Heippa! Tulossa on pitkä tarina, mutta kaipaisin todella apua.. Toivottavasti joku edes jaksaa lukea..
Minulla on hyvä ystävä, josta olen todella huolissani.. Eli, tilanne on tämä.. Hän tapasi vuosi ja 9 kk sitten (eli helmikuussa 2003) ihanan miehen. Tai siis pojan.. Ystäväni on minua vuoden nuorempi, 20-vuotias. Tämä hänen miehensä on 19-vuotias. Eli tavatessaan he olivat 18 ja 17-vuotiaita, melko nuoria siis. Tällä pojalla oli tuolloin kova vauhti päällä, mutta hän rauhoittui kun ystäväni astui kuvaan mukaan. Ystäväni oli onnensa kukkuloilla. Hänellä on takanaan paljon ikäviä kokemuksia miehistä ja nyt hän uskoi löytäneensä Elämänsä Miehen... Hän oli siitä aivan varma. No, tämä poikakin vaikutti olevan todella onnellinen.. Ja hetken heillä menikin hyvin. Tosin tämä poika oli äärimmäisen mustasukkainen ja rajoitti ystäväni menoja todella paljon.. Minun ja ystäväni yhteinen aika alkoi kovasti huveta.. =( Mutta olin kuitenkin onnellinen ystäväni puolesta, sillä näin, että hän todella oli ikionnellinen.
Tämä poika sitten täytti kesän kynnyksellä 18 vuotta ja pikkuhiljaa suhde kääntyi alamäkeen.. Ei vielä jyrkkään sellaiseen, mutta tuli tilanteita, joissa poika jouduttiin usein heittämään ulos baarista, koska tämä oli niin mustasukkainen.. Kukaan mies ei saanut vilkaistakaan ystävääni, tai tämä poika oli jo kimpussa.. Tämä poika on myös kova "uhoomaan".. No, ystäväni ja tämä poika päättivät kuitenkin muuttaa yhteen. Syksyllä he sitten muuttivatkin, puolen vuoden seurustelun jälkeen. Kuitenkin kävi niin, että ystäväni oli se, joka maksoi kaiken.. Siis todella aivan kaiken.. Ystäväni kävi töissä ja raatoi niska limassa, jotta heillä olisi rahaa maksaa laskut ja vuokra.. Tämä poika laiskotteli kotona.. Hän kyllä "kävi" ammattikoulua, mutta oli liian laiska lähtemään kouluun aamuisin, joten hän ei päässyt ammattikoulun toista luokkaa läpi..!! Myös opintotuki evättiin. Poika alkoi pyöriä yhä enemmän entisten kavereidensa kanssa ja haukkui ystävääni todella kamalasti kaikkien kuullen.. En ole ikinä kuullut kenenkään puhuvan niin rumasti omalle "rakkaalleen"! Kielen käyttö oli todella hurjaa.. Kamalaa kuultavaa.. Mutta kun yritin keskustella asiasta ystäväni kanssa, hän aina vain naurahti hyväntahtoisesti ja sanoi, ettei poika heidän kahdestaan ollessaan ole sellainen.. Että poika vain esittää kavereilleen..
Tämä poika myös jätti ystäväni monta kertaa.. Aina kun heille tuli riita (mikä muuten syntyi mistä tahansa, ystäväni muka teki aina jotain "väärin"..), tämä poika sanoi jättävänsä ystäväni.. Ystäväni itki aina hysteerisesti ja huusi ja rukoili poikaa takaisin. Poika vain huusi ja haukkui, ettei halua enää jatkaa, koska ei löydä sille enää mitään syytä.. Mutta jotenkin ystäväni aina onnistui puhumaan pojan takaisin, ja koskaan poika ei sitten todella jättänyt ystävääni. Monet kerrat puhuin ystävälleni, että olisikohan muitakin miehiä jo aika katsella, mutta ystäväni vain loukkaantui puheistani ja sanoi, ettei jaksa enää etsiä ketään uutta, että tämä poika on hänelle varmasti Se Oikea, hän sanoi tuntevansa niin vahvasti sen.. Ok, annoin olla.. Mutta olin silti kovin huolissani.. Tämä sama asia toistui jatkuvasti.. Poika hallitsi ystäväni elämää ja puhui hänelle törkeästi, nimitteli, teki inhottavia temppuja.. Ei suostunut tulemaan riidan jälkeen yöksi kotiin, mutta jos ystäväni vihjaisi, että saisi seksiä jos tulisi, niin johan poika riensi.. Kuulostaa pahalle?
