Pettämisjuttuja kun lukee vaikka tältä palstalta niin aina saa sen käsityksen että kuvioissa on mukana seksi ja se on kuvion pahin juttu. Omasta mielestäni ns. henkinen pettäminen on vähintäänkin yhtä paha.
Oma mieheni jäi kiinni petämisestä vuosi sitten. Ja tiedän että nämä kaksi ihmistä ei ole voineet fyysisesti tavata koskaan. Mutta kyllä todella pahalta tuntui lukea kaikkea sitä viestittelyä minkä näin. Ei siihen enää seksiä tarvittu, vain se että oman puolison ajatukset on ollut muualla pitemmän aikaa.
Mieheni mielestä hän ei ole pettänyt koska seksiä ei ollut mutta itse olen sitä mieltä että hän petti. Kavereita voi tietenkin olla vastakkaisen sukupuolen kanssa mutta jos siihen liittyy salailua niin mielestäni se on pettämistä.
Miten muut ajattelette että missä raja menee?
Oma mieheni jäi kiinni petämisestä vuosi sitten. Ja tiedän että nämä kaksi ihmistä ei ole voineet fyysisesti tavata koskaan. Mutta kyllä todella pahalta tuntui lukea kaikkea sitä viestittelyä minkä näin. Ei siihen enää seksiä tarvittu, vain se että oman puolison ajatukset on ollut muualla pitemmän aikaa.
Mieheni mielestä hän ei ole pettänyt koska seksiä ei ollut mutta itse olen sitä mieltä että hän petti. Kavereita voi tietenkin olla vastakkaisen sukupuolen kanssa mutta jos siihen liittyy salailua niin mielestäni se on pettämistä.
Miten muut ajattelette että missä raja menee?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Raja menee toteutuksessa.Voit hyvin antaa anteeksi ellei aviopuolisosi ole tehnyt huorin.
Kukaan ei pysty olemaan ajatuksiltaan täysin uskollinen tai ainakin vaikeaa se on.
Laitappa äijä haastatteluun ja kerro omat mahdollisuutes niin katso miten reakoittee.
Ei jääräpään kanssa pysty kukaan elämään.
Mutta mikä luokitellaan henkiseksi pettämiseksi?
Jotkut pitävät ilmeisesti jopa täysin platoonista kuulumisten ja ajatusten vaihtoa jonkun muun kuin puolison kanssa sellaisena. Pitävät, vaikka suhde olisi pelkästään kaverillinen. Asia tehdään salassa, koska ei haluta pahoittaa puolison mieltä... Tosin ilmi tullessaanhan se pahoittaa ja pahasti... Mutta onko se sittenkään pettämistä?
Jos yhteidenpito taas on intiimiä ja tunnetasolla pyörivää, ehkä seksuaalissävytteistä, vaikkei tapaamiseen johtaisikaan, silloin ollaan pahoilla teillä.
Ap, tiedän miltä tuntuu tietää puolison flirttailevasta viestittelystä. Se on hyvin loukkaavaa, eikä sovi ollenkaan parisuhteeseen. Pidän flirttiviestittelyä pettämisenä. Kaikki mikä pitää puolisolta salata, on väärin. Puolisoni viestittely johti myös suhteeseen ja avioeroon.
Ei tarvi,voi pettää myös lonkeropullon kanssa. Alkoholi tappaa parisuhteita. Juoppo mies hakee tyydytystä pullosta.
Ei tarvi,voi pettää myös lonkeropullon kanssa. Alkoholi tappaa parisuhteita. Juoppo mies hakee tyydytystä pullosta.
Jos ihastuu/rakastuu toiseen, mutta ei kerro tätä kohteelle, vaan rakastaa salaa. Entä jos kertoo ja ei kuitenkaan tee mitään fyysistä? Onko aiemmin mainittu pettämistä, entä jälkimmäinen? Eihän tunteitaan voi minkään, eri asia on teot. Mielestäni pettämisen raja menee toteutuksessa.
Viittaan siis tähän. "Ei siihen enää seksiä tarvittu, vain se että oman puolison ajatukset on ollut muualla pitemmän aikaa."
Mielestäni viestittely ei ole henkistä. Se on dataamista, virtuaalista. Siksi ei uskottomuutta. Aivan samoin voisi muuten pitää pelaamista, internetin selailua, suomi24:sen palstoille kirjoittelua ym. pettämisenä.
Henkinen pettäminen on vähän kiikun kaakun. Onko sellaista, koska toisen ajatuksia ja tunteita ei voi mitenkään kahlita.
