Jatkuvaa kyttäämistä joka asiassa mitä teen ja minne meen? Kyselee missä olin, miksen heti vastannut puhelimeen, miksi olin kaupungilla, miksi olen ostanut uusia vaatteita, kuka soitti, kelle laitat viestejä, tunnetko sitä miestä, oletko joskus ollut sen kans yms yms yms Minun elämäni on yhtä kyttäämistä ollut koko ajan mitä ollaan oltu yhdessä :( Mikä miestäni riivaa? onko hän siis todellakin sairaan mustasukkainen minusta? En ole mielestäni antanut mitään aihetta että minua pitäisi epäillä muista miehistä, en enää uskalla katsoa edes muita miehiä kun pelkään mieheni siitä saavan raivarin.
Mieheni kyttää minua jatkuvasti
Otan eron
24667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Hieno mies sinulla. Tosi mustasukkainen näyttää olevan. Onko miehes tosi komea mies jonka otit vain koska oli komea. Ei kuulosta luonteeltaan kovin kivalta.
Miks mä olen tuntenut rumia miehiä, jotka harrastavat juuri tuota? Siksi, että heillä on huono itsetunto, pelkäävät menettävänsä ihmisen jokaiselle vastaantulijalle ja pyrkivät kontrolloimaan.
Häntä vaivaa huono itsetunto ja riittämättömyyden tunne, siis ei riitä sinulle ihmisenä ja on sen pohjalta mustasukkainen. Ehkä voisit huomioida miestäsi enemmän, kehua häntä ja kertoa, että hän riittää sinulle. Pientä mustasukkaisuutta pitääkin olla, mutta jos se menee äärimmäisyyksiin siis sinua jatkuvasti epäillään ja sinuun ei luoteta, niin silloin on aika tehdä jotain asialle, toiset parit päätyvät eroon, toiset ammatti-ihmisen juttusille ja jotkut jopa elävät siinä parisuhdehelvetissä. Oletko kertonut miehellesi, että miltä sinusta hänen käytöksensä tuntuu? Hän ei ehkä tajua sitä, että käytöksellään voi ajaa sinut oikeasti pois koko parisuhteesta. Onko tämä ollut koko ajan tällaista vai onko luottamukseen tullut särö jossain vaiheessa ettei hän kykene sinuun täysillä luottamaan?
"Otan eron" - just joo. Miehesi on tajunnut tuon ja haluaa käytöksellään estää eron.
Terapeutit puhuvat vuorovaikutuksesta. Teille tärkeintä on aikaansaada luottamus välillenne. Se tapahtuu olemalla luotettava. Alat siis kertoa miehellesi tekemisesi pienintä yksityiskohtaa myöten. Oma-aloitteisesti. Ei salaisuuksia. Ei tilaa pienellekään epäilykselle, ettet rakastaisi ja haluaisi jatkaa hänen kanssaan.
Hänen on samalla opittava antamaan sinulle tila elää. On töitä, sukulaisia, ystäviäkin. Heidän kanssaan pitää voida myös olla ilman huntua (kun se ei ole suomessa tapana). Ei saa raivostua, suuttua, mököttää.
Ei siis ole helppo juttu.
Kokemuksesta voin kertoa, että sairaan mustasukkaiselle ihmiselle ei pysty raportoimaan tekemisistään niin tarkasti, etteikö sieltä jotain epäiltävää kuitenkin löytyisi. Luottamusta ei saa aikaan, jos toinen osapuoli haluaa vain epäillä.
" Se tapahtuu olemalla luotettava. Alat siis kertoa miehellesi tekemisesi pienintä yksityiskohtaa myöten"
Tuo ei ole luottamusta.
Jos täytyy kaikki kertoa, yksityiskohtineen, niin luottamuksesta ei ole tietoakaan.
Luottamus on sitä, ettei tuollaisia tarvitse kertoa. Koska oletetaan, että ollaan yhdessä ja kunnioitetaan toista, _eikä petetä_. Sitä on luottamus. Uskoa toiseen.
Ja jos joku tämän luottamuksen rikkoo, niin rikkoo koko suhteen merkityksen. Hävetkööt.
Puhuinkin luottamuksen rakentamisesta, en tilanteesta, jossa toiseen voi jo luottaa.
Yhdessä asumiseen kuuluu se, että tietää toisen menot niin että osaa ajoittaa ruokailut, saunomiset, nukkumiset ja muut. Sitten on vielä yhteisen auton jakaminen, noudot ja viennit jne.
Salailu alkaa siitä kun alkaa arvostella toisen menoja. Silloin toinen ei kerro esim. käyvänsä taas äitinsä luona.
Toisen arvostaminen on myös tärkeä osa mustasukkaisuuden torjuntaa. Jos koko ajan haukkuu puolisoaan ja flirttailee muiden kanssa, on toinen syystäkin epäluuloinen. Kierre syvenee, jos epäilyksiin vastataan salaamalla lisää.