Muutin pois paikkakunnalta ja nykyään näemme ystäväni kanssa melko harvoin, mutta soittelemme kyllä. Ystäväni ja tämä poika ovat asuneet nyt yhdessä siis reilun vuoden.. Tiedän, että tilanne ei ole muuttunut mihinkään, poika on edelleen inhottava ja minäkin pidän hänestä koko ajan vähemmän. Ei siedä sitä, mitä hän tekee ystävälleni! Syksyllä kuulin ystäväni äänestä, että kaikki ei ole hyvin.. Ei ollutkaan.. Hän vihdoin avautui minulle ja kertoi, että heillä menee todella huonosti.. Ensimmäistä kertaa hän myönsi sen minulle! Poika oli monta kertaa jo sanonut, ettei rakasta ystävääni enää eikä halua enää seurustella, mutta silti jotenkin he olivat edelleen yhdessä.. Ystäväni sanoi, ettei oikein usko pojan olevan tosissaan.. Minä kyllä en kuuntelisi tuollaista.. Poika oli myös monta kertaa sanonut haluavansa oman asunnon, koska ei kestä asua ystäväni kanssa.. Poika ei kuulemma myöskään enää ollenkaan tahdo olla kahdestaan ystäväni kanssa.. On jopa suoraan sen ystävälleni sanonut! Olin yllättynyt, että ystäväni kertoi nämä asiat minulle ja vihdoin myönsi, että poika on täysi kakara.. Mutta ystäväni rakastaa tätä silti ja tekisi mitä tahansa, että poika jäisi hänen luokseen..
Tällä hetkellä tilanne kuitenkin on se, että poika on muuttanut takaisin vanhempiensa luokse, mutta he ovat edelleen yhdessä.. Ja ystäväni sanoo, että nyt menee hiukan paremmin. Yhdessä asuminen ei vain sopinut heille.. Mutta minusta tuo kuulostaa oudolta.. Minulla on jotenkin sellainen tunne, että tämä poika hakee vain pakoreittiä, keinoa, jolla olisi helpoin jättää ystäväni.. Minusta tuntuu, että tämä poika yrittää tuolla tavalla vaivihkaa lähteä suhteesta, pienin askelin.. Mutta ystäväni ei näe sitä.. Ja voinhan minäkin olla väärässä!
Mutta auttakaa te minua! Mitä minun pitäisi ystävänä tässä tilanteessa tehdä?! Näen, että ystäväni kärsii.. Tämä poika tekee niin väärin ystävääni kohtaan.. Vai voiko se todella olla mahdollista, että heillä alkaisi nyt mennä hieman paremmin, kun eivät asu enää yhdessä? Voiko tuosta jutusta todella vielä tulla jotain? Eli huolehdinko turhaan..? Kun en oikein tiedä mitä tehdä.. Haluaisin auttaa ystävääni, mutta en tiedä miten.. Vain olemalla läsnä? Kuitenkin haluaisin suojella ystävääni, mutta se taitaa olla melko mahdotonta..? Auttakaahan.. Mitä voisin sanoa/tehdä?
Minulla on hyvä ystävä, josta olen todella huolissani.. Eli, tilanne on tämä.. Hän tapasi vuosi ja 9 kk sitten (eli helmikuussa 2003) ihanan miehen. Tai siis pojan.. Ystäväni on minua vuoden nuorempi, 20-vuotias. Tämä hänen miehensä on 19-vuotias. Eli tavatessaan he olivat 18 ja 17-vuotiaita, melko nuoria siis. Tällä pojalla oli tuolloin kova vauhti päällä, mutta hän rauhoittui kun ystäväni astui kuvaan mukaan. Ystäväni oli onnensa kukkuloilla. Hänellä on takanaan paljon ikäviä kokemuksia miehistä ja nyt hän uskoi löytäneensä Elämänsä Miehen... Hän oli siitä aivan varma. No, tämä poikakin vaikutti olevan todella onnellinen.. Ja hetken heillä menikin hyvin. Tosin tämä poika oli äärimmäisen mustasukkainen ja rajoitti ystäväni menoja todella paljon.. Minun ja ystäväni yhteinen aika alkoi kovasti huveta.. =( Mutta olin kuitenkin onnellinen ystäväni puolesta, sillä näin, että hän todella oli ikionnellinen.
