Tuleeko muilla sellaisia tuntemuksia, että vaikka olisi päässyt mielestään exästä yli (ei enää vatvo ystävien kanssa, ikävöi ja itseskele ym.) niin sitten yhtäkkiä jostain meidän biisistä tai paikasta tuleekin muistot mieleen, ja sitten vatvoo taas itsesäälissä surkutellen päättynyttä suhdetta hetken aikaa? Mulla tulee tälläisiä päiviä nyt yhtäkkiä parin kk:n jälkeen, oisko ollu joulu syynä tai muu mikä sai muistot mieleen. Eikä oltu ees yhdessä viime joulua kun suhdekin kesti vaan 7 kk.
Tuntuu että radiosta ei muita kuin meidän biisejä soikaan, kaikki tapahtumat ja paikat tuo mieleen exän.
Tuntuu että radiosta ei muita kuin meidän biisejä soikaan, kaikki tapahtumat ja paikat tuo mieleen exän.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Muistan joskus käyneen noin. Ilmeisesti ehdit ihastua kunnolla, rakastuakin ja suhde jo sitten päättyikin. Et päässyt vielä siihen vaiheeseen, jossa toinen näkyy todellisena ihmisenä, eikä alkuseurustelun ihastusfantasiana.
Pääset yli nopeammin, kun pohdit niitä syitä miksi erositte eli ette sopinut yhteen, ja miksi exäsi ei ollut se oikea.
Suhteessa oli tosiaan hyviä ja huonoja puolia ja loppua kohden se ihastusfantasia kyllä alkoi loppua ja se todellinen ihminen näkyä. Ja se ei aina ollut kovin positiivista....Hyvät puolet kuitenkin peittosia huonot. Tosin nyt kun olen ajatellut suhdetta, nin jos mies ei olisi muuttunut, niin ei siitä mitään olisi tullut pidemmän päälle. Silti on jännä että sitä exää kaipaa ja tulee vaan kaikki hyvät jutut mieleen, toki sitten ne huonotkin, mutta yhtäkkiä menee päivä rypiessä, kunnes taas muistaa oikeasti miksi juttu päättyi. Ja huomaa paremmat asiat ympärillään.
Minulla on yli 10 vuotta erosta. Yli on päässyt hyvin, mutta kyllä se välillä tulee mieleen. Lähinnä tunnen haikeutta. Minua ei haittaa ollenkaan. Koen, että on ihan luonnollista tuntea noin. Muistanhan monia muitakin asioita menneisyydestä, ja niihin muistoihin voi liittyä eri tunteita.
Eiköhän tuo ole aika yleistä...
Omasta erosta jo viisi vuotta, olemme exän kanssa ystäviä lähinnä yhteisistä lapsista johtuen. Hänellä on uusi kumppani, oikein mukava sellainen. Joskus tulee hetkiä, jolloin juuri jokin kappale tms nostaa muistoja mieleen - olihan meillä hyvätkin hetkemme. Ei muisti tyhjäksi koskaan pyyhkiydy noista asioista, mutta elämä jatkuu ja kipuilut on takana, vain mukavat asiat mielessä muistoina.
Omasta erosta 15 vuotta, exän kanssa ystäviä, molemmat varattuja uusioperheissä mutta olemme toisillemme ne läheisimmät kuten olleet teinistä asti, emme vain asu yhdessä, mutta vapaa-ajat järjestämme niin, että aikaa löytyy....yhteinen salaisuutemme.
Jotkut asiat ovat ikuisia, puolisomme eivät aavista mitään, myös yhteisen omaisuutemme, jota ei koskaan ositettu, jaamme keskenämme ja elämme työpalkoillamme suhteissamme.
Miksi sitten näin ? Mysteeri meillekin.
Hmm... Kuulostaa siltä kuin tarvitsisitte nykyiset kumppanit / perheet kulisseiksi? Ilmeisesti salailun ilmapiiristä johtuen suhteessanne säilyy jännite?
Miksi ette ole "oikeasti" yhdessä?
Mutta... Oletteko koskaan pysähtyneet miettimään, onko tuo oikein nykyisiä kumppaneitanne kohtaan?
Erosta 2,5 vuotta, eksäni oli ensimmäiseni, ensirakkaus. Suhteemme kesti lähes 11 vuotta. Kadun eroa vieläkin, mutta pelkään hänen kohtaamistaan. Toisaalta, olen jo luovuttanut kaikki mielikuvat yhteenpaluusta, hänelläkin on jo uusi elämä. Tulen silti aina rakastamaan häntä ja hän "pysyy sydämessäni"..
Pyhäpäivinä on aikaa ajatella, joten vanhatkin asiat nousevat pintaan.