Yritän lyhyesti;
Meni ja petti toissavkloppuna, minä taas kerran ihmettelen, et mikä meitsissä vikana, kun en miestä pysty pitämään?Tähän mennessä olen kuullut, et olisin hyvä sängyssä, enkä mikään seinästä reväistyn näkönenkään(muiltakin,ennen häntä,)pidän seksistä ja en ole vielä vedonnu koskaan esim.päänsärkyyn...
Edellinen mies oli trauma, löi ja petti, tälle uudelle yritin olla jo alusta asti rehellinen ja kertoa, kuinka paljon edellinen teoillaan satutti.MUTTA SILTIKIN KÄY NÄIN??!!
En todellakaan ymmärrä enää mistään mitään, sattuu niin helvetisti, kun juuri on rakentanut pikkuhiljaa haurasta luottamusta uuteen ihmiseen ja pohja putoaa alta...
Olen miettinyt ja miettinyt, mikä syynä, voiko olla ikäerosta kysymys pelkästään, minä 6 vuotta vanhempi?(mutta alta kolmenkympin molemmat...)Mies on pyydellyt anteeksi kai minkä kerkiää, mutta uskallanko luottaa, vai "oppiiko" kerrasta?(Hänellä ei ennen näin "pitkää" parisuhdetta,kohta 3kk).Mutta tiedän että välitän hänestä jo paljon, vaikka aluksi toisin uskottelinkin itselleni...
Ja pelkään, että taas annan kuitenkin lopulta anteeksi, sitä on ite aika kiltti persoona, vaikka aluksi aika älämölön nostinkin?Huom.Mies ei puhu, ei sitten melkein kirveelläkään, tekstareissa yrittää, mut eihän se sama, kun ei toisen naamaa näe...Ja minulle puhuminen enemmän kuin tärkeää, sen olen kertonut.
Ja nyt kun olen yrittänyt, etten joka päivä asiaa enää esille toisi, ajatteleekohan päässeensä kuin koira veräjästä?Kertoo haluavansa minut ja vain minut, ÄH PERKELE!?
Meni ja petti toissavkloppuna, minä taas kerran ihmettelen, et mikä meitsissä vikana, kun en miestä pysty pitämään?Tähän mennessä olen kuullut, et olisin hyvä sängyssä, enkä mikään seinästä reväistyn näkönenkään(muiltakin,ennen häntä,)pidän seksistä ja en ole vielä vedonnu koskaan esim.päänsärkyyn...
Edellinen mies oli trauma, löi ja petti, tälle uudelle yritin olla jo alusta asti rehellinen ja kertoa, kuinka paljon edellinen teoillaan satutti.MUTTA SILTIKIN KÄY NÄIN??!!
En todellakaan ymmärrä enää mistään mitään, sattuu niin helvetisti, kun juuri on rakentanut pikkuhiljaa haurasta luottamusta uuteen ihmiseen ja pohja putoaa alta...
Olen miettinyt ja miettinyt, mikä syynä, voiko olla ikäerosta kysymys pelkästään, minä 6 vuotta vanhempi?(mutta alta kolmenkympin molemmat...)Mies on pyydellyt anteeksi kai minkä kerkiää, mutta uskallanko luottaa, vai "oppiiko" kerrasta?(Hänellä ei ennen näin "pitkää" parisuhdetta,kohta 3kk).Mutta tiedän että välitän hänestä jo paljon, vaikka aluksi toisin uskottelinkin itselleni...
Ja pelkään, että taas annan kuitenkin lopulta anteeksi, sitä on ite aika kiltti persoona, vaikka aluksi aika älämölön nostinkin?Huom.Mies ei puhu, ei sitten melkein kirveelläkään, tekstareissa yrittää, mut eihän se sama, kun ei toisen naamaa näe...Ja minulle puhuminen enemmän kuin tärkeää, sen olen kertonut.
Ja nyt kun olen yrittänyt, etten joka päivä asiaa enää esille toisi, ajatteleekohan päässeensä kuin koira veräjästä?Kertoo haluavansa minut ja vain minut, ÄH PERKELE!?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei sinussa mitään vikaa tarvi olla,jotkut miehet vaan on tollasia,niin paskamaista kuin se onkin!Äläkä edes ajattele,että noin pieni ikäero"väärinpäin"jotain merkitsisi!!Meillä paljon suurempi,eikä haittaa.En osaa sua paremmin neuvoa,toivon jaksamista ja että kaikki menee parhain päin!
Ei muuta kuin mies pihalle. On nimittäin turha
uskoa, että ihmisiä voi muuttaa. Tee se, tai
kadut vielä.
Ihmiset voivat muuttua, mutta kukaan toinen ei toista pysty muuttamaan.
Koko ajatuksen on lähdettävä siitä ihmisestä itsestään...on tajuttava, että
pettäminen, jättäminen, soutaminen ja huopaaminen ei pidemmän päälle
tuota minkäänlaista tyydytystä.