Tämä poika sitten täytti kesän kynnyksellä 18 vuotta ja pikkuhiljaa suhde kääntyi alamäkeen.. Ei vielä jyrkkään sellaiseen, mutta tuli tilanteita, joissa poika jouduttiin usein heittämään ulos baarista, koska tämä oli niin mustasukkainen.. Kukaan mies ei saanut vilkaistakaan ystävääni, tai tämä poika oli jo kimpussa.. Tämä poika on myös kova "uhoomaan".. No, ystäväni ja tämä poika päättivät kuitenkin muuttaa yhteen. Syksyllä he sitten muuttivatkin, puolen vuoden seurustelun jälkeen. Kuitenkin kävi niin, että ystäväni oli se, joka maksoi kaiken.. Siis todella aivan kaiken.. Ystäväni kävi töissä ja raatoi niska limassa, jotta heillä olisi rahaa maksaa laskut ja vuokra.. Tämä poika laiskotteli kotona.. Hän kyllä "kävi" ammattikoulua, mutta oli liian laiska lähtemään kouluun aamuisin, joten hän ei päässyt ammattikoulun toista luokkaa läpi..!! Myös opintotuki evättiin. Poika alkoi pyöriä yhä enemmän entisten kavereidensa kanssa ja haukkui ystävääni todella kamalasti kaikkien kuullen.. En ole ikinä kuullut kenenkään puhuvan niin rumasti omalle "rakkaalleen"! Kielen käyttö oli todella hurjaa.. Kamalaa kuultavaa.. Mutta kun yritin keskustella asiasta ystäväni kanssa, hän aina vain naurahti hyväntahtoisesti ja sanoi, ettei poika heidän kahdestaan ollessaan ole sellainen.. Että poika vain esittää kavereilleen..
Tämä poika myös jätti ystäväni monta kertaa.. Aina kun heille tuli riita (mikä muuten syntyi mistä tahansa, ystäväni muka teki aina jotain "väärin"..), tämä poika sanoi jättävänsä ystäväni.. Ystäväni itki aina hysteerisesti ja huusi ja rukoili poikaa takaisin. Poika vain huusi ja haukkui, ettei halua enää jatkaa, koska ei löydä sille enää mitään syytä.. Mutta jotenkin ystäväni aina onnistui puhumaan pojan takaisin, ja koskaan poika ei sitten todella jättänyt ystävääni. Monet kerrat puhuin ystävälleni, että olisikohan muitakin miehiä jo aika katsella, mutta ystäväni vain loukkaantui puheistani ja sanoi, ettei jaksa enää etsiä ketään uutta, että tämä poika on hänelle varmasti Se Oikea, hän sanoi tuntevansa niin vahvasti sen.. Ok, annoin olla.. Mutta olin silti kovin huolissani.. Tämä sama asia toistui jatkuvasti.. Poika hallitsi ystäväni elämää ja puhui hänelle törkeästi, nimitteli, teki inhottavia temppuja.. Ei suostunut tulemaan riidan jälkeen yöksi kotiin, mutta jos ystäväni vihjaisi, että saisi seksiä jos tulisi, niin johan poika riensi.. Kuulostaa pahalle?
Muutin pois paikkakunnalta ja nykyään näemme ystäväni kanssa melko harvoin, mutta soittelemme kyllä. Ystäväni ja tämä poika ovat asuneet nyt yhdessä siis reilun vuoden.. Tiedän, että tilanne ei ole muuttunut mihinkään, poika on edelleen inhottava ja minäkin pidän hänestä koko ajan vähemmän. Ei siedä sitä, mitä hän tekee ystävälleni! Syksyllä kuulin ystäväni äänestä, että kaikki ei ole hyvin.. Ei ollutkaan.. Hän vihdoin avautui minulle ja kertoi, että heillä menee todella huonosti.. Ensimmäistä kertaa hän myönsi sen minulle! Poika oli monta kertaa jo sanonut, ettei rakasta ystävääni enää eikä halua enää seurustella, mutta silti jotenkin he olivat edelleen yhdessä.. Ystäväni sanoi, ettei oikein usko pojan olevan tosissaan.. Minä kyllä en kuuntelisi tuollaista.. Poika oli myös monta kertaa sanonut haluavansa oman asunnon, koska ei kestä asua ystäväni kanssa.. Poika ei kuulemma myöskään enää ollenkaan tahdo olla kahdestaan ystäväni kanssa.. On jopa suoraan sen ystävälleni sanonut! Olin yllättynyt, että ystäväni kertoi nämä asiat minulle ja vihdoin myönsi, että poika on täysi kakara.. Mutta ystäväni rakastaa tätä silti ja tekisi mitä tahansa, että poika jäisi hänen luokseen..
