mutta siitä voi parantua!
Ei luovuteta liian helpolla, jos todellakin on tunteita ja rakkautta. Välillä ne haalistuu, mutta avio-liittoa on hoidettava kuten sairauttakin. Ei siitäkään lannistuta.
Puhuminen on kaikkein tärkein lääke, ja jos se ei tuota tulosta, on mentävä "lääkäriin" avioliittoneuvontaan, terapiaan.
On yritetttävä löytää toisesta ne hyvät puolet, eikä tehdä suurta numeroa virheistä. On löydettävä itsestä asioita, joita voisi tehdä toisin. Kunnioitus toista kohtaan, ja virheiden hyväksyntä, anteeksi antaminen, niitä on paljon, mitä voisimme kohentaa.
On käsitettävä, että toinen tekee virheitä aivan kuin itsekin tekee, mutta virheistä oppii ja ne kuuluvat elämään, muuten ne hyvätkään asiat eivät tuntuisi hyviltä.
Kukaan ei tahallaan pahasti varmaan halua loukata toista, mutta kun asia joskus on kipeä, ihminen tekee ylilyöntejä, mutta jos osaa ymmärtää, että niin ei pitänytkään toimia, osaa silloin pyytää anteeksi.
Ei luovuteta liian helpolla, jos todellakin on tunteita ja rakkautta. Välillä ne haalistuu, mutta avio-liittoa on hoidettava kuten sairauttakin. Ei siitäkään lannistuta.
Puhuminen on kaikkein tärkein lääke, ja jos se ei tuota tulosta, on mentävä "lääkäriin" avioliittoneuvontaan, terapiaan.
On yritetttävä löytää toisesta ne hyvät puolet, eikä tehdä suurta numeroa virheistä. On löydettävä itsestä asioita, joita voisi tehdä toisin. Kunnioitus toista kohtaan, ja virheiden hyväksyntä, anteeksi antaminen, niitä on paljon, mitä voisimme kohentaa.
On käsitettävä, että toinen tekee virheitä aivan kuin itsekin tekee, mutta virheistä oppii ja ne kuuluvat elämään, muuten ne hyvätkään asiat eivät tuntuisi hyviltä.
Kukaan ei tahallaan pahasti varmaan halua loukata toista, mutta kun asia joskus on kipeä, ihminen tekee ylilyöntejä, mutta jos osaa ymmärtää, että niin ei pitänytkään toimia, osaa silloin pyytää anteeksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ollaanpas sitä niin suvaitsevaisia, että... Läpy-läpy.
puhuminen auttaa varmasti-mutta on ihmisiä jotka hermostuu jos alkaa selvittämään sillä tavalla asioita.Ensin lentää kukkapurkki-väistä-sitten tuoli-väistä ja voi olla koko koti kun myrskyn jäljiltä!Siinä ei sillon puhuta,pitää säilyä jotenkin ettei vahingoitu.Ihan tavallisesti sanottu asia saa toisen raivoihin.
"...jos todellakin on tunteita ja rakkautta"... kirjoittaa Onnimanni.
Niinpä, JOS niitä on. Mutta jos se rakkaus ja tunteet ovat kuolleet ja toisesta on tullut täysin vieras. Keskusteluyhteys ja jopa keskusteluhalu kadonneet. Ei sinä paljoakaan anteeksiannolla ja -pyynnöllä tai toisen kunnioituksella asioita paranneta.
Tilanteet muuttuvat, ihmiset muuttuvat - elämän realismia.
Niin se on totta kyllä.
Mutta ongelmathan, siis kaikki, eivät synny aina yhtäkkiä. Ne tavallaan jonkun ajan muhii ja silloin kun huomaa että akikki ei ole kunnossa, olisi tärkeä alkaa miettimään mistä se johtuu.
Räiskyvä riita joka tulee hetkessä, ne ovat asioita jotka voidaan riidellä ja sitten sopia. Mutta suuremmat ongelmat ovat eri asia.
