä näistä asioista ja tuntemuksista pitäisi puhua suoraan ihmisten kanssa. Ja jos suhde tosiaan on sellainen että se suurimmaksi osaksi vie voimavaroja eikä asialle ole tehtävissä mitään, siitä pitäisi osata päästää irti.