Tällä hetkellä tilanne kuitenkin on se, että poika on muuttanut takaisin vanhempiensa luokse, mutta he ovat edelleen yhdessä.. Ja ystäväni sanoo, että nyt menee hiukan paremmin. Yhdessä asuminen ei vain sopinut heille.. Mutta minusta tuo kuulostaa oudolta.. Minulla on jotenkin sellainen tunne, että tämä poika hakee vain pakoreittiä, keinoa, jolla olisi helpoin jättää ystäväni.. Minusta tuntuu, että tämä poika yrittää tuolla tavalla vaivihkaa lähteä suhteesta, pienin askelin.. Mutta ystäväni ei näe sitä.. Ja voinhan minäkin olla väärässä!
Mutta auttakaa te minua! Mitä minun pitäisi ystävänä tässä tilanteessa tehdä?! Näen, että ystäväni kärsii.. Tämä poika tekee niin väärin ystävääni kohtaan.. Vai voiko se todella olla mahdollista, että heillä alkaisi nyt mennä hieman paremmin, kun eivät asu enää yhdessä? Voiko tuosta jutusta todella vielä tulla jotain? Eli huolehdinko turhaan..? Kun en oikein tiedä mitä tehdä.. Haluaisin auttaa ystävääni, mutta en tiedä miten.. Vain olemalla läsnä? Kuitenkin haluaisin suojella ystävääni, mutta se taitaa olla melko mahdotonta..? Auttakaahan.. Mitä voisin sanoa/tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo kuullostaa kyllä todella raskaalta ystäväsi kannalta! Ja niin ikävää kuin se onkin, niin koira ei pääse karvoistaan. Tarkoitan siis että tuskin tuo mies mihinkään muuttuu. Tiedän, koska omalla ystävälläni on samanlainen tilanne, erona vain on se, että hänen miehensä on myös henkisesti/fyysisesto väkivaltainen. He ovat olleet yhdessä jo 3 vuotta, eikä asiat parane... Ystäväni ei vaan osaa päästää irti. Heillä on myös lapsi... Toivotan sinulle ja ystävällesi oikein paljon tsemppiä ja rohkeutta tulevaisuuteen. Uskon että asiat paranee ajan myötä. Toivon silti että ystäväsi osaisi päästää irti, ja jatkaa elämäänsä ilman tätä miestä. Vaikka se sattuu alkuun, niin aika parantaa haavat!
Kiitos rohkaisusta! On ikävää seurata tätä kaikkea sivusta, kun mitään ei oikeastaan voi itse tehdä.. Välitän ystävästäni ja näen, että hän ei ole onnellinen.. Vaikkakaan ei sitä myönnä.. Mutta tiedän ja olen varma, että hän saisi niin paljon parempaakin! Hänellä olisi miehelle niin paljon antaa.. Ja hän ansaitsee miehen kunnioituksen ja arvostuksen.. Tässä suhteessa se puuttuu täysin ja kokonaan.. Ei häivähdystäkään kunnioituksesta tms..!! Ystäväni on se, joka suhdetta pitää pystyssä ja elättelee toiveita paremmasta huomisesta.. Josko mies vaikka kasvaisi.. Mutta uskon, että niin ei koskaan tule käymään.. Ikävä kyllä.. Tämä mies ei panosta suhteeseen yhtään, eikä häntä se edes kiinnosta..
Ystäväni on tulossa pariksi päiväksi luokseni tällä viikolla (asun siis nykyään eri paikkakunnalla) ja ajattelin vielä yrittää hieman keskustella.. Kaikenlisäksi olen itse tällä hetkellä raskaana ja ystäväni on kovin kaihoisa tämän vuoksi.. Hän niin kovasti itsekin sitä jo haluaisi.. Mutta tämä hänen miehensä ei halua.. Ja ymmärrän sen täysin! Ovathan he nuoria! Pelkään vain, että ystäväni tuleekin raskaaksi.. Toivottavasti niin ei käy vaan hänen silmänsä avautuvat ennen sitä.. Nimittäin yksin hän lapsen kanssa jäisi.. Ikävä tämä todeta..
Mutta kiitos sinulle vastauksestasi ja oikein antoisaa joulun odotusta! =) Minäpäs jään nyt seurailemaan tilannetta ja toivomaan parasta...