Ero ei ole ratkaisu, koska samat vuorovaikutuksen ongelmat tulevat esiin uudenkin kumppanin kanssa. Eri asia on sitten se, onko suhde enää pelastettavissa.
Vaan jos on tekemisissä sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen kanssa, ei riitä, että kertoo menevänsä taas äidilleen ja jälkeenpäin jotain siitä, miten reissu meni ja miten äiti voi.
Mustikselle pitää kertoa, mihin aikaan lähti äidin luo, tapasiko matkalla bussissa ketään, kauanko bussimatka kesti, menikö suoraan pysäkiltä äidille vai poikkesiko matkalla kioskissa ostamassa tuliaisia ja oliko siellä taas se kolme kuukautta sitten nähty mies ostoksilla, käytiinkö panemassa, olisiko haluttu käydä panemassa, mihin aikaa saapui äidin luo, oliko siellä muita, keitä siellä oli, käytiinkö panemassa, mihin aikaan lähti äidin luota, millä bussilla tuli, keitä oli bussissa, mihin aikaa bussi oli pysäkillä, miksi bussipysäkiltä kotiin pääseminen kesti minuutin kauemmin kuin tavallisesti, käytiinkö siis panemassa, tuliko naapureita vastaan, tervehtikö naapurin mies, pitäisikö sitä käydä vetämässä turpaan.
Tämän jälkeen mustis vielä todennäköisesti soittaa "vahingossa" äidille ja varmistaa, että kellonajat ja muut yksityiskohdat olivat oikein. Äiti ei tietenkään muista lähtöaikaa ihan tarkkaan, joten tarinaan jää edelleen monen minuutin aukko, jonka aikana on hyvin ehtinyt käydä panemassa.
AP:n kirjoitus ei viitannut sairaalloiseen mustasukkaisuuteen, joka on siis niin voimakasta ja pysyvää, että kierteen katkaiseminen edes terapian avulla ei olisi mahdollista.
Eron jälkeen ap:llä olisi mahdollisen uuden suhteen alkaessa vanhan suhteensa painolastit. Miehenä en lähtisi suhteeseen mustasukkaisuuden vuoksi eronneen naisen kanssa.
Jos tilanne ei ole toivoton, kannattaisi yrittää puolisoiden välisen vuorovaikutuksen parantamista. Vaikeinta siinä on se, että lääkkeet ovat niin intuition vastaisia.
Potki pois sairas mies. Se vain pahenee
Kyllä, hän on SAIRAAN mustasukkainen ja tuo ominaisuus tuskin tulee häviäämään. Outoa kyllä tuolla ominaisuudella on taipumus pahentua. Tee tästä johtopäätökset.
"en enää uskalla katsoa edes muita miehiä kun pelkään mieheni siitä saavan raivarin"
Tee myös omista sanoistasi johtopäätöksiä :(
Hakeeko hän avun siihen vai eroko? Se on naiselle hyvin ahdistavaa.
Miksi sinä VALITSET tuollaisen miehen seuralaiseksesi?
Älä tuhoa omaa elämääsi noin sairaalloisen ihmisen kanssa. Se tulee tuosta vain pahenemaan ja muuttumaan entistäkin neuroottisemmaksi. Neuvo ja auta häntä hakemaan apua ammattiauttajalta.
Miehessäsi on narsistin piirteitä. Ex- mieheni kanssa jaksoin 20 vuotta. Lopulta luovutin kun huomasin etten häntä voi muuttaa, vain sen tiesin mitä itse haluan elämältä ja lapsilleni eli tasapainoisen elämän. Minä koin juuri noita asioita joita kerroit. Kieltäydyin työpaikan jutuistakin aina jollain verukkeella. Huomasivat ja tiesivät lopulta mistä on kyse, mittani tuli täyteen kun hän tutki työpuhelimeni, silloin tajusin että asiat vain pahenee. Rupesin arvostamaan itseäni eri lailla ja tajusin että minulla on oikeus onneen. H,än oli rikki sisältä enkä häntä ehyeksi saanut. Kävimme pariterapiat sun muut eikä sekään tuonut kun hetken lohdun.Minä kävin ammattiauttajan kanssa asioita läpi ennen ja jälkeen avioliiton, se kannatti sillä henkinen väkivalta, joksi sitä nimitän jättää jälkiä aina. Se oli satsaus tulevaisuuteen, menneisyyden kahleet selätetty, katkeruus poissa, vain ymmärrys että se toinen oli joltain osin vajaa ja sairaskin.