Eiköhän nekin loppujen lopuksi kulje käsikkäin ja pareittain:räiskyvä tappelu ja suuremmat ongelmat. Vain satunnaisesti toisaan sivuavat ihmiset voivat joutua noin vaan räiskyvään tappeluun vailla sen suurempaa yhteistä pohjaa, mutta jos parisuhteessa tapellaan räiskyvästi siihen käsittääkseni on aina tausta ja pohja kauempana kuin se hetki. Tosin,äärettömän kehittymättömät ihmiset saattavat saada raivareita kuin uhmaikäiset, mutta siihen en nyt ota kantaa.
Muhivat ongelmat on siitä jänniä, ettei ne yht'äkkiä näytä vilkkuvaloa,niinkuin jonkun koneen valvontajärjestelmä,että nyt on tehtävä jotain. Ne pikemminkin oireuttavat aavistuksen kerrallaan, niin vähän että yleensä vain tarkka ulkopuolinen pystyy ensimmäisenä sanomaan, että joku mättää, mutta ei välttämättä mikä mättää. Pariskunta olisi hyvä saada yhtäaikaa heräämään ja tajuamaan, ettei kaikki ole kohdallaan. Tätä oirehtimista saattaa olla toisen jatkuva mökötys, valittaminen, toisen jatkuva henkinen tai fyysinen poissaolo,shoppailu- ja pelihimo,oireita on lukuisia. Monasti tarvitaan esimerkiksi kolmiodraama saamaan silmät auki, mutta ongelman ytimeksi ja syypääksi saatetaan hahmottaa kolmasosapuoli, joskus tapahtuu perheen sisässä jotain dramaattista ennen kuin aletaan näkemään, puhumaan ja tunnistamaan omia ja toisen tuntoja. Elämä ei ole amerikkalaista elokuvaa paitsi amerikkalaisissa elokuvissa.
Eiköhän nekin loppujen lopuksi kulje käsikkäin ja pareittain:räiskyvä tappelu ja suuremmat ongelmat. Vain satunnaisesti toisaan sivuavat ihmiset voivat joutua noin vaan räiskyvään tappeluun vailla sen suurempaa yhteistä pohjaa, mutta jos parisuhteessa tapellaan räiskyvästi siihen käsittääkseni on aina tausta ja pohja kauempana kuin se hetki. Tosin,äärettömän kehittymättömät ihmiset saattavat saada raivareita kuin uhmaikäiset, mutta siihen en nyt ota kantaa.
Muhivat ongelmat on siitä jänniä, ettei ne yht'äkkiä näytä vilkkuvaloa,niinkuin jonkun koneen valvontajärjestelmä,että nyt on tehtävä jotain. Ne pikemminkin oireuttavat aavistuksen kerrallaan, niin vähän että yleensä vain tarkka ulkopuolinen pystyy ensimmäisenä sanomaan, että joku mättää, mutta ei välttämättä mikä mättää. Pariskunta olisi hyvä saada yhtäaikaa heräämään ja tajuamaan, ettei kaikki ole kohdallaan. Tätä oirehtimista saattaa olla toisen jatkuva mökötys, valittaminen, toisen jatkuva henkinen tai fyysinen poissaolo,shoppailu- ja pelihimo,oireita on lukuisia. Monasti tarvitaan esimerkiksi kolmiodraama saamaan silmät auki, mutta ongelman ytimeksi ja syypääksi saatetaan hahmottaa kolmasosapuoli, joskus tapahtuu perheen sisässä jotain dramaattista ennen kuin aletaan näkemään, puhumaan ja tunnistamaan omia ja toisen tuntoja. Elämä ei ole amerikkalaista elokuvaa paitsi amerikkalaisissa elokuvissa.