Henkisen väkivallan lisäksi fyysistä väkivaltaa ei kai vielä ole ollut.. Siis lyönyt tämä mies ei kait vielä ole.. Tai ystäväni ei ainakaan ole kertonut siitä.. Mutta on kuulemma muutamia kertoja "heittänyt seinälle".. Siis tuupannut todella rajusti ja ystävälleni on tullut mustelma/mustelmia.. Ja joskus kuulemma ottaa kiinni esim. ranteesta vähän turhan kovasti.. Muuta ei kai vielä ole ollut.. Tai eihän sitä ikinä tiedä..! Mutta tämäkin on mielestäni jo tarpeeksi paha!
on kertoa ystävällesi että hän voi joutua (ihan selvästi) väkivaltaan. Ehkä poika vähän aisti jo että voisi lyödää ystävääsi ja siksi lähti ( se olisi kyllä rakkautta ). Poika on nuori ja ei vielä lyönyt ketään?! mutta se hetki tule pikkuhilja koska on jo tuupannut ja satuttanut häntä. Luulisin että sun ystävääsi on riippuvuus ongelmia. Sen lisäksi hän on rakastunut. Minun mielestäni hän pitäisi lopettaa suhde ja neuvoa poikaystävää lähtemään hakemaan apua agressiivisuuden hallintaan.
Minäkin huolestunut, toivoan sinulle onnea ja ystäväällesi. Iloitsen sitä että on vielä oikeita ystäviä. :)
Ei ole todellakaan helppoa suostutella ystävääni lähtemään suhteesta.. Hän oikeastaan sulkee siltä silmänsä sekä korvansa.. Hänen mielestään asiat eivät ole ollenkaan niin huonosti, että pitäisi erota.. Mutta hän on kuitenkin myöntänyt, että asiat eivät ole hyvin ja että mies on välillä todella kamala.. Ja tämä on jo paljon! Se tarkoittaa sitä, että asiat ovat erittäin huonosti, muuten ystäväni ei sitä myöntäisi.. Mutta hän ei ole tarpeeksi vahva lähtemään.. Hän pelkää yksin olemista, luulen.. Hänellä ei enää edes ole montaa kaveria.. Ystäviä hänellä on yksi, minä, ja minäkin asun nykyään 300 km:n päässä.. Ei siis ole helppoa lähteä noin vaan.. Hän jäisi todella yksin.. =( Kunpa vain asuisin lähempänä.. Olisin hänen tukenaan ja seuranaan, ja ehkä hän saisi voimia lähteä..? Mutta mitä voin tehdä 300 km:n päästä..? Enpä juuri mitään.. Soitellut olen, mutta käymään pääsen melko harvoin, n. parin kuukauden välein.. Tässä ollaan jo melko viimeisillään raskaana.. Kohta en pääse edes noin usein.. Tunnen välillä olevani epäonnistunut ystävänä.. En pysty olemaan hänen tukenaan, kun hän sitä tarvitsee.. En pysty suojelemaan häntä siltä paskalta, jota hän saa osakseen nk. poikaystävältään.. Tuntuu pahalta.. Mutta onneksi ystäväni tulee huomenna tänne vierailulle! Ajattelin yrittää keskustella hänen kanssaan.. Hyödyttääkö? Mitä luulette..?
En ihmettele huolestunutta oloasi ystäväsi tilanteesta. Usein sitä ei kykenekään tekemään
asioille toisen puolesta mitään, kunnes henkilö itsekin tajuaisi tilanteensa ja mitä on tapahtunut tai tapahtumassa. Parisuhteessa käy usein niin ettei asioihin tule muutoksia välttämättä
erilleenkään muutettaessa , mutta aika saattaa avata joskus silmät tilanteessa heikommalla olevan kohdalla. Tietenkään et tee väärin ,jos olet jutellut suoraan mielipiteesi ystävällesi ,
rehellinen ystävyys on aitoa eikä se välttämäti katkea rehellisyyteen ja avoimuuteen ,yleensä käy toisinpäin, ystävyys saattaa syventyä ajan myötä lisää kohdallanne. Et voi tehdä asioille periaatteessa muuta, kuin odottaa ystäväsi huomaamista asioihin, missä vaiheessa hän huomaa oman pahan olonsa jne. Aito välittäminen
ystävästäänkin on piirre, jota harvoin osaa arvostaa. Toivon paljon energiaa ja voimaa
sekä sinulle ja perheellesi ,että ystävällesi.
Toivon, että hänen tilanteensa kääntyisi parempaan suuntaan ja hän huomaa ,että yksinkin voi joskus olla helpompaa kuin henkisesti tai fyysisesti rankassa suhteessa . Siitä alkaa tie parempaan suuntaan. On hienoa huomata että
on heitä, jotka osaavat arvostaa ystävyyttä, vaikka ystävän elämä ei olisikaan sitä missä ei itse missään nimessä haluaisi elää.