Nyt elän hyvässä parisuhteessa. Joskus joku ikävä asia saattaa tulla mieleen, aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä eikä ne tunnu enää pahalta. Olen vapaa eikä minun tarvitse tehdä jatkuvasti tiliä toiselle :). Tasapainoinen avioliitto on toisen ihmisen kunnioittamista ja huomioon ottamista. En voi sanoa sinulle että eroa, mutta mieti mitä haluat elämältä ja mene sitä kohti. Kaikkea hyvää elämääsi!
Kaikissa on narsistin piirteitä. Mutta ei se tee kaikista narsisteja. Olet käynyt terapiassa ja löytänyt onnen mikä on hyvä, mutta miksi terapeutit ilmeisesti opettavat tuon, että vikahan löytyy vain toisesta ja sairas on vain se toinen.
Hän oli rikki? Ja sinähän et, joka tuon miehen ihan itse valitsi?
Hän oli rikki ja sinä et häntä saanut ehyeksi? Niin, sinä et siis valinut miestäsi, sinä olit eheä ja terve vaikka 20 vuotta olit kyseisen ihmisen kanssa ja vaikka useimmiten henkisestä väkivallasta syyttää molemmat osapuolet toisiaan.
Että terve ihminen elää 20 vuotta liitossa missä sitten lopulta luovuttaa kun toista ei voi muuttaa? Etkä edelleenkään nää että olit ihan yhtä narsistinen kuvitellessasi olevasi niin hyvä, että muutat huononkin hyväksi, kuvitellessasi että sinä se vasta eheän ihmisen teet.
En epäile etteikö miehesi olisi ollut väärässä, ja varmasti rikki, mutta miten voit olla noin sokea oman puoliskosi suhteen? Miten voit väittää että jotenkin "koit ja kestit" ilman että mainitset että itse ne asiat valitsit etkä lähtenyt, eronnut tai muutakaan vaan teit jopa lapset kyseiselle miehelle: nainen sen päättää kuka täällä syntyy ja kenelle.
Olen ihan onnellinen puolestasi että elät hyvässä parisuhteessa, mutta se että ymmärrät että vain se toinen oli osin vajaa ja sairas, ei riitä. Koska niin olit sinäkin. Yksikään terveen itsetunnon omaava, eheä ihminen, ei jää tuommoiseen liittoon eikä suhteeseen, eikä yritä vääntää toista väkisin toiseen muottiin tai kuvittele olevansa joku Hyvä joka muuttaa toisen Eheäksi.
Jos aiot oikeasti kasvaa, olisi nyt sitten sen seuraavan vaiheen ymmärtäminen, että siihen että olit siinä suhteessa, oli syynsä. Eikä ne kaikki syyt tai edes kaikki narsistiset piirteet löydy vain siitä toisesta.
Sinä et ainoastaan ollut uhri vaan teit itsestäsi sellaisen.
En sano tätä ilkeyttäni. Mutta ehkä jollekin ap:llekin olisi hyvä ymmärtää se, että elämässä on paljon valintoja. Ne eivät ole aina helppoja eikä selkeitä, tuskattomasta puhumattakaan, mutta ne ovat sitä silti. Ja kun puolisonsa valitsee, sen valitsee tässä maassa itse. Katkeruudesta montaa ihmistä voisi myös helpottaa sen tajuaminen, että itsekin on vastuussa: ei ole syytä katkeruuteen siitä että tekee itse omat virheensä ja maksaa itse omat oppirahansa.
Nousee niskakarvat pystyyn mustasukkaisista miehistä sekä naisista.
On äärimmäisen LOUKKAAVAA epäillä toista pettämisestä. Silloinhan toinen ei luota ollenkaan. Ja luottamus suhteessa on kaikki kaikessa.
MItä toisen päässä ylipäätään liikkuukaan silloin jos aattelee, että ihminen voi tosta noin vaan mennä ja vaikka panna toista miestä? Mitä se kertoo? Kertooko se sen, että kyseinen mustat sukat omaava, itse olisi niin heikko houkutuksille sellaisen paikan tullessa?
Mustasukkaisuus ei tuhoa pelkästään parisuhdetta vaan kohteena olevan Ihmisen!
Jos tuo jatkuu, menetät lopulta itsesi. Et enää tiedä kuka olet ja mitä haluat.
Oletko kysynyt mieheltäsi hänen kysellessään menojasi, että "Etkö luota minuun, kun tuollaisia kyselet?"
Onko järkeä olla suhteessa missä ei ole luottamusta?
Pidätkö alistuneesta roolistasi?
Mietippä mitä tapahtuu kun et voi enää nähdä kavereitasi, koska pelkäät, että toinen taas saa jonkun mustasukkaisuuskohtauksen.
Mieti mitä tapahtuu kun et voi käydä paikoissa, joissa tahtoisit tai tehdä asioita joista olet unelmoinut?
Silloin et toteuta itseäsi ja se on paha. Kadotat itsesi.
