Miten teillä ovat lahja-asiat järjestyneet? Tai miten huomioitte toisianne merkkipäivinä, jouluna ja niin edelleen...? Olen utelias, sillä 2 vuoden yhdessäolon jälkeen näyttäisi siltä, että meillä ei huomioida mitenkään.
Mies on muutoin ihana ja yleensä huomaavainen, mutta kyllä minulta tirahti tippa linssiin, kun totesin että herra ei ollut edes korttia vaivautunut ostamaan. Onko tämä kovinkin yleistä? Onnittelut sain sitten kun vieraat olivat saapuneet ja jokainen vuorollaan onnitellut lahjoin ja kukkasin. Hätäpäissään mies kävi kukkakaupassa ja toi standardipuskan keltaisia ruusuja (en pidä keltaisesta, vaan vaaleanpunaisesta).
Ei tämä suhdetta kaatava asia ole, mutta loukkasi kuitenkin. Minulla kun on ollut tapana huomioida toinen ainakin syntymäpäivänä ja jouluna, mahdollisesti myös ystävänpäivänä ja nimipäivänä. Enkä niinkään ole niiden lahjojen, vaan sen ajatuksen perässä... Että toinen edes joskus ajattelisi yksinomaan minua ja sitä, mikä tekisi minut iloiseksi. Oli se sitten itsevirkattu pannulappu tai timanttikaulanauha. Sama se.
Sanotaan, että lahja kertoo antajastaan. Mitä se sitten kertoo, ettei tule lahjaa ollenkaan?
Vielä faktat: Ollaan reilusti yli 2-kymppinen pariskunta. Yhteinen talous, kihloissa. Yhdessä oltu 2 vuotta.
Mies on muutoin ihana ja yleensä huomaavainen, mutta kyllä minulta tirahti tippa linssiin, kun totesin että herra ei ollut edes korttia vaivautunut ostamaan. Onko tämä kovinkin yleistä? Onnittelut sain sitten kun vieraat olivat saapuneet ja jokainen vuorollaan onnitellut lahjoin ja kukkasin. Hätäpäissään mies kävi kukkakaupassa ja toi standardipuskan keltaisia ruusuja (en pidä keltaisesta, vaan vaaleanpunaisesta).
Ei tämä suhdetta kaatava asia ole, mutta loukkasi kuitenkin. Minulla kun on ollut tapana huomioida toinen ainakin syntymäpäivänä ja jouluna, mahdollisesti myös ystävänpäivänä ja nimipäivänä. Enkä niinkään ole niiden lahjojen, vaan sen ajatuksen perässä... Että toinen edes joskus ajattelisi yksinomaan minua ja sitä, mikä tekisi minut iloiseksi. Oli se sitten itsevirkattu pannulappu tai timanttikaulanauha. Sama se.
Sanotaan, että lahja kertoo antajastaan. Mitä se sitten kertoo, ettei tule lahjaa ollenkaan?
Vielä faktat: Ollaan reilusti yli 2-kymppinen pariskunta. Yhteinen talous, kihloissa. Yhdessä oltu 2 vuotta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tosi paha mieli kuitenkin tuli,vaikken mitään erikoista odottanutkaan,mutta oli kuin sitä päivää ei olisikaan...ei extra-pusuja,halauksia ei mitn....syynä oli kun joskus paljon paljon myöhemmin asiasta mainitsin vaivihkaa,niin kun ei ole rahaa.....sanoin vain etten odottanutkaan mitn kalliita lahjoja vaan esim vain extra määrän pusuja hellittelyjä jne....
Syntymäpäivänä meillä kyllä ostellaan puolin ja toisin; tuntuu melkein rasittavalta velvollisuudelta kun taas pitäisi jotain keksiä. Yleensä jompikumpi vielä esittää tarkoin määritellyn kapistuksen joka pitäisi saada, ja yllätä siinä sitten.
Viime vuonna sovimme että jouluna emme lahjoja ostele, kun joulun jälkeen on kumminkin alennusmyynti ja sitten voi kumpikin ostaa mitäs tykkää halvemmalla.
Mutta se minua joskus on masentanut että mieheni ei ikinä ostele minulle onnittelukortteja, se kun on omassa perheessäni ollut äidillä tapana. Alkuun ostin miehelle kortin, sitten kyllästyin että haistakoon... typerän asenteensa kanssa: hänestä kortit ovat tyhjänpäiväisiä eikä niitä laitella kellekään. Nimipäiväni en saa mitään huomiota. Toisaalta nimipäivät ovat vähän onnettomia juhlapäiviä, joidenkin ihmisten nimiäkin kun on pompoteltu sinne sun tänne ympäri vuotta.
Kukkia en saa koskaan, koska eläviä kasveja ei saa tappaa. Ruukkukukan sain kerran, mutta se oli murjoutunut matkalla ja kuoli...
Äijä höpöttää että kuinka kivaa on ostella ilman merkkipäivää yllätyksiä, mutta en edes muista koska viimeksi olisin mitään saanut. Ja silloin kun sain, niin yleensä cd:n jonka ukko halusi itse kuulla! Hänelle en ole itse ostellut paljon paskaakaan, koska itse olen köyhä ja kurja...
Kun itsepintaisesti yllättää toisen lahjoin, aamiaisin ja hellittelyin, toinenkin oppii samaan. Kaksi suntymäpäivää, ja neljät nimipäivät siihen meni, mutta voi kuulkaa kuinka onnellinen olin sänkyyn saadusta aamiaisesta. Niin ja minä olen sitä mieltä että sama se milloin lahjoja tai aamiaisia antaa, mutta usein merkkipäivät on hyvä tekosyy niin tehdä. Niin ja yleistyksenä sanottakoon, että monelle on isompi asia hommata kortti kuin lahja. Olen joka vuosi toivonut rakkaudellisia sanoja kirjoitettuna, odottelen edelleen.. Mutta eipä tuo mitään haittaa.
p.s. eipä todellakaan ole kiva jäädä ilman lahjoja, mutta ei ole kivaa sekään ettei se kelpaa mitä saa. (keltaiset kukat vaaleanpunaisten sijasta). Kannattaisi ajatella, kuinka huomaavainen ihminen huomaa, että toisella on paha mieli ja ryntää asiaa korjaamaan, vaikkakin keltaisilla kukilla..