Tuntuu että kun aikaa kuluu pettämisestä niin oma mielenterveys menee vaan huonompaan suuntaan. Olen pyytänyt miestä lähtemään asunnostani. Välillä haluaa itsekin jatkuvan riitelyn loppuvan ja kuitenkin jää nurkkiin pyörimään. Pettämisen jälkeen on ollut hyviäkin aikoja ja hetkiä kun olen uskonut yhteiseen tulevaisuuteen. Nyt vaan tuntuu että olen pettänyt itseäni. Vihaan miestä. En siedä häntä silmissäni. Kaikki mitä tekee tai sanoo ärsyttää ja harvoin sieltä mitään järkevää ulos tuleekaan. En halua että hän koskee minuun. Ällöttää ja suututtaa. Seksiä on ollut paljonkin mutta nyt tuntuu ettei huvita sekään. Mies on valehtelija. Omasta mielestään on yrittänyt korjata tilannetta mutta kun luotto on mennyt en edes halua enää uskoa että puhuisi mistään totta. Petettyjä lupauksia, hienoja korulauseita. Hän muka rakastaa mutta minä en. Minulle rakkaus on tekoja ei tyhjiä sanoja. Luulen,ja olen sanonutkin että hän ei vaan halua päästää vanhasta irti ja alkaa elää omaa elämäänsä koska silloin menee koti ja lapset ja kulissit. Tämä tyyli ei vaan sovi minulle. Minä omistan kodin joten,en aio muuttaa tai myydä asuntoa vain päästäkseni hänestä. Vihaan vain niin paljon etten näe hänessä enää mitään kunnioittamisen arvoista enkä usko että uudet terapiat ym tilannetta korjaisivat. En usko enää rakkauteen enkä tasavertaiseen kumppanuuteen. Olen niin kateellinen niille joiden perhe-elämä ja parisuhde edes muistuttavat normaalia kunnioittavaa suhdetta. En luota kehenkään enää. En etsi ketään, kuka minusta nyt vakavissaan kiinnostuisikaan. Toisaalta toivon löytäväni kiltin ja rehellisen miehen. Joskus. Tämä viha vaan räjäyttää pääni kohta.
en pysty unohtamaan
riivattu rauta
8383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Täällä vielä suruvaihe. Mies jäi kiinni pettämisestä juuri joulun alla. Tämä oöi toinen ja viimeinen kerta. Toistamiseen en anteeksi anna.
Raastavaa kun rakastan ja kaipaan. Tsempatkaa etten enää menisi takaisin! Mistä voimia? Hän sanoo rakastavansa mutta mitä merkitystä sillä enää on
Mitä jos vaihdatat lukot asunnosta ja mietitte eri asunnoissa tilannetta. Ehkä hän on pahoillaan. Onko hän kerran hairahtanut vai jokakolon pelimies? Hän ei tunnu oikealta mieheltä? Miksi kulutat aikaa siihen. Kyllä poliisi hänet ulos saattaa jos ei sanomalla mene.
Aika tekee tehtävänsä, kun on päässyt joten kuten yli petoksen aiheuttamasta surusta, onkin voimia ottaa se ero. Eropäätös on suuri helpotus. Itselläni kului noin puoli vuotta miehen kärähtämisestä, kun päätin erota. Entiseen ei ole paluuta, uskottomuus on niin suuri loukkaus. Nyt kun asun omassa uudessa kodissa, voin taas hengittää vapaasti eikä ahdista.
Etsi itsellesi kypsää ja kokenutta keskusteluseuraa. Joku hyvä ja luotettava ystävä tai ammattilainen.
Tämä on väärä paikka hakea apua. Täällä on vain muutama kirjoittaja jotka pystyvät aidosti ja luonnollisesti tukemaan henkilöä joka on tuollaisessa tilanteessa. Täällä on kirjoittajia jotka kätkevät kaikkiin viesteihin oman sanomansa esim tyyliin "se kamala ykköstynyt" ja näin sitten kirjoittavat ja antavat "vertaistukea".
Sinun olisi todella paras nyt aloittaa uusivuosi uusin voimin ja ajatella itseäsi ja tulevaisuuttasi...tulevaisuus on se paikka jossa loppuelämä vietetään:) hyvää matkaa...
Älä ota takaisin. Ongelma siirtyy toisille.
Mulle oli apua näistä:
Googleta traumaattinen kriisi...
http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/petetyn-14-askelta-toipumiseen/
Ja soita vaikka kriisikeskukseen tai perheneuvolaan!
Tsemppiä ap, toivut kyllä. Mulla kului aikaa noin puoli vuotta noihin 14 askeleeseen...
Mua mietityttää, kun monet kehoittaa antamaan pettämisen anteeksi ja että elämä voi jatkua pettäjän rinnalla hyvinkin onnellisena. Kunhan asiasta on keskusteltu perusteellisesti. Mutta unohtaako sitä koskaan? Eikö se aina kummittele jossain sielun sopukoissa? Tulee esiin jokaisessa riidassa? Mä luulen, että jos sitä ei unohda, niin se syö liiton kuin liiton kuoliaaksi hyvin äkkiä. Vai miten on, te jotka jatkatte pettäjän rinnalla? Itse en pystynyt, koska unohtaa en voinut.
Sama homma mulla, uskottomuus särki sydämen niin pahasti, että tunteet miestä kohtaan muuttuivat. Oli pakko erota.