Syytät itseäsi siitä, että olet antanut toisen kohdella itseäsi noin.
Uhraat elämäsi toiselle, ja mitä siitä saat? Et mitään! Koska ihminen, joka alunperinkään ei ole välittänyt sinun unelmistasi ja menoistasi, ei tule välittämään siitäkään pahasta, minkä on saanut aikaan.
Miten voi välittää toisesta, jos kontrolloi kaikki toisen menot?
Se on väärin ja siihen Ei tule suostua. Se on teille molemmille pahaksi.
Mieti pidemmälle , kokonaisuutta, mihin tuo kaikki johtaa...
Jos et osaa miettiä omaa parastasi, mieti, että se toinen kärsii myös.
Miksi antaa alkoholistille alkoholia? Miksi suostua hulluihin mustasukkaisuuden aiheuttamiin sääntöihin, jotka tuhoaa teidät molemmat?
Seurustelin aikaisemmin ja olin kihloissa samanlaisen miehen kanssa yhteensä 8 vuotta. Todella raskasta. Ei hänkään alkuun ollut sellainen, ehkä vuoden pari kuluttua alkoi ensimmäiset oireet ja paheni. Lopulta naisten kanssa käsityöpiirissäkin olemisesta alkoi hirveä kyse, milloin tulet, kauanko viivyt, jne ja jos en heti tullut kun olin arvellut tulevani, hän tuli hakemaan.
Viimeisen kerran kun olin harrastukseni parissa, hän tiedusteli, milloin tulen kotiin ja tulinkin 2 tuntia aikaisemmin kuin olin ilmoittanut, mutta 2 tuntia myöhemmin kuin hän oli toivonut minun tulevan ja sai hirveän raivarin, kun tulen niin myöhään kotiin. Löin kihlasormuksen pöytään ja lähdin. Enkä ole päivääkään lähtöäni katunut. Ei elämäänsä kannata tuhlata mustasukkaisen ihmisen kanssa elämiseen, sillä mustasukkaisuudella on taipumusta pahentua iän myötä.
Jos ihminen on mustasukkainen ja epävarma, on ihan sama mitä teet, hän ei luota kuitenkaan.
Miksi hän pitää sinua epäluotettavana ja miksi hän on kanssasi? Nämä kysymykset voisit häneltä kysyä. Jos et ole luottamuksen arvoinen, miksi ylipäätään olette yhdessä.
?
Minä en suostuisi moiseen kontrolliin ja tenttailuun; en yksinkertaisesti vastaisi kysymyksiin koska en ole kenellekään selitysvelvollinen, varsinkaan vainoharhaiselle poikakaverille.
Mietihän kaksi kertaa haluatko tuollaisen elämän, jossa sinulla ei ole yksityisyyttä ja sinua epäillään suotta ja aina.
"Otan eron"
Kunhan puhut vaan. Ei sunusta ole eroamaan. Olet itsekin läheisriippuvainen ja sokea tuolle sairaalle joten roikut samassa p a s k a s s a vielä vuoden kuluttua.
Ukko aina joka ilta sua vähän hyväilee ja panee omat tarpeensa tyydyttäen välittämättä sinun tunteista mitään. Mutta olet kuin seitsemännessä taivaassa, ja uskot että sairas ukko rakastaa sua sillä että se panee vaan.
Miestäsi vaivaa selvästi se että OLET LIHONUT.
Miksi hän muuten olisi tuollainen? Kyttää tietysti siksi, ettet olisi koko ajan tunkemassa leipäläppääsi jotain herkkua.
Nyt heti dieetille ja laihduttamaan, ehkä miehesi vielä antaa anteeksi.
Et ole ollut valmis liittoon puolison tai kenenkään kanssa jos et osaa luopua sinkkuelämästä kavereiden kanssa.
En ihmettele lainkaan jos puoliso on hämääntynyt ja tiedustelee menojasi, onhan siihen syytäkin. Ei perheellinen ihminen juokse sinkun lailla jatkuvasti ns. omien kavereiden kanssa. Oikeat kaverit kutsutaan omaan kotiin, jossa puolisokin voi heihin tutustua, ei paineta baanalle uusissa hepenissä.
Jokainen kyllä näkee mitä silloin haet, ei puolisosi "kyttääminen" ole aiheetonta.
Jospa hän olisi niin vahva, että laittaisi sinulle vaihtoehdot ja toimisi niiden mukaan, kenenkään luntun kanssa en alkaisi elämään minäkään, joten laittaisin tuollaisen omaa seuraelämää pitävän ihan kilometritehtaalle takaisin ja lisäksi vaatisin maksamaan kovan hinnan tuollaisesta häpäisemisestä.
Luitko sinä ylipäätään aloitusta ollenkaan?
Nimittely on lapsellista.