Tässähän minäkin kirjoitan vaikka itse olen aivan samanlainen paska...
loukkaan ihmisiä, kun minuakin on loukattu! Voiko itsekkäämpää
ajatelutapaa olla...?!
Kyllä se niin on, että rehellisyys maan perii ja on turha ajatellakaan, että
kenenkään kanssa voisi olla vain siksi, että kun ei muutakaan saa. Se satuttaa
pitemmän päälle paljon enemmän kuin se, että heti alkuun tunnustaa, ettei
usko koskaan rakastuvansa toiseen.
Ollaan me ihmiset tyhmiä!!! :)
Jäppinen vaan pihalle helvetin kyytiä, ei tule koskaan muuttumaan.
eli oon joskus kuullut että miehet joiden naiset ostaa paljon alusvaatteita, pettävät hrvemmin kuin niiden jotka eivät osta... no se ei tietenkään ole vastaus kenenkään ongelmiin...
Ihmiset tekee typeryyksiä ja tuollainen typeryys on sellainen mitä itse en voi kyllä unohtaa. Parisuhteelta on pohja pois kokonaan tuollaisen jälkeen. Jos joku pystyy siitä vilä jatkamaan niin onnnitteluni! Ehtiikö kolmessa kk:ssa vielä sitoutua toiseen? Rakastua toiseen? En tiedä... Tsemiä sulle!
Tosi ikävää, otan osaa...
Miehesi taitaa olla poikanen vielä. Jos 3 kk on hänen pisin suhteensa, ja senkin onnistuu pilaamaan pettämisellä, hän ei todellakaan voi olla tosissaan sinun tai muidenkaan naisten kanssa. Hän on vielä lapsellinen ja haluaa viettää "villiä nuoruutta", eikä ole aikomustakaan sitoutua sinuun tosissaan, koska ei voinut olla 3 kk pettämättä. 3 kuukauttahan on tosi lyhyt aika, ja silloin pitäisi olla vielä niin "rakkauden ensihuumassa" ettei edes halua vilkuillakaan toisia.
Tee palvelus itsellesi ja "miehellesi", lopeta suhteenne. Jos jatkat suhdetta, saat vain varautua entistä pahempiin sydänsuruihin.
Älä nyt hyvä ihminen ala itsees syyttelee. Jos kolmen kuukauden seurustelun jälkeen jo pettää, niin se on todennäköinen tapa tai sitten hän on vielä liian lapsellinen seurustelusuhteeseen.
Kun suhde on noin "tuore", niin ehdotan eroa, vaikka se kirpaiseekin. Sulla on jo aikaisempikin ikävä kokemus takana, joten älä alistu miksikään ovimatoksi.
Ero on helpompi tehdä kolmen kuukauden, kuin kolmen vuoden jälkeen...
Kiitos tähänastisista kommenteistanne...Kiva tietää, että joku vaivautuu päätään vaivaamaan tälläsella ongelmalla, mitä nyt on tapahtunut maailman sivu, mut mikä on mulle taas ajankohtasta..?
Hiukan jatkaisin itekin:Tämä 3 kk on tään miehenpuolikkaan ensimmäinen öh, hänen mielestään "vakava" seurustelusuhde, ei o koskaan tuntenu ketään kohtaan vastaavaa jne. Kyl varmaan muuten naisia ja juttuja takana on.Ensimmäinen sitoutuminen kaiketi..?
Ittestä on alkanu hassusti tuntumaan siltä, et kerään ittelleni sellasia tapauksia, jotka just on äitin helmoista päässy ja/tai kaipaa jotain äitihahmoa?(En missään tapauksessa vihjaile, et mua toi ikäero haittais, kaikki pidemmät suhteet on kyl yleensä ollu mua vanhempia.)
Yritän uskoa, et ihminen on erehtyväinen ja ittekin oon virheeni tehny, et jos nyt tämän kerran antasin anteeksi...Kerroin hänelle, etten oo kuitenkaan mikään kostajaluonne,vaik hän siihen suuntaan vihjailikin, ettei sille mitään voisi jos tekisin samoin. Mitä se ratkaisisi, kohta oltaisiin semmosessa kierteessä että...Ja niinku se olis sitte joku synninpäästö, mene ja tiedä.
Ittelläki elämää hiukka takana ja uskon paljolti myös samaan, mihin teistä kai useimmat, eli äijä pihalle, mut..?Ensimmäiseen viikkoon en sietäny mitään sen kosketuksia ja vieläki pää pystyy kehittämään jotain ihme "kauhufilmiä" verkkokalvoille, you know...
Mut olen haluava ja tunteva ihminen ja kai jo niin paljon pompoteltu ja pelokas, et naiivisti tyydyn niihin muruihin, mitä annetaan.Ei jaksa enää aloittaa kaikkea alusta ja kertoa itsestään kaikkea, olisin jo valmis rauhoittumaan, mut ku ei puoliskoa löydy.Muuta ku tällaisia, kaiketi.
Juujuu, en yleistä, mut ku ei jaksa etsiä enää...
Ethän sä mikään kiltti ole,sä oot viimeisen päälle tyhmä!