Sairauksiakin on niin monenlaisia:on pikku nuhaa, köhää ja ripulia, ihottumaa ja ajoksia. Niistä paranee kyllä, jos hoitaa, ja joistain vaikka hoitaisikin. Mutta Onnimanni, on myös tauteja jotka vain ja ainoastaan tappavat;heti kättelyssä tai hiljaa kiduttamalla. Sydänveritulppa vie samantien, sisäelinsyöpä kiduttaa vuosia, mutta vie melkoisella varmuudella. Ei niistä välttämättä lannistu, mutta hiljaiseksi vetää. Enemmän voi uskoa somaattisten tautien hoitokeinoihin kuin ehdottamaasi avioliittoneuvontaan, terapiaan. Monasti avioliiton ongelmat on pelkkä jäävuoren huippu, pinnan alla on patologiaa joskus vuosikymmenienkin takaa. Aika harva jaksaa avioliiton takia alkaa penkaamaan koko elämänkaartaan kaikkine tapahtumine. Somatiikassa on paljon kokeita ja määrityksiä, joitten perusteella saadaan poissuljettua kokojoukko tekijöitä jotka joko pahentavat tai parantavat, mutta jos vika on parisuhteessa se on silloin sekä miehessä että vaimossa, eikä välttämättä ole mitään indikaattoria, jonka perusteella voitaisiin miettiä, onko vika siinä miten miehen äiti on toiminut, tai mitä vaimon varhaislapsuudessa on tapahtunut.. Ei se ole ihan noin yksinkertaista, vaikka mielellään positiivista asennettasi tukisikin.
Jo pelkkä anteeksipyytämis- ja antamisprosessi ei toimi pelkästeen naivilta ja ihanteelliselta kuulostavalla kaavalla, vaan jotkut osaavat käyttää sitäkin välineenä saavuttaakseen haluamansa, eikä välttämättä sillä ole mitään tekemistä varsinaisen katumisen tai parannuksen teon kanssa. Valitettavan monelle anteeksipyyntö on poletti eteenpäin, sitä käytetään tarpeenmukaan yhä uudelleen ja uudelleen välittämättä siitä, että periaatteessa pitäisi osata olla tekemättä enää ainakaan sitä samaa virhettä.
Avioero ei mielestäni ole sairaus. Pikemminkin se on syitten ja seurausten summa, joskus väistämätön, joskus väistettävissä. Periaatteessa avioliiton -niinkuin parisuhteen yleensäkin, oli se papin aamenen siunaama tai ei hyvinvointi on tasan parin itsensä käsissä ja vastuulla. Ei oikeastaan ole mitään parisuhdeongelmien korjausasemaa, vaikka neuvontakeskuksista jotain viitteitä voikin saada. Aika harvat eronneista tutuista on sanoneet saaneensa mitään apua avioliittoneuvoloista, päinvastoin pontta lähteä eriteille. Tietysti ratkaisuhan se on sekin, mutta naurettavaa pitää avioliittoneuvontaa onnen avaimena. Sitä se on vain amerikkalaisissa saippuasarjoissa, jossa itse terapeutti saa eniten istunnoista.
Myös kaikki terapiassa käyneet eroamassa olleet jotka mä tunnen ovat tosiaankin eronneet terapian jälkeen. Eli ei auta, väittäisin että päinvastoin. SIellä vaan luodaan joku ideaalikuva siitä, millainen suhteen pitäisi olla ja oivoi, kuinka meidän suhde nyt ei olekaan sellainen (no ei tietenkään koska tämä on tosiaankin elämää eikä amerikkalaista tv-elokuvaa). Helpolla luovuttava saa siitä hyvän ponnahduslaudan lähteä "kun se terapeuttikin sanoi". Älkää kuunnelko kaiken maailman viiden pennin terapeutteja. Some news for you: ne tekee sitä rahasta ja rahan takia eikä niitä kiinnosta hevon persettä miten sille parille oikeasti käy. NImimerkillä kokemusta on. Erityisesti sellainen 'Pähkinänsärkijät', välttäkää sitä!