Miten lieneekään, että aika moni nainen etsii jotain potkua elämään shoppailusta, kun tulee se ns. kriisi itsensä kanssa 35-40 välillä, alkaa olla naama mutrulla ja kaikki on väsyttävää, mikään ei kiinnosta.
Silloin alkaa jos jonkinlainen meno ns, kapina vaihe. Rahaa pitäisi olla jokaiseen tahtoon, lapset väsyttää, pitää saada ukko hoitamaan niitä, jotkut soittavat miehelleen koko päivän, että kotiin nyt auttamaan. On varmasti kamalaa kun pelko lapsista ja pitää olla työssä.
Eräskin oli soittanut, ensi sanat "vittu menee hermot pennun kanssa, ei vielä edes kävellyt". Itse oli lasta toivonut, että ei edes ollut vastoin omaa tahtoa yllättänyt.
Nyt sitten on tuo murrosikä, mikään ei ole hyvin, ei ole rahaa, hyvä työpaikka ja varma vaan hapattaa.
On kuin järkensä menättänyt, eikä huomaa, miten hyvin asiat hänen kohdallaan oikeastaan ovatkaan. Miehelleen on kuin hirviö ja osin sukulaillekin. Millähän saataisiin ihan hyvä ihminen palautettua tuosta huomaamaan se hyvä mitä hänellä on.
Mistä tuo murrosikä oikein johtuu.
Silloin alkaa jos jonkinlainen meno ns, kapina vaihe. Rahaa pitäisi olla jokaiseen tahtoon, lapset väsyttää, pitää saada ukko hoitamaan niitä, jotkut soittavat miehelleen koko päivän, että kotiin nyt auttamaan. On varmasti kamalaa kun pelko lapsista ja pitää olla työssä.
Eräskin oli soittanut, ensi sanat "vittu menee hermot pennun kanssa, ei vielä edes kävellyt". Itse oli lasta toivonut, että ei edes ollut vastoin omaa tahtoa yllättänyt.
Nyt sitten on tuo murrosikä, mikään ei ole hyvin, ei ole rahaa, hyvä työpaikka ja varma vaan hapattaa.
On kuin järkensä menättänyt, eikä huomaa, miten hyvin asiat hänen kohdallaan oikeastaan ovatkaan. Miehelleen on kuin hirviö ja osin sukulaillekin. Millähän saataisiin ihan hyvä ihminen palautettua tuosta huomaamaan se hyvä mitä hänellä on.
Mistä tuo murrosikä oikein johtuu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Raha-asia-sana kirjoitetaan väliviivalla, koska yhdyssanan ensimmäinen osa loppuu samaan vokaaliin kuin millä toinen osa alkaa.
Ja mikähän mahtoikaan olla pointtisi?
(Arvatenkin jälleen kerran yksi "sivustaseuraaja" , joka luulee kaikkien toimivan samalla tavoin)
Lieneeköhän tuo kovinkaan yleistä?
Kotivuosien jälkeen vaimoni meni marketin kassalle iloitsemaan osa-aikaisesti.
Kyse oli iltatyöstä jolloin minä olin penskojemme kanssa.
Mitään kriisä tai parisuhdehäiriötä ei ollut havaittavisssa.
Myönteisenä pidän sitä, että tällä järjestelyllä minä olin enemmän lastemme kanssa kuin aikaisemmin.
Raha ei ollut mikään ongelma. Kun sitä ei ollut niin kukaan ei vaatinut mitään mahdollisuuksien ulkopuolella olevaa.
Tenaviemme, tyttö ja poika, murrosiät eivät olleet pulmallisia. Siihen mennessä olivat oppineet kantamaan omat vastuunsa taloutemme työnajaossa kuten myöskin sen, ettei jollakin kaverilla oleva tavara velvoita meitä mihinkään.
Kukin elää tavallaan.
Meidän kummankaan auktoriteettia eivät tenavat missään vaiheessa testanneet.
Marssijärjestys oli selvä!
Miehellä on pakko olla rahaa ja hyväpalkkainen työpaikka. Tästä niinku lähdetään, mikään kotihiiviskelijä ei kelpaa kellekään.
Pummeista puhumattakaan.