Mielestäni viestittely on jo teko, vuorovaikutusta, ei vain ajattelua. Se voi olla pettämistä, tarkoituksesta riippuen. Pettäminen ei liity vain seksiin, se on luottamuksen pettämistä. Ystäviä voi toki olla eikä kaikkea tarvitse jakaa puolisonkaan kanssa, mutta ei pitäisi olla piiloteltavaa tai salattavaa. Puolison pitäisi olla ykkössijalla. Ihastumisia ja rakastumisia voi tulla, mutta silloinkin olennaista on, miten toimii. Hakeutuuko tilanteisiin, joissa saisi nähdä, kuulla tai tavata ihastuksen kohteen vai välttääkö niitä? Usein ihastuminen kertoo siitä, että on itse jotain vailla elämässään tai parisuhteessaan, ja silloin on parasta keskittää energia sisäänpäin, ei oman itsen tai suhteen ulkopuolelle.
Ajatukset ja tunteet ovat omia, niille ei paljon voi. Mutta niiden ei tarvitse antaa määrätä tekoja.
Ap:n kanssa samaa mieltä. Pettäminen voi olla myös "henkistä", kun ihminen pettää ajatuksissa vaikka fyysinen teko ei olisi mahdollista. Se on silloin vain ajan kysymys milloin ihminen tekee sen fyysisesti.
Toki jokaisen oma valinta, toiset eivät välitä kun oma puoliso viestittelee ja vannoo rakastavansa toista kunhan ei ole fyysisesti pettänyt. Itse en koe omakseni elää ihmisen kanssa joka kokee yhteyttä, tunteita, rakkautta, välittämistä toisen naiseen vaikka olisi kokonaan virtuaalinen olento. Miksi kiduttaa miestä ja itseä, antaa mennä sinne missä on se parempi nainen jos kerran minä en ole se.
Missä menee raja? Sen määrittelee jokainen itse, siksi rajoja on parisuhteessa kaksi. Molempien. Kuten teilläkin. Sinun mielestä miehesi on pettänyt henkisesti, miehesi mielestä vain seksi on pettämistä. Kysypä häneltä onko hänen mielestään nettiseksi pettämistä? Sallisiko hän sen sinulle? Kysy itseltäsi onko vastakkaista sukupuolta oleva ystävä pettämistä? Entä miehen mielestä? Miksi kaikki salailu on mielestäsi pettämistä? Minun mielestä ei ole. Salaaminen on monessa suhteessa toisen tahallisen loukkaamisen välttämistä. Miksi puolisolle pitäisi "mainostaa" millaisia positiivisia tunteita on jotain toista kohtaan? Sillä niitähän aivan välttämättä on, tai jos väittää, ettei ole, niin valehtelee itselleen. Salaa itseltään liian vaikeita asioita.
Mielestäni teidän tilanteessa ei pitäisi kinata siitä onko kyseessä pettäminen vai ei. Yksinkertaisesti vain neuvotella molempia jotenkin tyydyttävä sopimus suhteenne jatkamiseksi. Ellei sellaista saada aikaiseksi, ero taitaa olla toinen vaihtoehto.
Mielestäni olen oppinut aika hyvin luottamaan mieheeni hänen tekojensa jälkeen. Omaan nykyään vahvan itsetunnon (jota se ei tosiaankaan ole aina ollut) ja sitä ei ihan pikkuasiat hetkauta. Olin kyllä monta kuukautta aikeissa erota mutta vuosikymmenten liitto, yhteinen yritys ja tietenkin aikuistuneet lapset ova syitä ette lähtenyt.
Mutta sen olen sanonut että jos vähänkään joskus epäilen vielä niin ero tulee heti. Miksikään lattiarievuksi en alistu.
Eihän tunteilleen mitään voi mutta se että löytää fb:stä jonkun kuten mieheni niin se on jo mielestäni tarkoituksenmukaista etsimistä. Koska nämä kaksi eivä ole tunteneet aikaisemmin. Saman harrastuksen kautta tutustuivat.
petetty 1000000
Millä tavalla se "toinen" kerta olisi Pahempi...kuin ensimmäinen???
NYT osaa hän vain olla entistä salaisempi..joka pettää ..ei koskaan ole luotettava
Sen kaikki tietävät..Nyt vain osaa olla varovaisempi
.
Ja siinä olet aivan oikeassa että henkinen pettäminen on vähintäänkin yhtä paha kuin fyysinen..nyt oikein ymmärrettynä..
.
Kyllä tunteisiinsa voi vaikuttaa..millä tavoin..sen harva osaa
.
Mielenkiintoista sekin nähdä..todeta ,,että vain promille pystyy omalla reg, nimellään täällä kirjoittamaan :(
Niin, tuohan on valitettavasti totta että toisella kertaa osaa olla vielä varovaisempi. Ja mistä senkään tietää että oliko tuo kiinnijääminenkään ensimmäinen kerta kun petttää?
Olen vain ajatellu että jos yhdessä meinataan jatkaa niin aivan pakko on yrittää luottaa. Ja sen mies tosiaan tietää että kiinni ei kannata ainakaan jäädä....